90-luvun alussa innostuin lihan suoramyynnistä. Myin kauppojen lihatiskeille karkeapaloiteltuja ruhoja. Myöhemmin kokeilin maitoporsaiden myyntiä.
Ravintola Tornissa oli paistinkääntäjien ja Tornin Ritareiden illallinen, jossa syötiin meidän pariviikkoista porsasta. Porsas ei ollut saanut kiinteää ruokaa, ainoastaan emän maitoa. Maku pärjäsi kuulemma espanjalaiselle yrttiporsaalle.
Suoramyynti ei ollut varsinaista bisnestä, mutta se oli koukuttavaa ja mielenkiintoista. Se oli silloin tuntematon ilmiö.
Iso pointti suoramynnissä on se, että tilaaja saa mitä tilaa ja tuottaja tietää, mitä halutaan. Ruoka saa kasvot.
Murun lautasella on vihreän lisäksi salamia, pekonia ja saparosta ja potkasta puristettu kuutio.
Ravintola Murun possubrunssi on loistava esimerkki yhteistyöstä
Ravintola Murun possubrunssiin tarvittiin kolme tahoa, jotka puhuivat samaa kieltä. Kaartilan Mallaspossu tuottaa oluen mäskillä ruokittua possunlihaa, Sepon lihatori markkinoi ja ravintola Muru luo ja loihtii koko konseptin ravintolan lautaselle.
Kaartilan Mallaspossu ja ravintola Muru ovat edelläkävijöitä. Yhteistyön esimerkki toivottavasti loihtii uutta ruokakulttuuria pakahtuneeseen eineskulttuuriimme. Monissa niin sanotuissa ketjuravintoloissa lämmitetään kuormalavoilla tuotuja pakasteita. Kokit katsovat seinältä miten annokseen laitetaan lämmitetyt einekset.
Alusta asti tekeminen vaatii sielua sekä lihan kasvattajalta että loppukäyttäjältä. Ennen kaikkea se vaatii viitseliäisyyttä ja rohkeutta.
Ruokaelämykseen kuuluu muutakin kuin lautasen päälle aseteltu ravinto. Ruokaelämykseen kuuluu olennaisena osana hyvä ja luonteva palvelu. Murun Samuil Angelov osaa tehdä asiakkaan olon mukavaksi.
Lihan suoramyynti vaatii rohkeutta ja asennetta
Meidän tärkeä lenkki oli aikoinaan 90-luvulla Tavaratalo Lehtinen Seinäjoelta, jonka lihatiski oli maakunnan huippua. Soitin lihamestari Markku Kuuselalle, joka sanoi mitä he haluavat ja koska. Oikean hinnan löytäminen ei ollut ongelma, kunhan myyjänä en ahnehtinut ja kauppias ymmärsi saavansa erikoistuotteella parempaa hintaa. Kumpikaan ei rikastunut, mutta tekeminen oli mielekästä.
Soitto kauppaan vaati rohkeutta, kun kaikki liha oli siihen asti mennyt automaattisesti teurastamolle. Suoramyynti vaatii myös asiakkaan tarpeiden ymmärtämistä. Se vaati myös tiskillä ylimääräistä työtä ja panostusta esimerkiksi mainontaan. Kun palvelussa on sydän mukana, on asia yksinkertainen. Palveluhalu on yksi voimavara, joka ei kulu.
Seuraava askel voisi olla lihan suoramyyjien yhteistyö. Miksi marssia peräkkäin, kun rinnan kulkemisella saisivat kaikki hyötyjä?
Italiassa ilmakuivatut possunlihatuotteet ovat suosittuja. Läski on niissä makuelementti, jota ei väheksytä.
Ruokamielikuvia ja läskin pelkoa
Ehkä suurimpana syynä suoramyynnin fanitukseen oli kosketus tuottajaan, joka oli tullut suoraan sikalasta tiskin taakse.
Aito mielikuva luodaan vain totuudella ja rehellisyydellä.
Ruoan myyjä myy mielikuvia. Jos kaupan tiskillä on osaavia lihanleikkaajia, he luovat sellaisia tuotteita, jotka eivät ole suoraan verrannollisia massatuotteisiin. Kauniisti esille pantu tuote, joka on leikattu hyvin, antaa asiakkaalle mielihyvää ostosta päätettäessä. Tunne kantaa lautaselle asti. Kaupoissa, joissa on valmiiksi pakattua lihaa, ei ole välttämättä edes taitoa lihanleikkaamiseen.
Lihan ostajat olivat hyvin vaihtelevaa väkeä. Otin joka päivälle tavoitteekseni myydä jollekin nuorelle, lihan valmistuksessa kokemattomalle palan tuoretta lihaa opastuksen kera.
Ihmisille sai usein pyöritellä lihan paloja moneen kertaan. Lopulta he jättivät ostamatta, kun siinä oli liikaa läskiä. Vanhemmat ihmiset, jotka olivat tottuneet rehelliseen raaka-aineeseen, halusivat nimenomaan läskiä.
Suomalainen pelkää läskiä. Epäterveelliset keinorasvat kelpaavat kun ovat piilossa eineksiin pakattuina.
Ei kommentteja