Luomukeskustelu on edelleen ajankohtaista.
Maabrändityöryhmä asetti suomalaisen ruuantuotannon luomutavoitteeksi 50 prosenttia tuotannosta vuoteen 2030 mennessä.
Tavoitetta peesataan juhlapuheissa ja poliitikot liputtavat asian puolesta. Tavoite on epärealistinen. Siihen päästään vain, jos suomalaiset oppivat kunnioittamaan omaa ruuan tuotantoaan.
Luomun suosio ei lisäänny vastakkainasettelulla tavanomaista tuotantoa kohtaan. Luomukeskustelu tarvitsee asiantuntemusta – pelkän kliseen toistaminen ei vie eteenpäin.
Mikko Välttilän Friidat voivat hyvin, vaikka eivät olekaan luomussa.
Luomu sopii naudalle paremmin kuin yksimahaiselle
Luomutuotanto on vähiten haastavaa tuotantosuunnassa, jossa nurmea voi hyödyntää märehtijöiden ruokinnassa. Viljelysuunnitelma perustuu runsasnurmiseen viljelykiertoon ja kierrätykseen.
Luonnomukainen viljely ei sovellu joka tilalle, esimerkiksi vuokraviljely ei ole tarpeeksi pitkäjänteistä luomun kannalta. Luomussa on paljon sovellettavaa tavanomaiseen viljelykulttuuriin, ja niin monella tilalla tapahtuukin.
Yksimahaisten sikojen ja kanojen tuotanto on vaikeata, koska ne eivät syö heinää. Harva suostuu maksamaan kalliilla luomuviljalla ruokitusta luomusiasta kolminkertaista hintaa. Luomukanojen ruokintaa pitää kehittää, jotta päästäisiin kalajauhon tuomasta mausta eroon.
Luomu on viljelytapa, jossa käytetään kasvivuorottelua maan parannukseen. Erilaiset ravinteiden kerääjäkasvit kuuluvat nykyään myös tavanomaiseen viljelytapaan.
Millä luomu lannoitetaan?
Vihanneksia on liki mahdoton viljellä luomuna uusien viranomaisten mutkikkaiden ravinnetulkintojen takia. Luomua lannoitetaan orgaanisella lannalla ja orgaanisilla lannoitteilla. Orgaaninen lanta ja lannoitteet sisältävät paljon hitaasti liukenevia luonnonmukaisia ravinteita, jotka toimivat myös maanparannusaineina.
Aiemmin ravinteet laskettiin niiden liukoisuuden mukaan, nyt kokonaisravinteetkin lasketaan liukoisiksi. Keväällä tulleet uudet maalaisjärjenvastaiset tulkinnat suosivat kemiallisia rakeisia lannoitteita ja asettavat orgaaniset lannoitteet käytännössä pannaan. Uudet asetukset ja määräykset rajoittavat tavoitetta luomuun siirtymistä.
Lue artikkeli lannoitteista tästä ja tästä.
Esimerkiksi luomukaali tarvitsee valtavasti typpeä. Nykyisillä tulkinnoilla luomukaalinviljely vaatii fakiirin temput, koska kasvin tarvitsemia suuria ravinnemääriä ei voi käyttää.
Kankea suomalainen byrokratiakoneisto pitää valjastaa tukemaan tavoitteita eikä jarruttamaan niitä.
Lihanautojen kasvatus luomuna on luontevaa. Märehtijän ruokavalio on helppo toteuttaa luomuna. Ne pärjäävät hyvin myös pakkasessa. Kuvassa Laidunherefordeja, joiden lihaa voi ostaa netistä.
50 prosenttia luomua on kova tavoite
50 prosentin luomutavoite vuoteen 2030 mennessä ei toteudu muuten kuin jättitilojen siirtymisellä luonnonmukaiseen tuotantoon. Luomunkin pitää olla tehotuotantoa, jos tavoitteeseen aiotaan päästä.
Vastaako 300 lehmän navetta, jolla on peltopinta-alaa 500 hehtaaria, enää luomun mielikuvaa? Pitääkö luomu olla näpertelyä, jotta se on uskottavaa?
Jos Suomen peltopinta-alasta luomuun siirtyy 50 prosenttia, se ei tarkoita läheskään samaa määrää kaupan hyllyllä olevia luomutuotteita. Luomu on viljelymenetelmänä tehottomampi, koska osa pinta-alasta huilaa kesantona tai viherlannoituksena. Luomulla ei koko kansaa ruokita, ellei asiaan panosteta.
Luomu voisi olla bisnes, jos sille annetaan mahdollisuus
Luomuviljely ei tarkoita enää tänä päivänä automaattisesti huonoa satoa, monet nurmivaltaiset tilat kykenevät tuottamaan runsasta satoa.
Luomuviljely ei ole enää vaihtoehtoliike, vaan liiketoimintaa.
Kansakuntamme pitäisi ratsastaa kokonaisvaltaisesti puhtaalla ruualla, josta luomu on yksi osa. Tavanomainenkin tuotanto voi olla hyvin lähellä luomua, joskus jopa luomumpaa kuin luomu.
Itävallan maatalous on minimuotoista, lähes kotitarveviljelyä.
Itävalta, eurooppalainen luomumaa
Itävalta on varsinainen luomumaa. Viidennes peltoalasta on luomua. Maan suurimmassa luomunavetassa ammuu 80 lypsävää. Maito on ylivoimaisesti suurin tuotantosuunta, vaikka tilat ovat yleisesti alle 20 lypsävän tiloja. Maitoa ei maassa juo kuin lapset, mutta kulutus perustuu juustoihin, joita valmistetaan lukuisissa pienissä juustoloissa.
Maassa maatalous on tärkeä osa yhteiskunnan hyvinvointia. Pitkäjänteisellä toiminnalla siellä on kyetty luomaan vahva luomubrändi, joka nojaa pienimuotoisuuteen.
Suomella olisi paljon opittavaa ja käytännön tekemistä, jos se aikoo tosissaan luomumaaksi.
Juhlavat puheet voitaisiin jo unohtaa arkistoihin.
Luomutalous luo uutta kasvua -muistion ovat allekirjoittaneet Ilkka Herlin, Antti Kaasalainen, Fredrik von Limburg Stirum, Jaakko Nuutila, Osmo Rauhala, Pirjo Siiskonen, Markku Wilenius.
Muistiossa mainitaan, että ”luomutuotannon lisääminen vaatii konkreettisia, uudenlaisia toimia. On siirryttävä löyhästi muotoilluista suosituksista selkeisiin toimijakohtaisiin tavoitteisiin”.
Siitä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja