Humuspehtoori Oy valmistaa ja markkinoi maanparannusaineita ja luomulannoitteita metsäteollisuuden sivutuotteista. Maanparannusaineilla elvytetään maan kasvukuntoa lisäämällä humusta, jotta se kykenisi käyttämään ravinteita. Humus estää myös arvokkaita ravinteita huuhtoutumasta.
Uudet lain laskennalliset tulkinnat ravinteiden liukoisuudesta ovat rajoittaneet maanparannusaineet ja luomulannoitteet pannaan, mutta suosivat maata köyhdyttäviä kemiallisia rakeita. Nopealiukoista raetta voidaan levittää reilusti, mutta hidasliukoiset orgaaniset lannat ja maanaparannusineet tulkitaan paljon tiukemmin. ”Tämä johtaa lisääntyviin ravinnepäästöihin, kun ravinteita sitovien orgaaniset ainesten annostelu on rajusti rajoitettu”, sanoo Suvi Mantsinen Humuspehtoorin toimitusjohtaja.
Erityisesti luomussa elintärkeiden ravinteiden saanti vaikeutuu. Monella kasvinviljelytilalla joudutaan mahdottoman eteen — Mistä kasveille ravinteita? Onko ainoa mahdollisuus siirtyä takaisin kemiallisiin lannoitteisiin? ”Yaran rakeella ei mato elä”, Suvi sanoo.
”Tämä ei ole ravinnekierrätyksen kannalta tarkoituksenmukaista. Tilanne on vaikeutunut,” luomuviljelijä Markus Eerola sanoo. ”Toivotaan, että ministeriö osaisi soveltaa asetusta vielä niin, että sen kanssa voisi elää”, sanoo Pauli Talvitie, Luomuliiton puheenjohtaja.
Minne orgaaninen lanta sijoitetaan, jos sen käyttöä pellon ravinteiksi koko ajan rajoitetaan ilman perusteita? Orgaanisten lannoitevalmisteiden ravinteet lasketaan väärin?
Katemateriaali pitää vielä kattaa
Katemateriaaliksi luonnehdittu kuituliete pitää nyt nitraattiasetuksen takia kattaa. Kuituliete on puunjalostusteollisuuden sivutuote, joka on hienoksi jauhettua puuta. Nitraattiasetuksen mukaan Humuspehtoorin yksi tärkeimmistä tuotteista pitää nyt patteroida, pohjata turpeella ja peittää pressulla. Ennen se kelpasi patterin suoja-aineeksi.
Byrokratian rattaat jarruttavat ympäristön kannalta siis tärkeätä ravinnekierrätystä.
”Meillä olisi oikeasti muutakin tekemistä, kuin keskustella ja väitellä turhanpäiväisistä tulkinnoista.” Suvi Mantsinen joutuu haaskaamaan valtavasti työaikaa viranomaisten pöytien äärellä.
Jotain posistiivistakin sentään löytyy: Ympäristöministeriöstä hiljattain tullut päätös orgaanisen lannan rinnelevityksen lieventämisestä ja maksimitypen nostamisesta 170 kiloon hehtaarille oli Suvin mielestä positiivien myönnytys. ”Kiitos luomuliiton”, sanoo Suvi Mantsinen. Lannattomia kemiallisia tuotteita rajoitus ei kuitenkaan koske. Kemiallisilla lannoitteilla tuota ylärajaa ei ole. Laaja somekritiikki epäilee kemiallisten valmisteiden voimakasta lobbausta.
Erilaiset lannoite- ja sivutuotteiden jakeet kompostoituvat 15 asteen pakkasessa käyttökelpoisiksi maanparannusaineiksi ja ravinteiksi.
Pellon ravinteet jäävät vajaaksi
Suurin ongelma on siinä, että nyt lasketaan liukoisiksi ravinteiksi kokonaistyppi ja kokonaisfosfori. Ennen ne laskettiin liukoisena, mikä tarkoittaa suurempaa levitysmäärää..
Puukuitulietteeseen lisätään 8% broilerin lantaa, jotta sillä saataisiin maanparannusvaikutuksen lisäksi myös lannoitusvaikutusta.
Lannoitusrajoissa ei ole Suvi Mantsisen mielestä otettu kasvin ravinnetarpeita huomioon. Tiukentuneet säännöt rajoittavat fosforin käyttöä, jolloin typen saanti jää vajaaksi.
Esimerkiksi kaali käyttää 250 kiloa typpeä hehtaarille. Kemiallista lannoitetta käytettäessä tämä on edelleen mahdollista, orgaanista maanaparannusainetta käytettäessä sallitaan 20 kiloa. Päätelmä on, että kaalin luomutuotanto loppuu. ”Kilolla ei kasva edes heinä”, Suvi laskee.
Lanta ei yksin riitä, jos maa halutaan saada nopeasti kasvukuntoon.
Maanparannusaineet rajoitettu käytännössä nollaan
Vanhan tulkinnan mukaan puukuitulietettä sai levittää 70 tonnia hehtaarille, nyt maksimi on vain 10 tonnia. Tällä ei saadaa riittävää humusta, vielä vähemmän lannoitusvaikutusta.
Se mitä ennen sai levittää kolmessa vuodessa, pitää nyt jakaa 40 vuodelle. ”Sellaiset levitysmäärät eivät ole enää mahdollisia, että humuksen määrää saataisiin kerrytettyä järkevästi”, Suvi kertoo.
Ravinteet on meillä ennen ilmoitettu liukoisina. Nyt orgaanisten tuotteiden fosfori lasketaan kokonaisfosforina 100%:sti. Näin laskettuna kasville tärkeät liukoiset ravinteet jäävät saamatta.
Poikkeuksen tekevät turkiseläinten lanta, ihmisen kakka ja lihaluujauho, joista typpi lasketaan 60%, mikä on 40% vähemmän kuin muilla lannoilla. ”Miksi eri lannat saavat erilaisen kohtelun?”, toimitusjohtaja kysyy aiheellisesti. Ketun lantaa voidaan levittää enemmän kuin hevosen lantaa, vaikka maalaisjärjellä asia pitäisi olla toisin. Hevosen lannan ravinteet ovat tiukasti kuivikkeissa.
Hakuoppaan sivulla 71 määritellään, että ravinteet lasketaan tuotteesta jota on eniten. Puukuitulietteessa puukuidun osuus on 92%. Nyt ravinteet lasketaan vastoin hakuopasta broilerin lannasta, jota on vain 8%. Suvi Mantsisen mukaan broilerin lanta ei tässä seoksessa edes lannoita, koska liukoiset ravinteet ovat niin tiukassa.
Puukuituliete vapauttaa ravinteita hitaasti maatumisen yhteydessä kymmenien vuosien aikana. Se lisää maaperään tärkeää ligniiniä ja muuta mikrobien ravintoa. Se ei ole lannoite, vaikka se siksi tulkitaan.
Poltto parempi kuin kierrätys?
Jos puukuitua ei saa kierrättää ravinteiksi, se poltetaan. ”Nyt puukuitu poltetaan vihreänä energiana ilman veroa. Se on jätteen hävittämistä jätelain vastaisena toimintana”, Suvi kertoo.
”Jäte pitää hyödyntää ensisijaisesti aineena lain mukaan, sitten vasta energiana.”
Suvi Mantsinen tietää mistä puhuu. Hän on kasvanut yrityksen toimintaan isänsä Reino Mantsisen mukana. Maanparannusaineet ja orgaaniset lannoitteet ovat hänelle enemmän kuin tuttuja. Bisnes on jatkuvaa taistelua viranomaisten kanssa.
Mato on farmarin kaveri.
Avi rahastaa luvasta satoja tuhansia
Humuspehtoori joutuu analysoimaan Ympäristöministeriön nitraattiasetuksen ja Mavin lannoitussääntöjen tulkintoja.
Jätelaki ja lannoitteiden valmistelaki määräävät toimintaa yhtäällä, nitraattiasetus toisaalla. Ely arvioi ympäristön vaikutusta. Evira valvoo laitosta ja tekee laitoshyväksynnän.
Lopullisen niitin toiminnalle tekee aluehallintovirasto, Avi. Humuspehtoorin tuleva laajennushanke Pälkäneelle on maksanut ohjausvaiheeseen mennessä 70 000 euroa.
Elystä tuli sen jälkeen 100 lisävaatimusta ohjelmavaiheen jälkeen. Niiden arvioitu kustannus on noin 100 000 euroa.
Ympäristöviranomaisen kaksi hajumallinnusta tarvitsee lisäksi lompsaansa yrittäjän euroja 98 000 euroa. Hajumallinnuksen saisi 10 000 eurolla, mutta se ei Elylle käynyt. Elyn viranomainen vaati jopa liikkuvan rekan hajumallinnusta kolmanneksi.
Prosessi kestää vuosia. Pahimmillaan joudut valittamaan omasta luvastasi. ”Oikeastaan tämä on niin hidasta, että sitä ei kannattaisi tehdä, mutta silti tehdään”, Suvi Mantsinen sanoo.
”Tämä on kallista. Tämä on pitkäveteistä.”
Artikkelia päivitetty 27.4. 10:07
2 Kommenttia
Ympäristöministeriö taitaa kannattaa maan Ryöstöviljelyä. Oikean viljelijän on tätä vaikea ymmärtää. Maa ei moista anteeksi anna.
Suomi säännellään kuoliaaksi. Tällainen lannoitetehtaiden suosiminen on törkeää, mutta tähtää selvästi TTIP:n tuloon. Sen jälkeenhän lakeja ei voi muttaa, jos firma menettää myyntiä sen vuoksi ja valtio joutuu korvaamaan menetetyt tuotot ikuisesti. Monsanto tulee ja tappa suomalaiset viljelijät suuria lukuunottamatta. Walhroos pärjää.
Maalaisjärjenkäyttö ei ole sallittu kun on kyseessä miljardibisnes.