Mykkäelokuva Pohjalaiset vuodelta 1925 muodostui piskuisessa Jalasjärven Kinossa spektaakkeliksi, kun maailmankuulu urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi loi elokuvaan äänimaailman.
Kiviniemi näkee vanhassa elokuvassa ja nykyajassa paljon yhtenäisyyttä.
”Virkavallan edustaja, pitäjän uusi vallesmanni, joka piti velvollisuutenaan nöyryyttää jäykät talonpojat”, lukee Suomi-filmin alkuteksteissä.
Elokuva on tänä päivänäkin usein totta. Ilman syytä ruoskivia vallesmanneja on edelleen olemassa, mutta virkavaltaa vastaan puolustautuvia Harrin Jusseja löytyy enää harvoin.
”Maaseutu tarvitsee puolustajia. Kohtelias pitää olla, mutta ei sinisilmäinen”, Kiviniemi sanoo.
Puheen jyrinän jälkeen pohjalaisen syränveren omaava Kiviniemi kääntyy urkulavittalla kohti koskettimia, uhmaa ja säkenöivää Harrin Jussia puhisten. Hän soittaa maaseudun puolesta.
Kiviniemi oli vaikuttava ilmestys urkujensa takana. Harvalla urkurilla on puukko vyöllä ja julmetusti yhteiskunnallista sanottavaa äänen ja musiikin voimalla.
Valkokangas soi!
Elokuva alkaa. Kuvat ja tekstit vuorottelevat. Urkujen huumaava sointi uppoaa elokuvaan. Ilman äänimaailmaa mykkäfilmi olisi jopa koomista katseltavaa.
Nyt valkokangas alkaa soida värikylläistä, monivivahteista sinfoniaa, joka tekee loistavan elokuvan huumaavaksi taideteokseksi.
Ihokarvat puskevat paidan läpi, sielu värisee. Vuoret ja laaksot vuorottelevat. Väki penkeissä lamaantuu. Musiikissa on elementtejä pohjalaisista mollivoittoisista lauluista.
”Niitä ei passaa esittää hivelemällä. Ne pitää esittää niin jotta kattokruunut putoilevat”, Jalasjärveltä maailmalle lähtenyt Kiviniemi jylisee.
Laulujen äänimaailma on luotu pohjalaisen Friikoolin hengessä. ”Pohjalaislaulut ovat kansainvälisen tason melodiikkaa, jossa on kontrastia, vuorien ja laaksojen eroa – herkkyttä ja rajuutta.”
Kiviniemi on taiteilija, joka tuntuu syttyvän kuin aivan uuden asian edessä. Soiton rajuutta kuvastaa se, että soittimesta lähti osa irti kesken soiton. Hellyyttä kuvaa puolestaan se, että sulkakynän kopautukset suihkaistiin soittimesta täsmälleen ajoittettuina. Miehen musiikki on aina yllätyksiä täynnä.
Äänimaailma oli improvisaatio, joka pohjautui valtavan taustatyön ja suunnittelun tuottamaan perusmusiikkiin. Jokainen kolmesta esityksestä oli erilainen.
Satojen tuntien valmistelutyö kuului varmuutena. Maestron suunnaton taito ilmeni musiikin ja kuvan täydellisenä sulautumisena.
Kiviniemi on taiteen työmies: lähes kaksituntinen täyspitkä elokuva kesti kahden konsertin verran, se oli yhden oopperan pituinen proseduuri.
Kiviniemi on harvinaisen kyvyn omaava urkuri. Molemmat kädet ja jalat ovat käytössä koko ajan, silti hän ei tarvitse sivunkääntäjää eikä monen urkurin tavoin assistenttia urkujen rekisteröimiseen.
Maestro täsmäsi äänimaailmaa elokuvaan valkokankaalta ja pieneltä näytöltä urkujen päältä. Harmonin ääreen hän vaihtoi välillä kuin lennosta.
Jalasjärven Kinolle valtava ponnistus
”Tämä oli hanke, jonka budjetti ei tule koskaan takaisin, vaikka penkit olisivat jokaisessa kolmessa esityksessä täynnä”, Kiviniemi sanoo.
Kulttuuriteko oli pienen elokuvateatterin voimannäyte. Kantaesitys on tehty toisessa pohjalaisessa pikkuteatterissa, Matin-Tuvan Filmiä ja Valoa -elokuvafestivaaleilla Ylistarossa. Matin-Tuvan Anssi Luoma on koko idean alkuunapaneva moottori.
Tapaus oli täysin poikkeva kulttuuritapahtuma Suomessa. Se tekee myös kunniaa suurenmoiselle mykkäelokuvalle, jossa näyttelijätyö on vahvaa mimiikkaa ilman sanoja. Näyttelijöiden taito perustuu sanattomaan viestintään ilman koulun oppeja ilmeikkäästi liioitellen sekä huumoria että synkkyyttä kuvastaen.
Mykkäelokuvan mimiikka oli aikoinaan taitolaji. Pohjalaiset-elokuvan yksi suuri elämys on myös vanhan ajan kuva, entisajan elämisen puitteet, ympäristö ja raaka fyysinen työnteko. Nykyihminen ei edes tiedä, että ihmiset ovat kävelleet riuskan hevosen perässä kyntöauraa kannattaen viikkotolkulla ilman askelmittareita ja työsuojelua.
Rajaukset ja elokuvakieli olivat loistavaa, silmiä hivelevää. Musiikilla vanha kuvakerronta nousi uudelle tasolle.
Aika ei tee elokuvasta koskaan vanhaa, jos se on hyvin tehty.
Idean järkkäri, moottori ja isä oli Mikko Jokipii (kuvassa). Hän sai näytöksissä Kinon liki täyteen kolme kertaa. Koko spektaakkelin olemassaolo on pitkälti Elokuvateatteri Matin-Tuvan Anssi Luoman ansiota. Ainutlaatuista paikallista kulttuuritekoa JAlasjärven Kinossa ei kuitenkaan noteerattu isossa maakuntamediassa, mikä suututti Kiviniemeä.
Kalevi Kiviniemi haluaa korostaa, että äänimaailman onnistumisessa keskeinen rooli oli hänen luottoäänittäjällään, espoolaisella Mika Koivusalolla. Koivusalo on äänittänyt Kiviniemen 160 levystä yli 80, ja hoitanut lukuisten esitysten upean äänentoiston.
Taitelija maaseudun puolesta
Kalevi Kiviniemi on taitelija, joka luottaa taiteen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. ”Ilman musiikkia olisin hullujenhuoneella”.
Räväkässä miehessä on aimo annos pohjalaista Harrin Jussia. Hän uskoo taiteen avulla vaikuttavansa maailman menoon. Pohjalaiset-elokuva kuvastaa hyvin nykyaikaisia ongelmia.
”Elokuvassa ja nykyajassa on paljon yhteistä”, Kiviniemi sanoo. Hän on vihainen siitä, että hänen ”ittellinen” synnyinkuntansa Jalasjärvi teki valtion määräämänä kuntaliitoksen.
”Vallesmanni” nöyryytti talonpojat samalla tavalla kuin 89 vuotta vanhassa elokuvassa, joka on kuvattu Alahärmässä, Lapualla sekä Suomi-Filmin studiossa Helsingissä.
”Valtiovalta pakkoliitti ja teki vääryyttä.”
Miehen uho on syytä ottaa vakavasti. Urkutaiteilija on maailmalla erittäin tunnettu. Hänellä on vielä kintaat ”ottavas lais”, ja vaikutusvalta globaali.
Taide on erilainen tapa vaikuttaa. Spektaakkelin nähneet ihmiset poistuivat vaikuttuneina väkevän sanoman saaneina elokuvateatterista.
Taide jättää ikuisen jäljen takaraivoon. Pienet kunnat ja kansakunnat tulevat toimeen vain omillaan. ”Suomessa asuu vain puolet suurkaupungin väkimäärästä.”
Suomalaisten täytyy pitää puolensa. Maaseudun täytyy pitää puolensa. ”EU:ssa pieni ja syrjäinen Suomi ei pärjää kuin itsepäisyyden, tiedon, älykkyyden ja erityisesti luovuuden avulla oikeudenmukaisuutta puolustamalla”, Kiviniemi röykyttää.
”Siihen tarvitaan Harrin Jussia, mutta lampaita piisaa liiaksi asti.”
Kiviniemen soitto oli täynnä kiihdytyksiä, höyhenkynien napsautuksia, goottimaista renesanssin toccattaa, ranskalaisaromanttista virtuoottisuutta. Erityisesti äänimaailma oli toisiinsa nivoutunutta koivunlarvaa, körttivirsiä, häämarssia ja kymmeniä makupaloja Kiviniemen tuotannosta kuupölystä junan jyskeeseen.
Katso tästä YouTube-video Kiviniemen säestyksestä.
Kiviniemen käyttämän soittimen (amerikkaiset Allen-urut) kotisivut aukeavat tästä.
Toimittajalta
Taide on ihmisen valo
”Taide on ihmisen valo”, sanoi Jean Sibelius.
Taide on sana, joka ei tarkoita vain korkeakulttuuria. Taide vaikuttaa ihmisen tunteisiin. Taide on käsite, josta jokaisella on oma käsitys. Taide on estetiikkaa, tunteita, ja kokemuksia.
Taide on ollut kautta maailmanhistorian suurin mahdollisuus vaikuttaa. Elämyksillä vaikuttaminen on ollut huomaamatonta ja tehokasta.
Kiviniemi ei saa enää kuntaliitosta muutettua, mutta mieliä ja asennetta hän muokkaa. Maaseudun puolesta kannattaa taistella, niin kauan kuin maaseutua on.”Pohjalainen oikeudenmukaisuus on itselleni pyhä”, maestro painottaa.
Harrin Jussin tarina on tosi edelleen, liki 100 vuoden jälkeen.
1 Kommentti
Erinomaisen osuva kirjoitus pohojalaaselta Maaseutu mediaa ylläpitämältä Hannu Koivistolta. Kyllä siinä kylmät väreet meni ja kyyneleetkään ei kaukana ollut kun spektaakkelia olin katsomssa . Mielestäni se oli kunnianosoitus vanhempien sukupolvien työlle ja uurastukselle . Harvoin tällaisen kokemuksen voi saada oman kotikunnan elokuvateatterissa. SUUR KIITOS KAIKILLE JÄRJESTÄJILLE JA KALEVI KIVINIEMELLE.