Liisa Vuorela pitää tärkeänä avoimuutta: ”Tämän päivän karjatalous on aivan erilaista kuin -93, kun aloitettiin 20 lehmällä parsinavetassa.”
Nykyinen 200 lehmän lypsylehmän karja käyskentelee rauhallisena pihatossa. Ne käyvät lypsyllä kun huvittaa, makoilevat kun sattuvat olemaan sillä päällä.
Liisan ”opettajanhuoneesta”, navetan yläkerrassa olevasta tarkkailuhuoneesta voi seurata lehmien arkipäivää.
Lehmien asuntomessut ovat tulevana viikonloppuna 23.7. – 24.7. Jalasjärven Luopajärven kylässä Liisa ja Juha Vuorelan Koskenojan tilalla voi jokainen käydä pällistelemässä miten rauhallisina lehmät asuvat hienossa ympäristössään.
Liisa Vuorela haluaa oikoa väärinkäsityksiä joita nykymaatalous aiheuttaa.
Liisa Vuorela haluaa että suomalainen nykymaatalous tuodaan avoimesti esille ilman filtteriä.
Maatilan arki on huliviliä
Saavun haastatteluun ruoka-aikaan. ”Normaalisti teen ruokaa omalle väelle ja neljälle työntekijälle. Joskus ruokailijoita saattaa olla 18, kun rakennetaan”, Liisa kertoo. Terhakka Liisa on peruspositiivinen maatilan mimmi, jolla ei ole askareshuivia päässään, eikä hän haise navetalta.
Maatilan arjessa ruokahuolto pitää pelata, koska työaikatauluja ei ole. Liisan siippa, Juha Vuorela puhuu monologia korvanappiinsa ja alkaa keräillä tiskejä koneeseen. Maatilan tasa-arvo toimii.
Kossilan Heikki ajaa rahtiruiskunsa pihaan. Tilan traktoreita kulkee ikkunan editse talon ja navetan välissä olevaa kylätietä pitkin. Väkeä tulee ja menee töissään. Maatilan arjessa on paljon tapahtumia, joista ulkopuolisella ei voisi olla mitään käsitystä.
Liisa istuu terassilla rauhallisena ja huomioi tapahtumia ulkosalla. ”Mikä kunniakierros tuo oli”, Liisa ihmettelee yhden traktorin liikkeitä.
Tupaan pölähtää nuorisoa kahville talon pojan, Santerin johdolla. Nuorten hauska ja villi puheensorina täyttää pirttiä, kunnes kaikki pölähtävät taas tahoilleen.
Liisa Vuorela jakaa tietoa tilan toiminnastaan myös ulkomaille. MaaseutuMedia vei italialaisen Coldiretti-organisaation väkeä tilavierailulle Koskenojan navettaan pari vuotta sitten.
Lehmien asuntomessut on ikkuna nykytuotantoon
”Tämä on yksi tapa saada kuluttaja tutustumaan mitä tämä nykytuotanto on”, Liisa jäsentee. ”Joillain on kuitenkin käsitys mumman ja paapan parsinavetasta. Monella ei ole kosketuspintaa ollenkaan.”
Liisa kertoo haluavansa tuoda lypsykarjatilan nykypäivää ilman filtteriä. ”Hei tätä tämä on.”
”Ihmisiä hämmästyttää kuinka ne on rauhas ja kuinka ne osaa mennä tuonne. Ei haise navetalta. Ihaillaan sitä poikivien pehkualuetta — Kyllä noitten tuolla kelpaa.”
Liisalla välähti sanojensa mukaan ”randomisti” MTK:n kuluttajatyöryhmän palaverissa: Seinäjoen asuntomessujen yhteyteen passaisi lehmien asuntomessut.
Valtakunnallisten asuntomessujen kanssa tapahtumalla ei ole mitään tekemistä, mutta sijainti Seinäjoen läheisyydessä sopii kuin sialle ottatukka. Etelästä Seinäjoelle tulijat ajavat navetan vierestä mennen tullen.
Poikivien pehkupohjaosasto on sitä mitä ihmisten mielestä lehmillä pitää olla.
Saako maajussia arvostella?
”Meikämaajusseja on kaikilla oikeus arvostella”, Liisa sanoo. Hän on tehnyt opettajan hommia, ollut pankissa töissä ja ollut monella alalla. Liisa tuumaa että missään ei päästä helpolla. Häntä harmittaa yhden ammattikunnan jatkuva arvostelu. ”Veronmaksajat eivät maksa meidän tukia, vaan tuet alentavat ruuan hintaa.”
”Osaan arvostaa kaikkien työtä”. Liisa. ” En näe asiakseni arvostella ketään ääneen.”
Hänen mielestään on viljelijöiden oma vika että tilanne on päästetty tällaiseksi.
”Olen sanonut kymmeniä kertoja että me tuottajat olemme päästäneet tilanteen sellaiseksi että ihmiset eivät tiedä miten ruuan tuotanto tapahtuu.”
Navetan ledivalaistus on tehokas ja värilämpötila sopii silmälle.
Mielikuvamarkkinointiin tarvitaan tuottajien panosta
Liisa on tehnyt paljon valistustyötä matkan varrella. MaaseutuMedia julkaisi artikkelin Liisan navettabrunssista. Tilalla on käynyt paljon vierailijoita myös ulkomailta.
Liisa sanoo että tuottajien ei ole ennen tarvinnut markkinoida. Markkinat ovat hoitaneet joku muu, esimerkiksi Valio tai Atria.
”Valiollakin on nyt herätty menestyksekkäästi kertomaan miten tuotanto tapahtuu, ja missä se tapahtuu.”
Kaiken lisäksi Suomessa on Liisa Vuorelan mielestä sellainen hullu tilanne, että tuottajien asioista päättävät muut kuin asianosaiset.
Hän kertoo että esimerkiksi eläinten hyvinvointityöryhmän valmisteluissa on näitä kansalaisaktivisteja edustettunalaidasta laitaan, mutta yhtäkään maataloustottajaa ei ole mukana.
”Meillä on tavanomainenkin paljon puhtaampaa kuin euroopalainen luomu.”
Liisa lähtee navetalle. Siellä ne päivät kuluvat, lehmien kanssa.
Ei kommentteja