Matti Perälä on pyöritellyt ”lehmänmunia” eli pyöröpaaleja pikkupojasta asti. 2009 tehdyn sukupolvenvaihdoksen jälkeen hän on tehnyt pellon palleroita omiin ja muiden tarpeisiin.
Merijärvellä, Ylivieskan lähellä, pellot ovat pieniä ja etäällä toisistaan.
”Keskimääräinen peltolohkon koko on alueella 2 hehtaaria”, sanoo nuori farmari. ”Pyöröpaalaus on verteenotettavin vaihtoehto näissä olosuhteissa.”
Esimerkiksi ajosilppuriketjun aikaa kuluisi liikaa tieajossa.
Paalauksessa ei tarvita järeimmän luokan traktoria. 145-heppaisen polttoaineen kulutus pysyy aisoissa.
Konetyö on vastapainoa
Perälän navetassa ammuu 20 lypsävää.
”Täytyy tulevaisuudessa katsoa, panostaako koneurakointiin, vai lehmiin. Jos panostan lehmiin, koneet pannaan pois. Jos koneurakointiin panostetaan lisää, täytyy harkita jatketaanko lypsämistä”, sanoo Perälä.
Moni lypsykarjatilallinen tekee konetöitä henkireikänä navettatyön vaihteluksi.
”Muuten se on vain lypsämistä joka päivä.”
Matti Perälä on tyypillinen monialayrittäjä. Kun kesän sesonki on ohi, hän avaa moton oven ja talvisesonki täyttyy hakkuu-urakoinnilla.
”Kesän parhaat päivät kuluvat aina töissä”, toteaa Perälä.
Lely Welger Tornado 245 -yhdistelmäkone on lyhyt ja ketterä, kompakti tehopaketti. Ylösnouseva käärinpöytä lyhentää konetta.
Koneet pysyvät kunnossa
Talon ensimmäinen pyöröpaalain oli Welger RP 12, jolla paalattiin 38 000 paalia vuodesta 1991. Sen jälkeen hankittiin Welger Profi 235 kuusi vuotta sitten. Kun sillä oli ajettu puolenkymmentä vuotta, hankittiin tälle kesälle kiinteäkammioinen Lely Welger Tornado 245. (Linkistä näet videon).
Tornado tarkoittaa käärijävarustusta.
”Vähän jännitti, onko kone proto, kun uutta mallia ei ole vielä monta ajossa”, Perälä sanoo.
Esimerkiksi ohjelmat eivät ole takkuilleet ollenkaan.
”Anturit ovat toimineet häiriöttä.”
Matti Perälä on perustellusti merkkiuskollinen.
”Ensimmäiseen paalaajaan, RP 12:een ei tarvinnut tehdä kuin viimeisenä kesänä yksi remontti, alatelan laakerinvaihto. Olen oppinut pitämään merkkiä luotettavana.”
Toista paalaajaa, Profi 235:sta ei tarvinnut korjata kertaakaan viiden vuoden ja yli 10 000 paalin aikana.
Perälä säilyttää koneitaan huolellisesti katon alla varastoituna. Paalain puhalletaan paineilmalla puhtaaksi ja kauden päätyttyä suojapellit huuhdellaan painepesurilla.
Isot sivupellit kääntyvät helposti ylös. Rasvari varmistaa tasaisen voitelun käärijän 12 nippaan. Rasvaa kuluu ainakin enemmän kuin ennen rasvaprässin kanssa. Prässillä rasvattavia nippoja ei ole kuin noukkimen pyrän varsissa. Ketjuvoitelu toimii automaattisesti. Matalalla sijaitseviin vararullatelineisiin on helppo pujottaa raskas muovi- tai verkkorulla. Telineitä on viisi.
800-millinen sulloja ei takeltele
Lely nielee enemmän kuin kuin tarpeeksi. Matti Perälä sanoo, että sulloja ei mene tukkoon kovassakaan karhossa. 120 hevosvoimaa rupeaa huokailemaan raskaasti, kun paalikammio alkaa täyttyä.
”Silloin joutuu hiukan vauhtia pudottamaan”, Perälä sanoo. ”Sulloja on suurin piirtein sama kuin isoissa noukinvaunuissa. Se on ehkä tarpeettomankin järeä.”
Kuvaushetkellä paalattiin olkea, joka silputtiin käyttäen kaikkia 25 terää. Olki on silputtuna huolettomampaa käyttää navetassa, kuin pitkä.
”Joillain paalaajilla ei voi silputa olkea ollenkaan.”
Perälä kehuu karhontasoitusrullan toimintaa. Se tasaa pahimpia karhon tollikkoja. Rullan maalipinta on ensimmäisen kesän jäljiltä jonkin verran hilseillyt.
Lelyn erikoisuus on järeä sulloja. Karhontasoitusrullan toimintaa Matti Perälä kehuu — karho ei tee paakkuja noukkimelle.
Fellow hapotin toimii automaattisesti
Perälä hankki Lelyynsä kotimaisen Fellow-hapottimen. Hapotin on varustettu karhon tunnistajalla. Tästä linkistä pääset Fellowin sivulle.
Karhon loputtua automatiikka sulkee hapottimen automaattisesti.
”Joka on automatiikalle oppinut, ei enää manuaalisesti aja”, sanoo Veikko Paavilainen Fellowilta.
Hapon määrää Perälä säätää kokemuksen opettamalla silmällä vertaamalla säiliön tyhjenemistä paalien määrään.
”Normaalisti käytän 3 litraa paalia kohti, joskus 5 litraa”, hän kertoo.
Syksy satoa Perälä ajaa ilman happoa.
”Pieni riski hapottomassa säilörehussa on, että rehu kuluttaa omaa sokeriaan säilömiseen, mutta maittavuuteen hapon puuttuminen ei vaikuta.”
Hapottimessa ei ole suuttimia ollenkaan, vaan säilöntähapposumu tulee noukkimen päälle asennetun putken rei’istä.
”Siinä on portaaton säätö ja riittävä virtaus jopa noukivaunun kapasiteetille.”
Paalaimeen on tullut uutuutena avarampi takaluukku. Takakanteen on lisätty yksi tela lisää.
Iso rengastus pitää koneen pinnalla
Matti Perälä sai pienen monikulmaisen pellon valmiiksi Kuhnin karhottimen jäljiltä. Karhotin, Kuhn GA 8121, on olennainen osa tehokasta paalausurakointia. Konetta ajaa Antti Ala-Huhtala.
Peltoon ei jäänyt jälkiä, vaikka pinta on hiukan vettynyt. Tornadon 700/40-22,5-rengastus on riittävän järeä pitämään 6 700 kilon kokonaispainon vetelissäkin oloissa pinnalla.
Kun pelto on valmis, Perälä puhdistaa kertynyttä olkisilppu rakenteista.
”Tätä tahtoo kertyä varsinkin kuivaa olkea paalatessa”.
Traktorin nokka kääntyy kylätielle. Lehmät ammuvat pian Mattia tissin koitolle.
(Lely Welger Tornadoa myy NHK-keskus.
Artikkelia päivitetty 22.9.2014 klo 15.20)
Artikkeli julkaistu 21.9.2014
Ei kommentteja