”Meillä ei ole 2007 vuoden jälkeen sudet lampaita syöneet, kun ensimmäinen laumanvartija tuli laitumelle”, Lauri Leinonen Loimaan Pappisista kertoo.
”Vartiontiosasto tuossa makaa päivät säyseinä, mutta illan tullen ne aktivoituvat. Haukahtelevat tuonne Kontolanrahkan suolle päin, missä susia on.”
Kaksi Maremman-Abruzzesea, Bessi ja Bacco ja Keskiaasian koira Sokrates ovat jo aikuisia. Yhdeksänkuukautinen Kaukasiankoira Karelin on vielä leikkisä.
”Paas tuohon maate. Maate!”, Lauri sanoo ja kääntää Karelinille selkänsä. ”Sen kanssa kun ruppeaa painimaan, niin saa painia viä aikusenakin”, Lauri naurahtaa ja heltyy rapsuttamaan ja juttelemaan mukavia.
”En ole koiria koskaa huitaissut, mutta puolinelsonia on joskus pitäny koittaa”, sanoo jämyn oloinen isäntä.

Lauri Leinonen on koirien lempeä ja jämäkkä isäntä. Koirille ei ryppyillä, mutta koirat tietävät, että ei Latellekkaan passaa ärhennellä.
Omat luonteet kaikilla, mutta sosiaalistaminen on a ja o
Leikkisä Karelin vaatii koko ajan huomiota. Koira sai nimensä venäläiseltä painijalta, jolta joskus vastustajat juoksivat pakoon. Muut makaavat. Sokrates on Laurin mukaan saanut nimensä ajattelevasta filosofin luonteestaan. ”Se on meitin Havukka-Ahon ajattelija.”
Bacco pitää kuria. Bessin turvassa näkyy hampaan jälkiä. Babbo on porukan poliisi, joka joutuu munien leikkaamisen jälkeen käyttämään hampaitaan löystyneen pampun sijasta.
”Mä olen koittanut sosiaalistaa niitä. Ihmisten aikana, joilla on lupa tulla, pitää osata käyttäytyä, hyppiä ei saa. Muuten niitä ei tarvitte opettaa tehtäviinsä. Sen ne osaavat keeniperimässään.”
Laumanvartijarodut ovat alkukantaisia ja vaativia kasvatettavia, jotka vaativat ennen kaikkea sosiaalistamista. Niiden pitää tietää paikkansa, mutta yksin niitä ei pidä pidä vieraan kanssa jättää.
”Kerran poijalla oli kavereitten kans saunaehtoo. Yks kaveri tuli vähä muiden perästä. Soitti pojalle, että tuu hakemaan, koira istuu vieressä. Bacco näytti, että tänne et tule, mutta Maremmano-Abruzzi ei käynyt kiinni.”
Lauri on pyytänyt naapureita tulemaan rymistelemään, jotta näkisi miten koirat reagoivat. ”Kukaan ei ole vielä uskaltanu”, Lauri hekottaa.

Karelin-vauva on liikkeessä koko ajan. Kaukasialinen on alkukantainen rotu, jota susikin välttelee. Vahingoittunut peto on luonnossa sama kuin kuollut peto. Täysin peloton lauman suojelija menee taistelussa transsiin, eikä tunne kipua. Paksu kaulakarva suojelee sitä hampailta.
Laumanvartija ei ole seurakoira
Koskaan Leinosen laumanvartijat eivät ole tuvassa käyneet. Ne makoilevat ulkona kesät talvet. Talvella lumi sulaa alta, kun ne makoilevat paikallaan. Paksu karvapeite suojaa, eivätkä koirat ole moksikaan Niinijoen viimasta.
Parasta koirille on 30 hehtaarin laidun, missä ne voivat käyskennellä mielin määrin. Vapaa liikkuminen pitää koirat koirina. ”Näitä koiria ei missään nimessä pidä panna koppiin tai juoksulankaan”, Lauri sanoo.

Laumanvartijat ottavat päivät leppoisasti. Illalla ja aamuhämärissä, kun saalistajat lähtevät liikkeelle, ne puolustavat omiaan.
Kaksi koiraa kannattaa ottaa
”Karelinille olisi kannattanut ottaa kaveri. Ei nuo vanhat sen kanssa jaksa leikkiä, eikä lampaiden kanssa kuulu juosta.” Lauri toistaa moneen otteeseen, että pennulla pitää olla leikkikaveri.
Ensikertalaiselle koiranomistajalle voi olla haastetta ottaa kaksi vaativaa koiraa, mutta tottuneelle se onnistuu.
Koirien ylläpito vaatii jonkin verran kuluja. Pienen, reilun 30 hehtaarin ja 130 uuhen farmin koirakulut ovat osa menoista, mutta ne voi vähentää verotuksessa. Toisaalta koirien ylläpidossa ei ole lääkintäkuluja, kun ainakaan Leinosen koirat eivät ole sairastelleet.

Lampaat saavat olla rauhassa pedoilta. Koirillakaan ei ole lupaa niitä häiritä, vaikka kavereita ovatkin. Sokrates on tuumailija.

Lauri Leinonen, omien sanojensa mukaan pienviljelijä Loimaalta, elää vaatimatonta, tyytyväistä ja työteliästä elämäänsä eläinten kanssa.
Laumanvartija on työssään ehdoton
Laumanvartijakoirat eivät ole paimenia, vaan laumansa puolustajia. Niiden hankkiminen ei saa olla hetken mielijohde. Ne vaativat ison reviirin luonnomukaiseen käyttäytymiseen. Lauri Leinonen asuu tien päässä, jossa ei ole liikennettä.
Kerrostalon seurakoiria ne eivät ole, vaan erittäin alkukantaisia omien puolustajia. Muotikoiria ne eivät tule koskaan olemaan, mutta esimerkiksi lammastalouden yleistyessä susien läsnäolo vakiintuu myös.
Ne ovat pelote.
”Maaseudulle tyypillisiä kulkureita ei ole sen kummemmin näkynyt”, Lauri vitsailee.
Tosiasia on, että laumanvartijarodut ovat luotettavia omien suojelijoita luonnon vaaroja vastaan. Kaikki, jotka ovat näiden koirarotujen kanssa tekemisissä, ovat niiden viisaudesta vakuuttuneet.
Artikkelia muutettu 12.11. ..Koira menee transsiin, ei psykoosiin.
Artikkeli julkaistu 11.11.2015
4 Kommenttia
sen verran on pakko oikaista että maremman silmät näyttää vuotavan tosi ikävästi. Olisiko aika ottaa se ensimmäinen eläinlääkärikäynti? Ei ole koiralle mukavaa kun jokainen silmän räpäytys tekee kipeää.
Kaukkari pitää pienen raon kaikkiin, myös isäntäänsä. Siitä ei koskaan tule ”hyppää syliin sohvalle” -kaveria. Se makailee yksinään huoneen ulko-oven lähellä. Tästä syystä lapsien mielestä ”outo ja tylsä koira.”
Ei pidä. Kaukkari istuu mielellään oman ihmisen sylissä rapsuteltavana. Lapsia rakastaa. Sisältä ainakin meidän poistuu 5 min jälkeen vaikka karmit kaulassa.
jutusta jää kuva että kaukkari Karelin jahtaa lampaita.