Partaveitsenterävä veitsi heiluu nopealla tahdilla samalla, kun suu käy tauotta. Tilalla teurastetun naudan ruho muuttuu hetkessä ongelmajätteestä gourmet-ruuan raaka-aineeksi. Reilun kymmenen vuoden kokemus ruohonjuuritason elintarvikejalostuksesta antaa Ahvo Röpelisen sanoille ja ajatuksille painoarvoa.
Savonlinnalainen Ahvo Röpelinen tunnetaan Savonlinnan seudulla ja vähän kauempanakin lihamaisterina. Lihamaisteri on paitsi Röpelisen yrityksen nimi myös miehen akateeminen oppiarvo. Maatalous-metsätieteiden maisteriksi valmistuneen Röpelisen pääaine oli Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa opiskellessa lihateknologia.
Lihamaisteri Oy tekee tärkeää työtä kotieläintuottajille. Kun tuotantoeläin loukkaa itsensä tilalla, tai kun oman tilan eläimestä halutaan lihaa omaan pöytään, soitetaan usein lihamaisterille. Teurastaja tulee paikalle, lopettaa eläimen ja kuljettaa ruhon suolistuksen, nylkemisen ja läpileikkuun jälkeen Lihamaisteri Oy:n tuotantotiloihin Savonlinnaan.
Lihamaisteri jalostaa puhdasta suomalaista lähiruokaa.
Lihamaisteri leikkaa lihat asiakkaan omaan käyttöön
Tyypillinen ”asiakas” on sonni, joka on loukkaantunut kavereiden kanssa nahistellessa tai lehmä, jolla on ollut esimerkiksi poikimaongelmia. Puolet eläimistä kuitenkin on terveitä, ja ne menevät suoraan tuottajien omille lautasille.
”Yleensä meille tulee nauta, joka leikataan paisteiksi ja jauhelihaksi. Valmistamme tilauksesta myös erilaisia makkaroita ja lihasäilykkeitä”, Ahvo Röpelinen kertoo.
Avainsana on rahtityö. Ruhot ja lihat eivät vaihda omistajaa, vaan Lihamaisteri Oy tekee ainoastaan rahtityötä asiakkaan toimeksiannosta ja asiakkaan eläimestä.
Näin käsiteltyä lihaa ei saa lakipykälien mukaan luovuttaa eläimen kasvattaneen tilan ulkopuolelle elintarvikekäyttöön. Omana ravintona sen käyttö sen sijaan on luvallista.
Syksyisin Lihamaisterin palveluja käyttävät myös monet hirvimiehet riistan jatkojalostuksessa.
Byrokratia turhauttaa joskus rauhallisempaakin miestä. Savossa selvitään kuitenkin aina huumorilla.
Sairaseläinkuljetuksen loppuminen antoi sykäyksen
Röpelinen sai aikanaan idean toimintaansa sairaseläinkuljetuksen loppumisesta. Sairaseläinkuljetus ja -teurastus oli tuottajille tärkeä palvelu, joka kuitenkin lopetettiin teurastamoiden yhteisellä päätöksellä reilut kymmenen vuotta sitten
”Tämmöistä palveluahan ei ollut kuin muutamassa sivistysvaltiossa. Eli Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Ihme oli, että EU:hun liittymisen jälkeen sairaseläinten teurastuspalvelu oli niinkin monta vuotta käytössä. Ei se pykälien mukaan olisi kiellettyä vieläkään.”
Röpelinen arveli tuolloin, että tilateurastukselle saattaisi olla markkinarakoa.
”Eiväthän eläimet lakanneet katkomasta koipiaan siihen, että sairasteurastuspalvelu lopetettiin.”
Keski-Euroopassa tilanne on toisenlainen kuin Suomessa. Esimerkiksi Saksassa löytyy läheltä tiloja pieniä teurastamoja, joihin tuottajat voivat viedä eläimiään teurastettaviksi. Suomessa on toisin.
”Ei kai kukaan lähde viemään eläintään Savonlinnasta Kauhajoelle. Eikä siellä otettaisi vastaankaan.”
Ahvo Röpelinen on kokenut teurastaja ja lihanjalostaja. Ammattimies on löytänyt oman paikkansa maaseutuelinkeinojen lomassa.
Kattava tuotevalikoima
Ensimmäiset kymmenen vuotta Lihamaisterin tuotanto on kasvanut tasaisesti. Nyt ollaan kuitenkin selvästi taitekohdassa. Tuottajien lukumäärä vähenee ja tilojen välimatka kasvaa. Yksittäisen eläimen kuljetuskustannukset kasvavat samaa tahtia.
”Tämän firman kasvussa näillä eväillä on huippu nyt saavutettu.”
Vuodessa Röpelisen leikkuupöydän kautta kulkee noin 300 nautaa, parikymmentä hevosta sekä muutama lammas ja sika.
Lihamaisterilla on yksi palkattu työntekijä ja teurastusta hoitaa osin alihankkija oman toiminimensä kautta. Kalustona on nosturilla varustettu auto, tuotantohalli ja tarvittavat laitteet pienimuotoiseen lihan jatkojalostukseen.
Ahvo Röpelinen toimi ennen yrittäjäuraansa tutkijana Lihateollisuuden tutkimuskeskuksessa sekä Helsingin Yliopistossa. Kokemuksen myötä saatu ammattitaito näkyy Lihamaisteri Oy:n palveluissa.
”Tuotteita on sen seitsemän erilaista”, Röpelinen nauraa. Tuotevalikoimaan kuuluu vakuumipakattujen lihojen lisäksi 4 erilaista makkaraa.
”Grilli, lenkki, balkan ja meetvusti.” Säilykelihaa on kahdenlaista.
Lihamaisteri Oy:llä on siistit tuotantotilat Savonlinnassa. Lähitulevaisuus näyttää, vieläkö tuotanto laajenee.
Uudet kuviot mietinnässä
Röpelinen pohtii olevansa nyt taitekohdassa. 59-vuotiaalla miehellä olisi enää muutama vuosi aikaa eläkeikään, mutta suunnitelmia pyörii päässä.
Suunnitelma pienteurastamon rakentamiseksi jalostustilojen yhteyteen on valmiina ja itse asiassa rakennustöitä on jo tehty. Nykyisen tuotantohallin yhteydessä on jo valmis 150-neliöinen lisärakennus.
”Tämä on nyt 2 vuotta ollut tässä vaiheessa. Pohdiskelen parasta aikaa, että teenkö laajennuksen loppuun.”
Liiketaloudelliset perusteet ratkaisevat. Kun yrittäjä tekee nyt itse 12-tuntista päivää lihanleikkuussa, pitäisi teurastamon tuoma lisätyö teettää kokonaan vieraalla työvoimalla.
”On niin monta juttua, joiden pitää sattua kohdalleen, että uskallan lähteä tästä eteenpäin.”
Toisaalta MMM:n virkamiehiltä on saatu tietoa, että Suomessakin voitaisiin ottaa käyttöön hieman nykyistä löysempiä tulkintoja esimerkiksi lihantarkastuksen ja joidenkin muidenkin asioiden suhteen.
”Olen ilmoittanut, että suostun olemaan tässä asiassa koekaniinina.”
Muualla eri käytäntöjä
Röpelisen tietojen mukaan esimerkiksi Saksassa eläimen elävänä tarkastus voidaan tehdä videoteitse.
”Olenkin sanonut, että Suomen pitäisi kiireen vilkkaa liittyä ihan oikeasti EU:hun, että saataisiin samat käytännöt tännekin”, Röpelinen laskettelee.
Videointia ja sen kautta saatavaa avoimuutta Röpelinen suunnittelee muutenkin tulevaan teurastamoonsa.
”Laitetaan videokamera jatkuvasti nauhoittamaan, mikä palvelee paitsi tarkastusta myös eläinsuojelullisesti.”
Ratkaisevaa mahdollisesti nousevassa teurastamoprojektissa on myös se, tarvitaanko kattoratoja ruhoille vai ei. Röpelisen kokemus on, että homma toimii myös lattiarullakoilla.
”Ensi talven aikana on kyllä tarkoitus laittaa hommaa jollain tavalla vireille. Jos päästään joustaviin tulkintoihin esimerkiksi kattoratojen rakentamisen ja lihantarkastuksen suhteen, niin kustannukset saattaisivat jäädä vielä hallittavalle tasolle.”
Linkki Lihamaisteri Oy:n nettisivuille: www.lihamaisteri.net
Näiden jäljiltä sonni ei nostele karsinasta päätään.
Teurastuksessa ei leikitä
Lihamaisteri Oy:n teurastuksen hoitaa osin Osmo Hartikainen oman toiminimensä, Pirunrillin kautta. Hartikainen esittelee kalustoaan ylpeänä. Ammattimies ei leiki isojen nautaeläinten kanssa tv:stä tutuilla alitehoisilla pulttipyssyillä vaan luottaa ruutiaseisiin.
”Neljänelonen magnum ja 357-wessoni. Aina on pudonnut ensimmäisellä”, Hartikainen toteaa lakonisesti työkalusalkun sisältöä esitellessään.
Naudan kallo on erilainen joka eläimellä ja roduissa on eroja. Siinä missä ayrshire-hiehon otsaluu on ohut, on täysikasvuisella liharodun sonnilla luuta kallossa moninkertaisesti.
”Meille on tullut biisoneitakin, joten kaluston pitää olla riittävän tehokasta.”
Hartikainen kertoo, että joskus eläin joudutaan lopettamaan matkan päästä laitumelle. Tällöin käytetään kiikarikivääriä.
”80 metriä on pisin matka, mistä olen naudan lopettanut. Esimerkiksi highlanderit ovat semmoisia, etteivät laske vierasta ihmistä ollenkaan lähelle.”
Kun eläin halutaan lopettaa sen elämää kunnioittavalla tavalla, ei ole syytä hutiloida. Hartikainen malttaa odottaa oikeaa hetkeä, ennen kuin iskuri käy nalliin.
”Parhaimmillaan olen odottanut navetan pöydällä puoli tuntia valmiusasennossa ennen kuin nauta tuli rauhallisesti melassisankolle.”
Ei kommentteja