Liikaa byrokratiaa Sloveniassakin

Liikaa byrokratiaa, kauppa vetää välistä ja vanha isäntä päsmäröi – Sloveniassakin

Osallistuimme helmikuussa 2018 osana EU-rahoitteista Young Village Folk – projektia Slovenian nuorten viljelijöiden vuotuisen kokoontumisen kansainväliseen workshoppiin. Työpajan teemoina olivat nuorten maatalous- ja maaseutuyrittäminen eri maiden viljelijöiden näkökulmasta.

Slovenia on Italian, Itävallan, Unkarin ja Kroatian välissä tiukassa puristuksessa oleva pikkuruinen kulttuurien yhteentörmäys. Itävaltalainen alppimaisema, italialainen viinikulttuuri ja slaavilainen kieli, jossa konsonantteja ei säästellä luovat iloiselle kansalle kompaktit puitteet. Kenties tiukka puristus naapurimaiden tahoilta on painanut pinnanmuodot ryppyyn, sillä vaakasuoraa aukeaa on maisemasta turha etsiä. Slovenialainen viljelijä saa vuorenrinteelle mahdutettua kokonaisen kylän, asuinrakennuksen alle navetan, jyrkimpään kohtaan viiniköynnökset, toiseksi jyrkimpään omenapuut ja hiukan loivempaan mäkeen laitumet ja nurmipellot.

Viime aikojen trendi Sloveniassa on kaupunkien lähellä olevien pienten maatilojen ja mummonmökkien hankkiminen sivutoimiseksi maatilaksi ja edullisemmaksi asunnoksi kaupunkiasumisen sijaan. Viininviljely on kasvamassa merkittäväksi osaksi maataloutta. Aiemmin viinintuotanto meni paikallisten mukaan lähinnä kotitarpeiksi, mutta viime vuosina viinien laatuun on alettu panostaa ja slovenialaisia viinejä viedään myös ulkomaille.

Työpaja pidettiin Mariborin maatalousyliopistolla, jonka kivilinna kohoaa jyrkän mäen reunalla viljavan laakson äärellä. Viljelijöitä oli paikalla isäntämaan lisäksi Kroatiasta, Itävallasta ja Suomesta. Yllättäen nuorten viljelijöiden ongelmat tuntuivat olevan kaikissa mainituissa maissa melko samanlaisia: tuotteiden hinta ei kata viljelykustannuksia, hinnoitteluun ei viljelijällä ole riittävästi sananvaltaa kaupan ja teollisuuden mahtia vastaan, ja maataloustuista ollaan liiankin riippuvaisia.

Toisaalta tukijärjestelmä ylläpitää jo eläkeikäisen polven näennäisviljelyä ja hidastaa sukupolvenvaihdoksia; toisaalta maataloustuki pääomittuu peltomaahan, josta käydään kauppaa ylihintaan hehtaaritukien vuoksi. Ilmastonmuutoksesta ja sen tuomista riskeistä käytiin paljon keskustelua.

Poikkeuksellisen kylmä jakso pilasi Sloveniassa viime keväänä koko omenasadon. Näin kylmää on aiemmin ollut tilastollisesti kerran viidessäkymmenessä vuodessa, mutta nyt pelkona on vastaavien jaksojen yleistyminen. Toisaalta aiemmin vähäpätöiset kasvitaudit ovat viime vuosina yleistyneet nopeasti ja uhkaavat maissin viljelyä rehuksi. Viljelijälle jää kaksi vaihtoehtoa: joko tyytyä heikkeneviin satoihin ja hakea lisätuloja muualta tai ottaa riski ja lähteä kehittämään vielä tuntemattomia vaihtoehtoja viljelyyn.

Slovenialaisten viljelijöiden omissa puheenvuoroissa peräänkuulutettiin ruuan alkuperämerkintöjä ja slovenialaisen ”joutsenlipun” käyttöä.

Maatalousministeri oli kuuntelemassa nuorten viljelijöiden edesottamuksia ja rohkaisi viljelijöitä yrittäjämäiseen viljelyyn harrastuksen tai perinteiden toistamisen sijaan. Hän painotti viljelijöiden kouluttautumista, sillä vain pienellä osalla tilojen jatkajista on mitään muodollista koulutusta. Ministeri kehotti nuoria viljelijöitä kuuntelemaan kohteliaisuudesta tilan vanhaa isäntää, kun hän tulee neuvojaan jakelemaan, mutta tämän mentyä on syytä ajatella asiat itse omilla aivoilla.

Siitä, kannattaako viljelijän hajauttaa tuotantoa riskien vähentämiseksi vai keskittyä siihen, minkä parhaiten osaa, kuultiin kannanottoja puoleen ja toiseen.

Digitalisaation suhteen slovenialaiset tuntuivat olevan hiukan suomalaisia perässä, maatalouden ohjelmistot olivat kuulemma huonoja ja kalliita. Maatalousviranomaisia varten tehtävää kirjaamista kerrottiin olevan paljon, toistuvasti ja tarpeettoman hankalassa muodossa.

Tutun kuuloisia teemoja siis oli esillä myös Euroopan toisella laidalla.

Artikkelikuvassa suomalaiset farmarit Risto Tupi ja Tuomas Tammi yhdessä kroatialisen maatalousyrittäjäpariskunnan kanssa talvisten viinitarhojen lomassa.