Lauri Kaivosoja on lammasfarmari Kiikalasta, Salon seudulta. Hänelle susilauman läheisyys tarkoittaa konkreettisia ongelmia, joihin hän yrittää löytää konkreettisia ratkaisuja.
Elokuussa päivittäisellä laidunkierroksella löytyi yksi kuollut lammas, mutta siihen ei aiemmin osattu reagoida.
Kummallista asiassa oli se, että kuolleen lampaan ympärillä oli epätavallisen paljon villoja, Liida Kaivosoja mietti silloin.
Yksi kummallinen yksityiskohta, jota talonväkikään ei ole huomannut, paljastui toimittajan tarkastelemista kuvista: lampaan suu oli kuorittu ja kieli oli viety. Kieli on pedolle suuri herkku.
Asia unohtui kunnes tänä syksynä laitumelta löytyi kahdeksan raadeltua pässiä. Neljä oli kuollut ja kolme piti lopettaa. Yksi jätettiin henkiin.
Lampaat pakenivat sähkölanka-aitojen läpi ja juoksivat puolen kilometrin matkan lampolan läheisyyteen, eikä isompaa vahinkoa ehtinyt syntymään. Vain yksi eläin oli osittain syöty.
Nyt lampaita joudutaan pitämään yöt sisällä. Lampaille, ympäristölle ja töiden tekemiselle olisi ympärivuorokautinen laiduntaminen paljon parempi vaihtoehto.
Susi hyökkää kurkkuun. Vahingoittuneilla eläimillä valuivat kaulat verta.
”Susi toimii niin, että ne tappavat lampaita niin paljon kuin kerkeävät. Joskus lampaita, jotka ovat luonnon helpoimpia saaliita, on jonossa kuolleena”, Liidan isä Hannu Vuoristo sanoo.
Lampaita pidetään yöt sisällä. Laiduntaminen olisi ympäristölle, lampaille ja työn tekemiselle parempi vaihtoehto.
Lammastalous on kasvava elinkeino
Lammastalous on elinkeinona kasvava. Lauri ja Liida Kaivosoja Kaivosojalla on merkittävän kokoinen 600 emon ja 800 karitsan luomukatras, jollaisia lähiseudulla on kymmenkunta.
Alueella oli aiemmin pääasiassa yksipuolista viljanviljelyä. Suomen lampaanlihan omavaraisuus on noussut viidessä vuodessa 20 prosentista 60 prosenttiin.
Laitumia Kaivosojilla on käytössä 90 hehtaaria. Vielä olisi laidunaikaa, mutta vain pieni osa eläimistä voidaan päästää päivittäin laitumella.
Sudet ovat tulleet rohkeiksi, eikä lampaita uskalleta jättää ulos. Susi saalistaa yleensä öisin.
Lauri ja Liida Kaivosoja ovat juuri tehneet sukupolvenvaihdoksen. Tilan kehittämisessä riittää töitä ilman petojakin. Liidan kanssa heillä on kaksi pientä lasta. Pihapiirissä asuu lisäksi kaksi muuta pientä. Ulkona ei enää uskalla vaunuissa nuorinta pitää, vaikka virallinen tieto onkin, että sataan vuoteen susi ei ole tappanut ihmistä. ”Sataan vuoteen ei ole ollut susiakaan”, sanoo Laurin appiukko Hannu Vuoristo.
Petojen pelko teettää lisätöitä
Lampaat ovat useassa laumassa aidatuilla laitumilla. Laidunalaa, jossa eläimiä kierrätetään, on noin 90 hehtaarin alalla 11 eri laidunlohkolla.
Lampaat on nyt tuotava sisälle joka ilta, vaikka laitumilla olisi vielä syötävää ruohoa. Uuhet pidetään tällä hetkellä sisällä, koska on astutusaika. Osa karitsoista viedään päiväksi lähilaitumelle.
Ilma susien läsnäoloa eläinten laiduntaminen olisi paljon tehokkaampaa.
Lampaita pyritään pitämään avoinaisilla laitumilla, metsälaitumille eläimiä ei uskalla enää viedä. Sudet iskivät aivan keskellä kylää avoimella pellolla, sata metriä asunnoista ja muutaman sadan metrin päässä kirkonkylästä ja koulusta.
Puolustuskyvytön lammas on yksi helpoimpia saaliita luonnossa.
Ongelmia ei ratkaista helpoilla sloganeilla
Yrittäjäperheen puheissa nousee usein keskiöön, miten lammastaloutta voidaan tulevaisuudessa harjoittaa. Lauri ja Liida Kaivosoja ovat juuri tehneet sukupolvenvaihdoksen. Tilan kehittämisessä riittää töitä ilman petojakin.
Ulkopuoliset antavat ohjeita, mutta heillä ei ole Hannu Vuoriston mukaan nippelitietoa, miten neuvot käytännössä toteutetaan. Ulkopuolisilla neuvontajilla ei ole vastuuta antamistaan ohjeista. Välillä keskustelu on kovaakin sanomista.
Vuoristo painottaa että kuitenkin kaikkien kanssa pitää voida keskustella asiallisesti, eikä yhteys saa mennä poikki. Keskustelussa tulee aina esiin, kuinka ongelmallinen tilanne oikeastaan on. Yksi keskustelija, nykyisen petopolitiikan kannattaja oli sanonut, että ”minä en sinun lampaitasi tappanut”.
Tilan entinen omistaja, Hannu Vuoristo kertoo että käymissään keskusteluissa vastapuoli on jäänyt sanattomaksi, kun hän on kertonut faktoja lampaiden suojaamisesta
Pimeys saa muistuttamaan petojen olemassaolosta. Lauri Kaivosoja haluaa käydä avointa keskuskustelua ilman kärjistämistä. Tavoite on tuoda faktoja pöytään, eikä härnätä ketään. Hän suhtautui artikkelin tekemiseen varovasti, koska väärinkäsityksille on olemassa aina suuri vaara.
Susiaita ja muita ehdotuksia
Susiaidan tekeminen suurille laitumille on hyvin haasteellinen tehtävä. Vielä suurempi haaste on aidan ylläpitäminen ja sähkön kulun varmistaminen aidassa kesän aikana. Lisätyövoiman tarve tuo taloudellisia haasteita. Kaivosojan tilalla aitaa, jossa olisi seitsemän lankaa, pitäisi olla 10 – 12 kilometriä. Alin lanka pitäisi olla niin alhaalla, että susi ei pääse ali.
Yksi ehdotus on rakentaa pienempi susiaita, johon eläimet kerätään yöksi.
”Eläimien keräilyssä on toki oma hommansa, mutta kokkidioosi, hygienia on se suurin ongelma. Yhdellä laitumella voi olla yli tuhat eläintä”, Liida Kaivosoja sanoo.
”Kun eläimiä kootaan pieneen tilaan, alustaan kerääntyy runsaasti lantaa, joka tarttuu uuhen utareisiin. Karitsa saa nisistä moninkertaisen loisannoksen, joka saattaa aiheuttaa vakavan kuolemaan johtavan ripulin, kokkidiosin.” Liida jatkaa.
Tilalla on kokemusta vakavasta ripulitaudista, jossa 100 laiduntavaa karitsaa kuoli lyhyessä ajassa. Tarhoissa myös muut sisäelinloiset lisääntyvät, aiheuttavat kasvun hidastumista ja lisäävät loislääkinnän tarvetta. Loisilta suojaava laidunkierto ei näin toimi ollenkaan.
Moni ehdottaa laumanvartijakoiria.
Moni ehdottaa laumanvartijakoiria. ”Kesällä lampaita on samanaikaisesti 4-5 laitumella. Suuremmilla laitumilla koiria tarvittaisiin useampi. Koirien kouluttaminen lisäisi työvoiman tarvetta ja suurten koirien ruokkiminenkin on merkittävä kuluerä. Koirat olisivat oma ongelma myös ohikulkijoille ja lähialueen asukkaille. Kylätie menee tilan tiluksien läpi”, Lauri miettii.
Tilalla on nyt paimenkoiria, bordercollieita, lampaiden keräilyä helpottamassa.
Esmerkiksi isot aidatut ja katetut alueet, joita kuiviteltaisiin jatkuvasti, saavat talonväen hymähtämään epäuskoisesti. Ajatus on täysin absurdi.
Lampaan pitäminen sisätiloissa sotii lammastalouden yhtä perusajatusta vastaan: se on loistava laiduneläin, ympäristönhoitaja ja kulttuuriluonnon monimuotoisuuden ylläpitäjä.
Susien pelottelu ja valikoiva metsästys
Vaikka susivahingoista saa petokorvauksia, on vielä epäselviää mitä kaikkea valtio korvaa? Kuinka huomioidaan eläinlääkärikulut, raatoauton kyyti, ja moni muu sivukulu.
”Pahinta olisi, jos susi iskee taysi-ikäisten siitospässien laumaan”, Liida miettii. Siitoslinjat, joita on suunniteltu vuosia, menisivät sekaisin.
Yksi siitospässi on yli 500 euron arvoinen, mutta sen tilalle joudutaan ottamaan kolme nuorta siitoseläintä, koska nuori pässi kykenee hoitelemaan vain 25 uuhta. Aikuinen kykenee astumaan 75. Lisäkustannus onkin jo yli 1 500 euroa per pässi. Laitumella on kerrallaan 25 siitospässiä.
”Jos sinne susi iskee, se olisikin jo aika katastrofi”, Liida jatkaa.
Keskustelussa nousee muutamia muitakin kysymyksiä esiin.
”Mikä on häirikkösusi? Miten asiaan voidaan tarvittaessa puuttua? Metsästämisen vaihtoehdot?”
Susien häirintä pitää laillistaa karjanhoitoalueella ja asuksen lähellä. ”Omin päin ilman, lain turvaa, ei voi ruveta toiminaan”, Vuoristo sanoo.
Yksi peto kun rohkaistuu, niin muutkin rohkaistuvat.
”Me olemme aika yksin, jos meitä ei kuulla”, Lauri murehtii. ”Osallistuin pari viikkoa sitten Riistakeskuksen järjestämään susi-iltaan Raaseporissa. Tilaisuudessa rakentava ilmapiiri loi uskoa, että eri osapuolet etsivät yhdessä ratkaisuja, mutta huoli on suuri.”
Lauri Kaivosoja lukitsee lampolan ovet huolellisesti iltaisin. Aina vain rohkeampien susien sisään pääseminen olisi katastrofi. Myös paimenkoirat lukitaan iltaisin sisälle. Hevoset eivät voi olla enää pihatossa tai laitumella. Riskiä ei voi ottaa.
Lammastalouden yhteiskunnallinen merkitys ja kulttuuriluonnon monimuotoisuus
”Ne jotka lihantuotannon hyväksyvät ymmärtävät lampaan olevan laiduntava eläin. Lammastalouden lähtökohta on että eläimet laiduntavat mahdollisimman pitkän laidunkauden. Ajatus että sudet rajoittavat eläinten laiduntamista on ristiriidassa tuotannon periaatteiden kanssa,” Vuoristo kertoo rauhallisesti punniten ja selkeästi perustellen. Sukupolvenvaihdos on tehty hiljattain ja huoli nuoren perheen elannosta painaa taustalla.
Tila on ollut kauan luomussa ja lammastalous on kiertotaloutta parhaimmillaan. Luonnon monimuotoisuus on yksi luomun perustavoitteista. Vuoristo sanoo termin ”kulttuuriluonnon monimuotoisuus” painokkaasti.
Pellon biologinen toiminta tuo hyönteisiä ja maaeliöitä takaisin monokulttuurin vaivaamaan peltomaahan. Biologinen toiminta on runsasta ja rikasta nurmilaitumilla. Pelloille on ilmestynyt sienirihmastot, mykoritsat takaisin. Metsä tuottaa puumassaa nimenomaan mykoritsan avulla. Samalla tavalla Vuoriston mukaan luonnonmukainen pelto toimii ravinteiden irrottamisessa kasvien ja eläinten käyttöön.
Vuoristo on perehtynyt myös hyönteiskannan merkitykseen. Kimalaiset kykeevät imemään mettä sekä valko- että punapilasta, koska sillä on pitkä imukärsä. Mehiläisten lyhyt imukärsä ylettyy vain vain valkoapilan meteen.
”Monimuotoisuutta ei voida susien takia ruveta pakittamaan. Susi ei lisää monimuotoisuutta, vaan on sille riski”, Hannu Vuoristo kiteyttää.
Lammastalous on kasvanut Suomessa hiljaisesti moninkertaiseksi lähivuosiin verrattuna. Vaatimaton eläin ei tarvitse jätti-investointeja.
Toimittajalta
Keskustelun pitää jatkua
Tämän artikkelin otsikko voisi olla: ”Sudet raatelivat lampaita keskellä kylää”. Kärjistäminen ei kuitenkaan auta, jos asiaan halutaan järkevä ratkaisu.
Susiongelma ei ratkea kuin asiallisella keskustelulla ja tosiasioiden tunnistamisella.
Miten susiongelma ratkaistaan laillisesti ja vähällä porulla? Ihmisten turvallisuus mietityttää myös. Vaikka susien ei ole kerrottu hyökänneen ihmisten kimppuun, pihapiirin neljän pienen lapsen turvallisuus aiheuttaa huolta.
Yrittäjät haluavat syvällistä ja kunnioittavaa keskustelua, jossa tiedostetaan käytännön realismi.
6 Kommenttia
Tässä yksi ehdotus, mitä pitäisi lainsäädännössä muuttaa: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1461
eli hengiltä pitäisi sudet saada? Luontokin monipuolistuisi ja kimalaisetkin voisi paremmin, jos susia ei olisi? Justjoo…
Suomi oli vapaa susilaumoista noin sadan vuoden ajan. Silti susi ei ole hävinnyt olemasta. Susia on arvioitu olevan 20 000 -60 000 yksilöä sillä alueella johon myös Suomi kuuluu. Kannattaa lukea Antti Lappalaisen kirjoittama kirja Suden jäljet. Siitä selviää millaista tuhoa sudet saivat aikaan 1800-luvun lopulle asti ja miksi sen aikainen maan hallitus päätti ryhtyä hävittämään susikantaa.
Mielestäni paras keino nykyisen susiongelman ratkaisemiseksi on lopettaa suden täyssuojelu ja siirretään susi normaalisti metsästettävien riistalajien joukkoon. Jos sutta saisi metsästää ilman poikkeus- ja kannahoidollista lupaa se oppisi aikaa myöten pelkäämään ihmistä ja ihmisen elinpiiriä ja se siirtyisi asumattomiin erämaihin. Suden paikka on todellakin erämaissa. Susi on vaikeimpia ellei jopa vaikein pyydettävä villieläin Suomessa. Sen tiesivät jo esi-isät aikoinaan eivätkä kyenneet susiongelmalle mitään ennenkuin maan hallitus otti kovat keinot käyttöön. Toivottavasti emme enää joudu sellaisen tilanteen eteen.
[…] Lähde: Lammastilallinen: ”Susiongelma pitää ratkaista laillisesti” – Maaseutumedia […]
Tappaa ne sudet pitää. Tai kerätä loukkuihin päästää kaivopuistossa irti.
Tilan vanha isäntä hourii pitkin netin keskustelupalstoja. Susivihaaja pahimmasta päästä ja kova viljelemään satuja.