Kirjoittaja Saskia Vanhalakka sanoo olevansa hevostyyppi Tampereelta. Kuva: Saskian selfie
Minä olen aina elämässäni syönyt lihaa.
Ravintolassa valitsisin mieluiten verta tihkuvan pihvin tai rapeaksi paistettua pekonia lisukkeineen. Mikäli pöydässä tarjottaisiin tulisia kanansiipiä, istuisin enemmän kuin mielelläni syömään. Kesäisin pelkkä grillimakkaran tuoksu saa veden herahtamaan kielelle. Valitse eläin – mielihaluni nojalla syön sen. Moraalini perusteella en.
Näin ollen pohdin, riittääkö mielihalu ja siitä seuraava mielihyvä syyksi määrittää toisen elävän olennon elämän pituus. Omasta mielestäni ei. Itse en tämän ajatuksen oivallettuani ole pystynyt syömään lihaa, sillä siitä aiheutuva henkinen krapula peittoaa alleen kaiken oletetun mielihyvän. Usein asiasta keskustellessa kuuleekin lauseen: ”Kyllä mä ymmärrän, mutta pihvi nyt on vaan hyvää!” Minäkin ymmärrän, on se minustakin hyvää. Mutta kysymys kuuluu, onko se oikein?
Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan saarnata omasta näkemyksestäni ja käännyttää kaikki maailman ihmiset kasvissyöjiksi. En usko, että tämä on mahdollista, vaikka tällaisessa maailmassa eläisin itse mieluiten. Itseäni ärsyttää kaikenlainen saarnaaminen, oli kyseessä sitten uskonto tai aate, ja mielestäni se ei johda mihinkään. Silti ainoa herätystyö, johon pyrin jakamalla omaa kantaani, on herättää tämän lukijat eli kuluttajat, ajattelemaan omaa valtaansa.
Tämänhetkisessä vahvasti rahaan ja sen virtaan pohjautuvassa yhteiskunnassamme kuluttaja muovaa ostopäätöksillään maailmaa. Utopistisesti ajatellen, mikäli kaikki kuluttajat jättäisivät kaupan kylmähyllyllä jauhelihan ostamatta, tuotantoeläinten elämän tuhlaaminen ravinnoksi loppuisi.
Henkilökohtaisesti en usko näin ideaaliin skenaarioon. En usko, että kaikki maailman ihmiset pystyisivät hylkäämään lihansyönnin, sillä olemme oppineet elämään yhteiskunnassa, jossa muu eläin kuin ihminen, kunhan kelpaa syötäväksi, on elementissään lautasella tai muuten alistettuna. Siksi olen omasta kannastani huolimatta sitä mieltä, että mikäli olet valmis oikeuttamaan toisen olennon kärsimyksen omien mielihalujesi puitteissa, valitse edes paremmin.
Ostaessasi lihaa, jonka alkuperän ja elinolosuhteet tiedät varmasti hyviksi, vähennät tehotuotannon kannattavuutta ja omalta osaltasi pikkuruisen kärsimystä maailmasta. Maailmassa, jossa on hyvin vaikeaa tehdä mitään aiheuttamatta kärsimystä, pikkuruinenkin on paljon. Vaikka itse tuomitsen jokaisen lihantuotannon muodon, mikäli tuotantoeläinten eliniässä olisi kärsimyksen lisäksi edes hieman sijaa tyytyväisyydelle, pystyisin kuvitteellisena lihansyöjänä edes hieman helpommin oikeuttamaan tekemiseni.
Tiedän, että tätä ei olla tehty helpoksi ruokaostoksilla. Mistä tietää, että onko juuri tämä eläin elänyt olosuhteisiinsa nähden tyytyväisenä, vaikka paketin kyljessä komeilisikin luomumerkintä? Vastaus on, ettei mistään. Paitsi ottamalla selvää.
Tämä saattaa vaikuttaa ylitsepääsemättömältä pitkän päivän päätteeksi, mutta nykymaailman ongelma onkin, että nykyihmisellä ei ole viitsimystä tai jaksamusta tehdä tämänkaltaista taustatyötä omien murheidensa lisäksi. Tämä on maailmamme ongelma. Asiat eivät tule muuttumaan helpommiksi ja paremmiksi, ellei niiden eteen olla aluksi valmiita näkemään vaivaa. Kukaan meistä ei ole pyhä, mutta riittää, että olemme valmiita muuttamaan jotain itsestämme yhteisen hyödyn ja ympäristömme tähden.
Näiden ajatusten siivittämänä, mikäli itse vielä haluaisin syödä lihaa, suosisin kotimaisia tiloja, joiden puitteet tietäisin varmasti asiallisiksi. Suvussani on aina kasvatettu lihakarjaa, enkä ole ikinä elämässäni nähnyt näiden eläinten kärsivän eläessään samalla tavalla, kuin massatilojen uhrit kärsivät.
Sanoessani tämän ääneen aiheutan varmasti ärsyynnystä lihaa lainkaan kuluttavien keskuudessa. Yksikään elävä olento, jonka elämän on määrä loppua luonnottomasti ja ennenaikaisesti tarkoituksenaan päätyä lautaselle, ei säästy kärsimykseltä. Haluaisin muistuttaa, että olen samaa mieltä. Ei ole olemassa lihatilaa, joka tähän ajatukseen nojaten sopisi omaan moraaliini, oli eläin elinaikanaan sitten onnellinen tai onneton. Tästä huolimatta hyvin moni kuluttaja valitsee totaalikieltäytymisen sijasta lihan, ja mikäli kuuluisin tähän joukkoon, moraaliini sopisi erittäin paljon paremmin valita näistä vaihtoehdoista onnellinen eläin.
En kuitenkaan kuulu, joten toivon optimismihuuruissani, että jonain päivänä kaikki kuluttajat havaitsisivat lihateollisuuden järjettömyyden ja sydämettömyyden. Tosiasia kuitenkin on, että itselleni tuntemattomasta syystä muiden eläinten elämä ei ole kaikkien mielestä yhtä tärkeä, kuin ihmisen. Siksi ymmärrän, että vaikka monien ajatukset kohtaavat omieni kanssa, ei toisille tämän ajatuksen perusidea valkene koskaan. Monelle eläin on tuote.
Useammalle ajatus ruuaksi päätyvän olennon kärsimyksestä kuitenkin tuntuu väärältä.
Mielestäni siis ensimmäinen askel kohti vähemmän julmaa maailmaa on lopettaa tehotuotanto ja suosia pientiloja, sillä lihansyönti tuskin tulee loppumaan lähiaikoina, jos koskaan.
Palatakseni alkuun; maailmassa, jossa elämme, jäävät eettiset valinnat liian usein mielihyvän varjoon. Erilaisessa maailmassa, missä elämän tarkoitus on muuta kuin tulla riistetyksi, saattaisin minäkin hyväksyä lihan satunnaisen hyötykäytön ravintona.
Tässä maailmassa ei niin kuitenkaan ole, ja minun on helpompi hengittää oman valintani kera. Enkä ole koskaan voinut paremmin.
Mikä on sinun valintasi?
11 Kommenttia
https://www.youtube.com/watch?v=vpTHi7O66pI Allan Savory: How to green the world’s deserts and reverse climate change
Tähän kannattaa perehtyä jo tämä aihe yksin osoittaa kasvisravinnon mielettömyyden joka johtaa koko ekosysteemin tuhoutumiseen.
valintani on jättää eläinperäiset tuotteet syömättä ja tukematta liha,maito ja munateollisuuden sairasta toimintaa. haukkukoon kuka tahansa ituhipiksi ja ties miksi mutta sentään en enään raatoja tunge suuhuni ja tue eläviäen olentojen kärsimystä. toivon syvästi että koko eläinteollisuus romahtaisi täysin.
Sanokoot kuka tahansa mitä tahansa ja olkoot tutkimusten tulokset mitä tahansa minun valintani on että tulen aina syömään lihaa ja juomaan maitoa.
Juhlapyhät kruunaa kunnon pihvi punaviinin kera. Maitoa ja jogurttia. Juustot saavat veden kielelle. Näillä mennään…
Minkä takia MAASEUTUMEDIAAN on päästetty kirjottelemaan vegaani?
Baconette: Päästin vahingossa viestisi läpi. Nimittelyä emme suvaitse. Editoin tuon sanan. Bannaamme kaikki tuon sorttiset tekstit. Niitä on ollut puolentoista vuoden aikana vain muutama. Siitä lukijoille kiitos.
Vastaus kysymykseesi: Asioita tarkasteltiin monesta kulmasta kahden tekstin voimin. Jos asioille ei anneta laajaa näkökulmaa, nini tiedotus muuttuu helposti propagandaksi. Saskian teksti on rehellinen näkemys hänen omasta maailmastaan, eikä hän tuomitse ihmisiä.
Lueppa myös ”Onko porkkanalla tunteet.”
Kirjoituksessasi käytetään sanaa `tehotuotanto`, mutta et ole määritellyt termiä.
Minulla on 30 nautaa ja hoidan ne yksin, olenko tehotuottaja?
Minulla on 120 nautaa ja niitä hoitaa neljä ihmistä, olenko tehotuottaja?
Määrittele käsitteet.
Hei,
kiitos palautteesta.
”Tehotuotannon” tavoitteena on tuottaa mahdolisimman paljon ja mahdollisimman halvoin kustannuksin. Tämä johtaa siihen, että tuotantoeläinten elintilaa ja olosuhteita rajoitetaan eläinten hyvinvoinnin ja luontaisten tarpeiden kustannuksella.
Mikäli tuotannon tehokkuuden maksimointi tuottaa eläimille henkistä ja/tai fyysistä pahoinvointia, minä määrittäisin sen tehotuotannoksi. Eläimien lukumäärällä ei näin ollen ole tehotuotannon kanssa tekemistä.
Useimmiten tehotuotantoa esiintyy kuitenkin suurilla eläinteollisilla tiloilla. Englanniksi sana onkin ”factory farming /suora käännös: tehdasmaanviljely”.
Esimerkiksi valtaosa kotimaisen kananmunateollisuuden tuotantokanoista elää elintilanaan A4-paperiarkin kokoinen alue. Mikäli ostan itse kananmunia, pyrin varmistamaan, että minun kuluttamani kananmunat ovat mielummin peräisin paikasta, missä kanat saavat elää lajillensa tyypillisissä puitteissa. Paperiarkin kokoinen alue ei tätä ole.
Pahoittelut puuttellisuudesta, itselleni käsite tehotuotanto oli negatiivissävyinen jo silloin, kun vielä söin itsekin lihaa. Tämän takia en kokenut tarpeelliseksi määritellä sitä sen enempää. Jatkossa olen tarkkaavaisempi.
Suosittelen tutustumaan markkinatalouteen ja sen mekanismeihin. Jos kuluttajat vaativat eettisesti tuotettua lihaa tai maitoa sekin pyritään tuottamaan mahdollisimman halvin kustannuksin, eikös?
Esimerkiksi. Minulla on sikala, 20 sikaa. Porsaat saavat kasvaa emakon kanssa, kunnes emakko luonnollisesti vieroittaa porsaansa. Siat kasvatetaan kuivikkeella ja väljissä olosuhteissa. Saan kunnollisen korvauksen kuluttajalta. Silti pyrin minimoimaan tuotantokustannukset, jolloin minulle jäisi yrittäjänä mahdollisimman suuri voitto.
Olen siis tehotuottaja? Ainakin sinun määritelmäsi mukaan. Tuotan mahdollisimman paljon kysynnän rajoissa ja mahdollisimman halvalla.
Oikeastaan suosittelen tutustumaan lisäksi etiikkaan ilman vegaanin laseja.
Hei taas,
tarkennan:
”Mikäli tuotannon tehokkuuden maksimointi tuottaa eläimille henkistä ja/tai fyysistä pahoinvointia, minä määrittäisin sen tehotuotannoksi. ”
Tämä ei näin ollen liity edelleenkään eläinten lukumäärään. Totta kai tuottaja, alalla kuin alalla, pyrkii jäämään voitolle, se seikka ei ole itselleni epäselvä. Puhut tuotantokustannusten minimonnista, mutta silti kuvailet eläintensi olosuhteet hyviksi. Millä tavalla edellämainittu on minun kuvaukseni mukaan tehotuottamista?
”Minulla on sikala, 20 sikaa. Porsaat saavat kasvaa emakon kanssa, kunnes emakko luonnollisesti vieroittaa porsaansa. Siat kasvatetaan kuivikkeella ja väljissä olosuhteissa. Saan kunnollisen korvauksen kuluttajalta. ”
Vaikka itse en syö lihaa, minua pyydettiin kirjoittamaan oma kantani aiheeseen liittyen. Kirjoituksellani pyrinkin siihen, että jos sitä lihaa haluaa syödä, ostaisi mielummin esimerkiksi sinun tilasi kaltaisilta tiloilta. Kuvailemasi perusteella sain kuvan, että eläimilläsi on ihan hyvä olla.
Mikäli olisit kirjoittanut:
”Tuotan mahdollisimman paljon kysynnän rajoissa ja mahdollisimman halvalla, välittämättä eläinten hyvinvoinnista ja aiheuttaen niille kärsimystä”,
silloin sinä olisit minun kuvaukseni mukaan tehotuottaja. Tällä hetkellä vain sinä itse tuottajana voit tietää, mitä sinä olet.
Suosittelet minua tutustumaan etiikkaan ”ilman vegaanin laseja.” Oletan sinun tarkoittavan, että joillekin ihmisille eläintuotanto on elinkeino. En ymmärrä ajatuksen logiikkaa siinä, että minulta pitäisi löytyä myötätuntoa ihmisiä kohtaan, jotka tuottavat lihaa, ja jopa syödä lihaa, sillä se takaa heidän toimeentulonsa. Eläinten pitäisi olla minulle heidän rinnallaan toissijaisia, sillä ne ovat vain heidän tuotteitaan. Missä on etiikka tässä?
Minulle ei ole olemassa perustetta, miksi ihminen olisi yhdenkään toisen eläinlajin yläpuolella. Minulle ihmisyys ei ole olennon arvon mitta.
Kuten alkuperäisessä tekstissäni mainitsen, ymmärrän, ettei tämä ajatus valkene toisille ihmisille koskaan. Voin elää sen kanssa, mutta pidän itse ne vegaaninlasit päässä.
Minimoinnista* eläintesi*
ja sitä rataa 😀 kylläpäs silmät ristissä kirjottanut.