Sovimmme haastattelun Arto Takalammen kanssa kotiportaillani. Tulen myöhässä, kun Arto istuu jo kuistilla talon kissa jaloissaan. ”Te toimittajat olette aina myöhässä”.
”Seitsemäs päivä yhdeksättä 2016 tuli 35 vuotta samaa työtä samassa työpaikassa. Huom — Samaa työtä”, Arto kertoo. Luonnontieteiden kandi jätti sivuaineensa agronomiharjoittelun tekemättä ja aloitti nykyisen työn 1981.
Virkaiältään Suomen toiseksi vanhin maataloustoimittaja ja tuottelias kynämies tekee edelleen toiveammattiaan maatalouden huippupinnassa. Takalampi yksinkertaisesti tykkää työstään seuraajana ja raportoijana maakuntalehti Ilkassa.
Kansanomaisesti kirjoittava, rohkea ja aihepiirinsä läpikotaisin tunteva ammattilainen on nähnyt Suomen maatalouden ajat yli kolme vuosikymmentä.
Arto Takalampi kertoo haastattelussa, miten ajat ovat muuttuneet 35 vuodessa. Vai ovatko ne muuttuneet?
Arto Takalampi on rento heppu. Hän tekee unelmatyötään.
Viljelijä on nyt kuluttajan kamu
Maanviljelijät ovat aina olleet jonkinlaisen säännöstelyn alaisina. ”Joku aina säännöstelee toimintaa”, mies tuumaa.
Ennen oltiin torppareita. Vielä 90-luvun alkuun tuloja hallitsi valtiovallan maataloustuloneuvottelut.
Sitten tuli EU. ”Ainoa suuri ero entiseen on että nyt asioita määrätään maan rajojen ulkopuolella”, Arto kertoo. Hän kertoo miten maataloustuloneuvotteluissa määrättiin viljelijän palkka.
Ensin laskettiin kustannusten nousu ja sitten verrattiin palkkakehitystä duunareiden vastaavaan. Hallituspohja ja puolueiden linjaukset vaikuttivat elinekeinoon.
”Olennaisinta on että silloin ei maanviljelijöillä ollut kuluttajan tukea”, Takalampi täräyttää. ”Ennen viljelijä söi kuluttajan pöydästä. Nyt viljelijä on kuluttajan kamu”.
Sitä MTK:kin Takalammen mukaan hokee.
”Nyt markkinat ja kuluttajat määrävät hinnat. Ennen oltiin varmemmalla pohjalla. Järjestelmään voitiin luottaa ja se toimi, mutta mutta SAK, demarit ja kuluttajajärjestöt sekasivat aina neuvottelujen lopputulosta.”
”Jotta saatin lopputulos, oli tärkeätä että nämä tahot olivat mukana.”
Toinen ero hänen mukaansa on byrokratia. Kun ennen neuvoteltiin kotimaisen toimijan kanssa, mukana oli valtio ilman byrokratiaa. ”Nyt tilanne on aivan käsittämätön — Tuotannolla ei ole enää mitään väliä eikä kannustavuutta ole.”
Arto muistelee maataloustuloneuvotteluja jolla määräytyi viljelijän tulotaso. ”Ensin laskettiin kustannusten nousu ja määriteltiin tavoitehinnat ja sitten verrattiin palkkakehitystä.”
141 vs 142 kuin veli veljeä vastaan
Arto Takalampi muistelee valuvikaa nimeltä 141 – 142.
Tukien eriarvoisuus sai suomalaiset maanviljelijät toisiaan vastaan kuin veli veljeä vastaan.
”Varmaan MTK oli sitä raskaasti lobbaamassa — Sitä sai mitä tilasi.”
Oli investointitukien eriarvoisuutta ja tuoantotuet olivat erilaisia. Silloin toimittajalegendan mukaan kielenkäyttö oli molemmin puolin rajua.
Suomessa oli kaksi leiriä.
Huumorilla höystetty puhe vakavoituu aina välillä. Työ menee välillä ihon alle.
Toimittajan velvollisuus on olla tyhmä
Tilalle mennään aina rauhassa ajan kanssa eikä vain käväistä. ”Silloin ei saa olla halavatun kiire, koska haastateltaville tilanne on usein ainutlaatuinen. Toimittajalla pitää olla haastateltavien kunnioitusta. Tilalla on oltava aikaa puhua ja keskustella.”
Takalampi kertoo kesäkuvaajan ihmetelleen: ”Teittekö te jotain juttua, mutta tehän vain juttelitte?”
Arto uskaltaa olla tyhmä. ”Kysyn ja paljastan tyhmyyteni, koska olen lukijan asialla.” Hänellä on ollut vapaus ja valta toimia unelma-ammatissaan. ”Toki siitä seuraa myös vastuu.”
Tilalla on joskus niin paljon itsestään selviä asioita, että hänen ennakkoluulottomat kysymyksensä saattavat yllättää: ”Kerran isäntäpari katsoi toisiaan kysymykseni jälkeen. Tuota ei olla ajateltukaan.”
Vaatimaton ja rohkea
Arto on vaatimaton mutta joskus perin rohkea. Hän asennoituu aina raportoijana ja seuraajana.– Hän ei pidä itseään osaajana. Arton taustatiedot ovat kuitenkin hyvän muistin avustamana liki pettämättömät.
Maakuntien mies on rohkea toimittaja, jolla taustatiedot ovat kunnossa. Hän ei syyllisty olettamuksiin. Kun asiatieto ovat kunnossa niin kovaakin sanaa voi käyttää. ”Itse pitää tietää. Kirjoittaa voi rankastikin kun itse ei ole jäävi.”
”Toimittajalla pitää olla aina tietoa joko verkoston kautta tai hiljaisena tietona. Kun on 35 vuotta tehnyt samaa työtä, kykenee peilaamaan vanhoja asioita.” Esimerkiksi vuoden 1988 konekaupan murros oli hänen mukaansa vielä suurempi kuin tänä päivänä. ”Turha tulla sanomaan että tämä olisi ainutlaatuista.” Historia toistaa vain itseään. ”Ei tämä aika juuri poikkea ajasta ennen EU:ta.”
Vaatimattomuus korostuu: ”Toimittaja ei voi vaikuttaa, mutta voi ehkä jotain uutta asiaa viedä.”
500 tilaa ja tuhat peltoa
Arto laskee avanneensa yli 500 tilan oven ja käyneensä ainakin tuhannella pellolla uransa aikana.
Valtavan määrän, 70 – 80 erilaista maatalousiheista näyttelyä käyneenä hän on pysynyt kärryillä koneista ja uusista työmenetelmistä.
Maa-ja elintarviketalous kehittyy maataloustoimittajan mukaan erityisesti edelläkävijätilojen kautta. Kari Hokkanen, Ilkan entinen päätoimittaja antoi Artolle hänen sanojensa mukaan mahdollisuuden seurata aitiopaikalta Etelä-Pohjanmaan maatalouden ja elintarviketeollisuuden nousua ja etenemistä.
”Minulla on vieläkin virtaa hirviän paljon tehdä tätä työtä.”
Etelä-Pohjanmaalla on ollut helppo toimia. ”Täällä on hyvät verkostot. Sitä tietomäärää ei olisi muuten yksin saanut mistään.”
Yhden tiedottajan Arto nostaa kaikkien muiden yläpuolelle: Veikko Tuominen , Elyn ylitarkastaja, jonka ahkera panos on ollut todella merkittävä byrokratian selkeyttäjänä.
”Suomessa on kaksi ihmistä jotka jotain näistä tukiasioista ymmärtävät. Toinen ymmärtää väärin ja toinen on Veikko Tuominen.”
Maataloustoimittaja Arto Takalampi pistää välillä puheensa venäjänkielen kuuloiseksi mongerrukseksi. Hän osaa hauskuuttaa itseään ja muita.
Lappi, liikunta ja mökki
Arto mieli aluksi urheilutoimittajaksi, mutta se olisi liipannut liian läheltä hänen suunnistus- ja liikuntaharrastustaan.
Hän vastaa puhelimeen Lapista, hikisenä vaelluksen jälkeen — Maarestunturien ja erämaajärvien huumaamana.
Parkanon mökki on sympaattisen miehen relaamispaikka.
”Keväisin puolison pitäisi oikeasti olla ratissa kun katselen autolla mutkitellen jalasjärvisten isäntien peltotouhuja.”
”Tämä on tullut niin iholle, että työkaveritkin sanoivat usein että ei tämä sun oma navetta ole.”
Arto kertoo että mikään ei ole niin masentavaa kuin kato, kun isäntä kertoo että tuonne sateeseen se 6500 kilon hehtaarisato jäi.
”Kun lomalla sataa rajusti, mietin että kuinkahan viljat pärjäävät…”
Ei kommentteja