Iltakymmeneltä saavumme maatilamijööseen Kermäile (Kerimäelle). Herefordit käyskentelevät laitumella ja ilta hämärtyy. Pihaan saapuessamme tuvan ovi aukeaa ja pitkä hahmo lompsii kohti pukinparrassaan.
Herrasmies Iikka Muhonen ottaa lakin päästä ja toivottaa kulkijat tervetulleeksi.
Lakissa lukee Musta Pässi. Musta Pässi on arvonimi, joka annetaan Savonlinnan seudun yhdelle merkittävälle kulttuuripersoonalle. Iikka kantaa arvonimeä vielä muutamia päiviä Olavin päivään saakka, kunnes lakkia kantaa seuraava persoona seuraavan vuoden.
Tapaaminen sovittiin yhden lyhyen puhelun aikana. Kumpikaan ei tiennyt toisesta mitään, mutta Iikka toivotti meidät tervetulleeksi kutuaittaansa yöksi. Seuraavana päivänä matkustaisimme Iikan kanssa Farmari-messuille.
Varsinainen vierailun syy oli lapehirsirakentaminen, jonka Iikka oli bongannut Amerikoista Suomeen. Iikka on lapehirsirakentaja.
Iikka Muhonen on varsinainen ideamylly ja innovatiivinen ajattelija.
Kovia kokenut yrittäjä ja lapehirsirakentaja
Muhonen on lapehirsirakentamisen grand old man. 30 vuotta sitten hän huomasi yhdestä kotialbumikuvasta takaseinän hirret.”Miten ihmeessä nuo ol rakennettu?” mies mietti.
Hän alkoi tutkia rakennustekniikkaa puoliksi kantapään kautta virheitä tehden. Kutuaitta, jonka tunnelmasssa koisimme yön, on Iikan ensimmäinen koeponnistus. Sen jälkeen Iikka aikoi ruveta lanseeraamaan menetelmää yrittäjänä. Ensimmäiseen esittelytilaisuuteen saapui 400 ihmistä.
”Arvoo, montako kauppoo tul?” Iikka kysäisee.
”Yks.”
Iikka ei luovuttanut. Hän oli paneutunut asiaan ja totesi haavan olevan soveltuvin puulaji menetelmään. ”Kyllä havupuukii soveltuu, mut huapa parraiten. Kaiken lisäks se ol halapoo.”
Lapehirrestä tehty sauna Virroilla. Tyyli istuu luontomaisemaan.
Lapehirsirakentaminen on yksinkertaista, mutta se on osattava
Lapehirsi sahataan kahdelta puolelta sileäksi pelkaksi. Hirret asetetaan päällekkäin sahauspinnat vastakkain. Muhonen sahaa hirren myöhemmin vielä sisäseinän puolelta, kolmannelta sivulta. Silloin hirren yksi sivu jää pyöreäksi ulkopuolelta. Pelkkahirsistä vuollaan, eli parkataan vielä kuori pois
Kolmannen sivun sahaamista ei voi tehdä samalla kertaa, muuten hirsi menee kieroon. Haapa kannattaa kannattaa kaataa rasiin lehtineen juhannuksen jälkeen, jolloin se kuivuu syksyyn mennessä parhaiten.
Ulkoseinän pyöreä puoli kannattaa parkata kaarnasta vapaaksi, muuten toukat rupeavat puremaan pintaa jauhoksi.
Lapehirsiseinän pyöreä ulkopuoli on altis sateen kastelulle. Seinän voi suojata joko pitkällä räystäällä tai pelkkauksesta jääneellä pintalaudalla.
Ulkoseinää voidaan myös sahata vinoksi, jolloin se näyttää vinovuoriseinältä. Ulkokuoreen voidaan sahata pitkittäin vielä tippaura, jolloin ulkopinta sopii myös lyhyträystäiseen taloon.
Pyöreä hirsi elää ja vetelee moneen suuntaan. Rakoja syntyy.
Lapehirren ominaisuudet päihittävät perinteisen seinän
Lapehirressä on eristyvaikutusta enemmän kuin tavallisessa hirsiseinässä, koska hirteen tulee rakoja seinän sisä- eikä ulkopuolelle. Raot ovat samalla eristäviä ilmataskuja.
Hirsien välissä käytetään pellavanauhaa, joka ei ime kosteutta, kuten esimerkiksi karhuntalja. Pellavarive luovuttaa myös kosteutta pois kuten hirsikin.
Lapehirsiseinä ei vetele, painumisvaraa ei juurikaan tarvita. Ikkunapokiin ei tarvitse juurikaan jättää liikkumavaraa. Hirsi elää vain satunnaisia millejä.
”Kun puusta poistetaan viimeisin kasvu ja sydänpuut jäävät vastakkain, painumia ei synny”, Iikka Muhonen filosofoi.
Nurkat voidaan tehdä monella tapaa, vain mielikuvitus rajoittaa.
Nurkat aiheuttivat päänvaivaa
Nurkkien tekeminen aiheutti Muhosellekin aluksi päänvaivaa.
”Sillon vielä polttelin vihreetä Norttia. En suanu tupakkia loppuun, kun keksin jotta joka toinen kierros pittää tehä aina toisinpäin. Sillon nurkat tulloo oikein”, Muhonen kertoo. Joka kierros kun tehdään eri päin, ei pääkään joudu Muhosen mukaan pyörälle.
Nurkat voidaan liittää monella tavalla yhteen. Yksi konsti on porata ylempään hirteen alku, johon lyödään pellavan kuseen kastettu harjateräs tai iso naula. Yksi varma konsti on lyödä neliskanttinen puutappi pyöreään reikään.
Liitosta Muhonen kutsuu osuvasti törmäysliitokseksi. Törmäävä puu muotoillaan törmättävän puun mukaan. Jos puun kylki on sahattu suoraksi, törmäävä puu sahataan suoraksi. Pyöreän puun kylkeen siis sahataan pyöreä pää, Suoraksi sahatun puun kylkeen sahataan suora pää.
Muhonen tekee nurkat muotoilemalla kylkeen tuleva hirsi pyöreäksi vastakappaleen mukaan. Muhosen törmäysliitokseksi määrittelemä liitos on helppo tehdä. Hirren pää muotoillaan vastakappaleen kyljen mukaan.
Tässä kohtaa Iikka Muhonen pani tupakiksi, kunnes hän oivalsi, että joka toinen kierros tulee toiseen suuntaan, joka toinen toiseen. Ensiksi kaksi kierrosta tehtiin samaan suuntaan.
Haapa halkeaa eniten
Perniöön on rakenteilla 400 neliön talo lapehirrestä. Samassa paikassa on jo muitakin samalla tekniikalla rakennettuja rakennuksia. Kahdeksankulmio on helppo tehdä tällä tekniiikalla, kun sahaa hirren päät vinoon.
Kaikki puulajit käyvät. Muhosen pojan talo on tehty kuusesta. Haapa tuntuu olevan Kermäen miehelle mieluisin materiaali. Hän epäilee haavan olevan hyttysiä karkoittava puulaji, mutta sanoo asian mumisten, varmana tietona sitä ei hänkään tohdi sanoa.
Yleisesti ottaen lapehirsi sopii rakentamiseen parhaiten, koska puu halkeaa silloin hallitusti. Haapa saattaa Muhosen mukaan haljeta pyöreänä niin paljon, että päivä paistaa läpi.
Ruisleipä takasi toimeentulon, kun muu tuntui menevän päin seinää.
Runoleipä takasi elannon
Kun Iikka Muhonen lähti kaupallistamaan lapehirsirakentamista, ei julkinen rahoitus innostunut lähtemään mukaan. Tästä alkoivat vaikeudet, jotka johtivat lopulta henkilökohtaiseen konkurssiin. Vaikka maatila oli myös Kaisa-puolison nimissä, vain Iikka haettiin konkurssiin.
”Kerranki verottaja teki toisin päin virheen, meijjän hyövyks”, Iikka kertoo avoimesti.
Kaisa-vaimo oli tehnyt tuvassa vanhaan juureen ruisleipää. Kekseliäs ja innovatiivinen Iikka päätti ottaa uunituoreen perinneleivän kainaloon ja lähti tapaamaan kauppiasta. Hän vuoli kauppiaalle maistiaisen ja kysyi jos kelpaisi myyntiin.
”Huomenna saat tuoda”, oli kauppias sanonut.
”Eihän sitä huomiseks kerkii leipomaan, ku ei oo juuriakkaa vielä laitettu, mut ylhuomiseks suat”, luomufarmari vastasi.
Nyt Muhosen luomuruisleipä tunnetaan laajalti Savonlinnaa myöden. Kaisa enää auttelee, hän on eläkkeellä, kuten Iikkakin. Leivän tekeminen jatkuu viereisessä tyhjässä koulussa miniän, Tiina Muhosen toimintana.
Leipä ei olisi Muhosten leipää, ellei siinä olisi jotain omaa. Leivän mukana tulee saatesanoja runollisessa muodossa.
Ruisleipä takasi toimeentulon, kun muu tuntui menevän päin seinää.
Leivän mukana tulee runo. Runot ovat useimmiten Iikan mietteitä. Tässä kohtaa runo on kesäleipurin, Riikka Halosen runo.
Savossa kaikki nyt hyvin
Iikka Muhonen on tyytyväisen oloinen mies. Poika Perttu hoitaa tilaa ja miniä leipoo. Iikka touhuaa talon töitä, minkä vapaa-ajaltaan ehtii. Lähes 70-kymppinen savolainen fundeeraa edelleen lukuisia ideoitaan toistaiseksi puheen muotoon.
Mutta jostain uudesta keksinnöstä saamme vielä kuulla.
Iikka ottaa taas Pässi-lakin piästään ja kätteleepi kohteliaasti uusia tuttavuuksiaan ja avaa rouvalleni auton oven. Iikka on mukava mies. Tuo kermäkeläinen.
Iikka antaa rakentamisesta mielellään vinkkejä ja hänen luonaan saa tulla käymään. Kohteliasta on kuitenkin antaa pieni korvaus, vaikka suomalainen on tottunutkin saamaan hyvätkin neuvot ilmaiseksi.
Julkaistu 14.7. 2015
Lue lapehirsirakentamisesta myös edellinen artikkeli http://www.maaseutumedia.fi/lapehirsikehikko-on-helppo-tehda/
Ei kommentteja