Maataloustoimittajan työ on entistä kokonaisvaltaisempaa ja vaativampaa. Etsit aiheet, haastattelet, keräät materiaalin, otat kuvat ja videot, editoit ja julkaiset todennäköisesti sähköisessä mediassa – siis kaikki itse.

Ala vaatii erityisosaamista.

Vielä parikymmentä vuotta sitten lehtien ja median toimitus jakoi työvaiheet eri tekijöille.

Teksti ja pääkuva: Tapani Koivunen, freelance-toimittaja.

Maataloustoimittajan työ ja vastuu jakaantui ennen tiimille

Toimitustiimiin kuului useita, jopa kymmeniä henkilöitä. Valmis materiaali lähti painoon, painettu julkaisu jakeluun kumipyörillä ja viimein juttu kolahti postilaatikon kautta lukijan pöydälle. Paljon tuli kintaan kuvia juttuun matkan varrella.

Suuret mediatalot toimivat vielä tänäänkin tarkasti rajatulla työnjaolla, vaikka sielläkin työvaiheita ja ammattikuntia on yhdistetty tiuhaan tahtiin.

Vaan tänään tuon kaiken voi tehdä yksi ja sama henkilö – sekatyömies, kaikkien alojen tietäjä ja taitaja. Uutiset ja aiheet vanhenevat nopeasti. On oltava ensimmäisenä, aiheen on oltava mediaseksikäs, jotta se kiinnostaisi median kuluttajaa.

Vaikka suurin osa Maataloustoimittajien jäsenistä tekeekin päivätyönsä toisen leivissä suurempien toimitusten osana, vapaiden toimittajien osuus lisääntyy.

Sisältöä on julkaistu perinteisesti painetussa muodossa, TV:ssä ja radiossa.  Uudet julkaisutavat netissä, kuten blogikirjoitukset ja sosiaalinen media ovat lisänneet osuuttaan. Tämä artikkeli kertoo freelance-toimittajista ja heidän työstään.

Markun ura viestintäpäälliköstä yrittäjäksi ja  toimittajaksi

Markku Pulkkinen on pitkän linjan Maataloustoimittajat r.y.n MaTo-jäsen ja toimittaja. Hän toimi useita vuosia Mato:n hallituksessa, viimeksi hallituksen puheenjohtajana.

Markku toimi ennen yrittäjäksi ryhtymistään Melan viestintäpäällikkönä. Viimeiset seitsemän vuotta hän on toiminut vapaana toimittajana tuottaen sisältöä useisiin maa- ja metsätalousalan julkaisuihin ja mediaan. Hän on osallistunut aktiivisesti yhdistyksen toimintaan kotimaassa sekä kansainvälisten sidosorganisaatioiden  IFAJ:n ja ENAJ:n tapahtumiin.

Ehkä parasta antia ovat olleet juuri nuo kansainväliset tapaamiset. Niistä löytyy aina uusia ideoita, joista voi kertoa omalle lukijakunnalleen.

”Parhaita IFAJ-kongresseja ovat olleet ne, joissa on ollut paljon hyviä maatilavierailuja. Kokonaisuutena ikimuistoisimpia ovat olleet Japanin ja Uuden-Seelannin kongressit, samoin Hollannin kongressi kaksi vuotta sitten. ENAJ-matkoista on jäänyt mieleen Ranskan retki vuosi sitten, jolloin pääsimme tapaamaan maatalousministerin ja vietimme yhden päivän aamusta iltaan samppanjan valmistuksen ja tarinan parissa. Ranskalainen ruokakulttuuri näytti sinä päivänä parhaat puolensa.”

Markku kuvailee itseään sisällön tuottajaksi; hän etsii aiheet, haastattelee, ottaa valokuvat, videot ja kirjoittaa artikkelit. Hänen laatimansa sisältö julkaistaan vielä pääsääntöisesti painetussa mediassa, josta tulee rinnakkaisjulkaisu sähköisessä muodossa.

Suomalainen digiloikka alkaa olla valmis

Entistä enemmän näkee pelkästään sähköisiä julkaisuja. Hänen työnsä on itsenäistä ja joskus yksinäistäkin.

Hän vertaa tässä mielessä työtään viljelijän työhön. MaTo on tarjonnut yksinyrittäjän työlle hyvän vastapainon. Nyt koronan aikana hän olisi kaivannut MaTo:lta, kuten muiltakin järjestöiltä, aktiivisempaa otetta.

Vaikka matkustamista ja tapaamisia on rajoitettu, verkossa voisi hyvin järjestää jäsenistölle koulutusta ja seminaareja ajankohtaisista asioista. Koska tiedottaminen siirtyy entistä enemmän sähköiseen muotoon, uskoo Markku, että jäsenistöllä voisi olla halu ja tarve oppia entistä paremmiksi sähköisen viestinnän työkalujen käyttäjiksi.

Samalla hän sanoo, ettei pelkkä toiminnan määrä ole itseisarvo. Laadukkaat ja ajankohtaiset asiat kiinnostavat kyllä jäsenistöä.  Keskustelut kollegojen kanssa ovat antoisia niin ammatillisesti kuin oman liiketoiminnankin kannalta, kiteyttää Markku

Markku Pulkkinen on voittanut MaTo:n kirjoituskilpailun kahdesti;  vuonna 2010 Alimentassa julkaistu ’Lähiolutta oman pellon ohrasta’ ja vuonna 2013 niin ikään Alimentassa julkaistu ’Palkittu Yrjölän marjatila on lepsiperheen kesäparatiisi’.

Maijaa kiinnostavat vapaus ja joustavuus freelance-työssä

Maija Kyrö kirjoitti ensimmäiset artikkelinsa maatalousopiskelijoiden ulkomaan matkoilta, jotka julkaistiin opiskelijalehdessä.  Myöhemmin Maija kertoo olleensa Maaseudun Tulevaisuudessa ja samoissa tiloissa toimineessa Maito ja Me -lehdessä kesätoimittajana kolmena kesänä ja niistä kahtena myös toimitussihteerin kesäloman sijaisena.

”Tuo aika oli antoisaa, sillä sain tutustua eri lehtiin, niiden sisältöön ja toimituksiin, erilaisiin tapoihin tuottaa uutisia ja lukijoita kiinnostavia artikkeleita.  Jatkossa kirjoitin muiden töiden ohella artikkeleita muihinkin maatalousalan lehtiin, jos se sopi päätyön luonteeseen.” Vuosien putki maataloushallinnossa, aluksi maataloussihteerinä, sitten maa- ja metsätalousministeriössä ja lopulta Mavissa eli nykyisen Ruokaviraston edeltäjässä, katkaisi toimittajan työn kymmeneksi vuodeksi.

Kun Mavi siirrettiin Seinäjoelle, Maija ei halunnut muuttaa kotipaikaltaan Orimattilasta, joten hän palasi taas toimittajan työhön. Nyt Maija kirjoittaa ja kuvaa vapaana freelance-toimittajana useisiin alan julkaisuihin. Toimenkuva sopii hänen elämäntilanteeseensa hyvin. Hän voi itse valita aiheet, mistä kirjoittaa, työ on joustavaa ja töiden ohella hän voi hoitaa omistamiaan metsiä.

MaTo:n toiminnassa Maija Kyrö arvostaa ammatillista kollegiaalisuutta ja kansainvälisiä tapahtumia. Hän on osallistunut useisiin kansainvälisiin kongresseihin ja retkiin, joita on järjestetty sekä maailmanlaajuisen IFAJ- että Euroopan laajuisen ENAJ-kattojärjestöjen kautta muun muassa Etelä-Afrikkaan, Saksaan, Italiaan, Belgiaan, Hollantiin ja Skotlantiin.

Niiden anti on ollut huikea ja ammatillinen anti omaa luokkaansa. Vierailujen yhteydessä pääsee tutustumaan eri kulttuureihin ja maihin, joihin ei välttämättä tulisi muuten lähdettyä. Kunkin kohdemaan maatalouden ja siihen liittyvän teollisuuden esittely on asiantuntevaa ja monipuolista.  Suolana pohjalla ovat kansainvälisten kollegoiden tapaamiset. Niiden kautta on muodostunut pitkäaikaisia tuttavuuksia.

Maija pitää tärkeänä MaTo:n järjestämiä koulutuksia.  Esimerkiksi valokuvaus- ja videokoulutus Porvoon seudulla joitakin vuosia sitten oli hänestä erittäin mukava ja antoi eväitä muuhunkin kuin kirjalliseen työskentelyyn.

Hannun digiloikka sikalasta oman digijulkaisun tuottajaksi ja kustantajaksi

Hannu Koivisto on maatilan poika Kurikasta, monen alan osaaja ja tekijä. Nuorena hän myi maatalouskoneita Turun puolessa, ennen kuin siirtyi vuonna 1988 farmariksi vanhempiensa omistamalle kotitilalle Kurikkaan. Silloin oli tekemisen meininki.

Posket punaisena tehtiin kaikki työt mihin tartuttiin, kertoo Hannu. Maanviljelijän toimintaympäristö muuttui, samoin asiat lähipiirissä. Uutta tekemistä piti etsiä. Hannu Koivisto kertoo farmariajastaan oman julkaisunsa Maaseutumedian artikkelissa: Elämäni farmarina- maajussin testamentti: http://www.maaseutumedia.fi/elamani-farmarina-maajussin-testamentti/

Ihmiselämään sopii paljon käänteitä ja tekevälle käänteitä tulee enemmän.

Farmarin työn ohella Hannu on valokuvannut ja toiminut freelancerina jo vuosia. Ajatus omasta mediatoimistosta kypsyi vuosien varrella. ”Sain idean nettilehden perustamisesta syksyllä 2013, yhden (kolmen) viskipaukun jälkeen. Juhannuksena 2014 projekti lähti käyntiin”, kertoo Hannu Koivisto  Maaseutumedian sivuilla.

Maaseutumedian artikkelit ovat ihmiskasvoisia, kantaa ottavia artikkeleita, joita ei välttämättä ainakaan kaikkia saisi muualla julkaistua. Ensimmäisen kahden vuoden aikana Hannu kertoo tehneensä 600 artikkelia. ”Sehän on käytännössä yksi artikkeli päivässä”. – Matkan varrella sisältöä ovat tuottaneet useat muutkin toimittajat ja aktiiviset kirjoittajat.

Tilanteen salliessa Hannu Koivisto on osallistunut aktiivisesti Maataloustoimittajien toimintaan. Hänen mielestään parasta antia ovat olleet maataloustoimittajien yhteenkuuluvuus, ryhmähenki kapealla uutissektorilla. Osaamista ja käytännön yhteyttä ei ole keskivertojournalistilla. ”Parannettavaa taas hän löytää sisäpiirinkuplan puhkaisemisessa. ”Maataloustoimittajan työ on vaativaa, koska aihepiiri on yhä enemmän ihmisille outo. Aiheesta pitää kirjoittaa niin, että espoolainen lastentarhan opettajakin siitä kiinnostuu. Sisäpiirijournalismi ei tuo lisäarvoa. Ei hyödytä tehdä juttuja toisillemme.”

Hannu sanoo, ettei hän välttämättä tavoittele suuria lukijamääriä, vaan haluaa kertoa aiheista, joista muut vaikenevat. Hannu Koivisto ja Maaseutumedia on palkittu pariinkin kertaan MaTo:n vuoden parhaan jutun palkinnolla.

Vuonna 2015 Hannun oma artikkeli aiheena ’Puolison kuolema yllätti’ http://www.maaseutumedia.fi/puolison-kuolema-yllatti/  ja 2016 palkinto tuli Matti Turtiaisen jutulla  Lihamaisteri tekee ongelmajätteestä herkkua. http://www.maaseutumedia.fi/lihamaisteri-tekee-ongelmajatteesta-herkkuja/

Media murroksessa — maataloustoimittajat pieni ja tärkeä

Me suomalaiset olemme edelleen lukijakansaa, vaikkakin trendi on laskeva.  Maa- ja metsätalousalan, puutarha- ja ympäristöalan ja yleisemmin biotalousalan kehityksessä alan julkaisuilla on ollut, ja tulee olemaan tärkeä rooli.

Medialiiton vuoden 2018 tilastojen mukaan koko media-ala työllistää Suomessa n. 17 600 henkilöä, joista suurin ryhmä, kirjojen ja lehtien kustantaminen työllistää 10 800, painaminen 6100 ja radio ja TV 700 henkilöä.

Sisällön tuottaminen on vain osa tuosta määrästä. Journalistiliiton jäsenmäärä on vielä yli 14 000, jäsentä ,mutta jäsenmäärä on ollut laskussa. Journalistiliiton jäsenäärä oli huipussaan vuonna 2011, jolloin jäseniä oli 15681.

Me maataloustoimittajat olemme pieni, mutta tärkeä osa suomalaisessa mediakentässä. Suunta on kuitenkin huolestuttava. Sisältöä tuotetaan entistä nopeammin, entistä vähälukuisemmin joukoin. Sosiaalinen media nakertaa perinteisen median rakenteita.

Huoli toimittajien jaksamisesta, sisällöstä ja sisällön laadusta on aina puhuttanut alan toimijoita. Niin pitääkin, sillä aiheet ovat erityisen ajankohtaisia. Vahva itsekritiikki tulee säilyttää toimittajan työssä.

Kun seuraa esimerkiksi TV-uutisia, näkee entistä enemmän selviä asiavirheitä, kirjoitusvirheitä ja asioiden vääriä painotuksia. -Mistä tässä on kysymys? Copy-Paste on houkutteleva työkalu, jolla saa nopeasti palstamillejä julkaisuun.

Journalismin yksi tärkeimpiä tehtäviä näet on lukijoiden valistaminen.

 Lisätietoa: Maataloustoimittajat ry

---

Toimittaja on näköalapaikalla

Toisen tekstin lainaamiseen kuuluu kuitenkin velvollisuus kertoa, kenen tekstiä lainaa. Se vain unohtuu monelta, unohtui mm. tulevalta Yhdysvaltain presidentiltä Joe Bidenilta vuonna 1987, jolloin hän esitti toisen kirjoittaman puheen omanaan. Jos ei tarkista tietolähteitä, uutisista tulee huhuja.

Sosiaalinen media kilpailee, monen mielestä epärehellisin keinoin ja vastuuttomasti tiedon jakamisesta. Perinteinen media onkin nostanut profiiliaan ilmoittautumalla luotettavaksi tiedon lähteeksi. Mutta onko sielläkään aikaa tutkia asiat perin pohjin? Moni toimittaja haluaisi tehdä tutkivaa journalismia, mutta siihen ei ole aikaa. 

Entä jos toimittajat tai ihan tavalliset rivikansalaiset saavat tietoonsa arkaluontoisia asioita, joista on heidän vakaumuksensa mukaan pakko kertoa.  Mitä teet? Missä julkaiset uutisen? Mitkä ovat seuraukset?

Meillä pohjoismaisessa demokratiassa monet kiusalliset asiat vaietaan kuoliaaksi.  On maita ja kulttuureja, joissa toimittaja vastaa tekemisistään hengellään. Saudisyntyinen Washington Postin journalisti ja kolumnisti Jamal Khashoggi paloiteltiin Saudi Arabian Istanbulin lähetystössä hänen Saudi-hallintoa arvostelevien kirjoitusten johdosta. Venäjällä toimittajien myrkyttämiset, selvittämättömät onnettomuudet ja häviämiset ovat niin yleisiä, että näistä n. 200 toimittajista on laadittu lista Wikipediaan. Heidän muistopäiväänsä vietetään joulukuun 15. päivä.  Länsimaisen demokratian ja vapaan maailman esikuvana pidetyssä Yhdysvalloissa on järjestelmä, joka kannustaa kansalaisia paljastamaan havaitsemiaan väärinkäytöksiä yhteiskunnassa. Heistä käytetään nimeä ’Whistleblower’.  Edward Snowdenin surullinen tarina on tullut maailmalle hyvin tutuksi siitä, kuinka Yhdysvallat kohtelee heitä, jotka nostavat esille yhteiskunnan suuria epäkohtia. Nämä ilmiöt eivät ole meille maataloustoimittajillekaan tuntemattomia. Useat IFAJ:n jäsenet, erityisesti Afrikan maissa, mutta myös latinalaisessa Amerikassa ovat kertoneet sananvapauden rajoittamisesta. Vanha raamatullinen sanonta pitää edelleen paikkansa; Totuuden puhujalle ei löydy sijaa majatalosta. -Maataloustoimittajat r.y. ottaa kantaa sananvapauden puolesta osana IFAJ-organisaatiota.

Aikoinaan MAT, sittemmin Finfood selvitti biotalouden ympärillä toimivia julkaisuja ja medioita. Tämän sevityksen mukaan 1970-80 luvuilla maassamme oli 120-140 mediaa, jotka tuottivat sisältöä biotaloudesta. Nyt niitä on arvattavasti vähemmän. Tämän lisäksi paikallislehdet ovat merittävä media, jotka julkaisevat maa- ja metsätalouden uutisia. Maaseudun Tulevaisuus, jo yli 100 vuotias valtakunnallinen, kolme kertaa viikossa ilmestyvä sanomalehti on säilyttänyt kiistattoman asemansa maan johtavana maatalouspolitiikan ja biotalouden uutislehtenä. Lehti on ollut myös monelle jäsenellemme se ensimmäinen oikea sanomalehti, jonka kesätoimittajina olemme saaneet perehtyä valtakunnallisen lehden tekemiseen.  Viikissä Harri Westermarkin neuvontaopin kurssit kuuluivat monen opiskelijan ja tulevan maataloustoimittajan peruskursseihin. Itse muistan lämmöllä noita aikoja sekä toimittajan työn syventäviä opintoja, joissa Viestilehdet ja Maaseudun Tulevaisuus olivat merkittävä tukija.  Hiljattain sain kuulla valitettavan tiedon tiedekunnan dekaanilta Ritva Toivoselta, ettei neuvontaoppi enää kuulu tiedekunnan opintoihin.

Lopuksi poimin otteita Kaarina Kittilän vuoden 1987 kirjoituksesta, joka julkaistiin MaTo:n 50-vuotisjulkaisussa vuonna 2008.

Kaarina Kittilä oli MaTo:n perustajajäseniä ja toimi vuosikymmenet aktiivisena jäsenenä, mm. puheenjohtajana. Päivätyönsä hän teki Maaseudun Tulevaisuuden toimittajana. Minulla oli kunnia tutustua häneen ja lukea hänen kirjoituksiaan ollessani 1980-luvun alkupuolella Maas. Tul:in kesätoimittajana.

Vuonna 1987 Kaarina Kittilä peräänkuuluttaa kantaa-ottavia toimittajia. ’Näiden kantaaottavien toimittajien puute oli kuitenkin suuri yhdistyksessämme, koska kynällään taistelevia päätoimittajia ei joukossamme ollut eikä toimittajiakaan rohkaistu missään lehdessä mielipiteidensä ilmaisuun. Keskustelin tästä johtokuntamme kanssa ja sen jäsenet totesivat, ettei mitään mielipiteitä maataloustoimittajien päässä voinut ollakaan. Miten he niiden puuttuessa voisivat mitään keskusteluja lehtensä palstoilla käydä. Syy oli myös siinä, että jäsenistömme joutui lehdissään tekemään liian paljon mekaanista työtä, käsittelemään toisten kirjoituksia, lukemaan oikovedoksia jne., joten luovaan ajatteluun ja kirjoittamiseen ei ollut mahdollisuuksia. Uutisten ja reportaashien teko, eli mitä muut sanovat, se kirjataan muistiin ja oli omiaan tappamaan luovan ajattelun. Sitä mukaa kuin jäsenkuntamme paisui tämä tuli selvemmin esiin verrattaessa yhdistystämme ulkomaisiin veljesjärjestöihin.’

 … ja  ’’Meikäläiset lehdet ovat myös niin kiinni järjestöissä, että järjestön toiminnanjohtaja tai osastopäälliköt saavat ainoastaan kirjoittaa pääkirjoitukset ja mahdolliset kantaa ottavat artikkelit. Me emme ota tähän kantaa -tyyli oli yhdistyksen alkuaikoina viesti toimittajakunnalle.’ ’Näin kolmen vuosikymmenen jälkeen haluaisin perustajajäsenen ominaisuudessa yhäkin kysyä, miten maataloustoimittajat voisivat parhaiten yhteiskunnassamme vaikuttaa. Lukijoiden valistaminen saaste- ja ympäristökysymyksistä ovat maa- ja metsätaloustoimittajien ominta alaa. Kuitenkin niistä pitävät ääntä kulttuuri- ja taloustoimittajat, aivan muiden alojen ihmiset.’

… ja vielä ’ Maatalouslehtiemme lukijoiden joukossa on myös paljon niitä, jotka lukisivat seikkaperäisempiä kirjoituksia, olisivat uteliaita tietämään asioista enemmän kuin mitä pienet tekstit ja valokuvat kertovat. Journalismin yksi tärkeimpiä tehtäviä näet on lukijoiden valistaminen. 

Paljon on viisautta Kaarina Kittilän sanoissa, jotka sopivat tähänkin päivään. – Viimeiseen kohtaan voisi kuitenkin todeta, että KVG – google tietää.

Uskon, että sopivalla kannustuksella oma järjestömme, Maataloustoimittajat r.y. pystyy keskustelemaan ja kanavoimaan toimittajan/tiedottajan työssään kohtaamia haasteita. Aktiivisella osallistumisella ja verkostoitumalla saamme parhaan hyödyn pienelle jäsenmaksulle. MaTo-jäsenkunnan voi mieltää omaksi työyhteisöksi. Näin se näyttäytyy myös minulle.

Lopuksi, oma kannanottoni toimittajan työstä: Me toimittajat olemme etuoikeutettuja siinä, että saamme nähdä paljon. Olemme näköalapaikalla. On meidän etuoikeutemme ja velvollisuutemme kertoa lukijoillemme objektiivisesti asioista, jotta totuus maailmassa ei hämärtyisi.

 

Tapani Koivunen, Maataloustoimittajat r.y., rahastonhoitaja 2019-2020

 

• Maataloustoimittajat ry, ystävien kesken MaTo on yli 200 biotalouden tiedottamisen parissa työskentelevän ammattilaisen yhdistys. Yhdistys perustettiin vuonna 1958 ja sillä on ollut merkittävä tehtävä tarjoamalla jäsenilleen mahdollisuuksia verkostoitua ja kehittää omaa ammattitaitoaan. Maatasloustoimittajat r.y. MaTo on ammatillinen, ei työmarkkinapoliittinen yhdistys. Monen jäsenen tausta liittyy maa- ja metsätalouteen ja/tai -alan koulutukseen, mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä. Näihin tehtäviin voi pätevöityä monella eri tavalla. Kyllä työ tekijäänsä neuvoo.

Yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi hallitus voi hyväksyä kirjallisesta anomuksesta maatalous-, metsä-, puutarha- ja elintarvikealan ammattilehtien toimittajat, sanoma- ja aikakauslehtien, uutistoimistojen, sähköisen median ja freelance-toimittajat sekä em. alojen viestintätehtävissä toimivat henkilöt. Lisätietoa: https://maataloustoimittajat.fi/

 

• The International Federation of Agricultural Journalists (IFAJ) on yli 5000 tiedottajan ja toimittajan yhdistys 50 maasta. IFAJ on riippumaton, ei voittoa tuottava ammatillinen maataloustoimittajien yhdistys. IFAJ ja sen jäsenet tukevat lehdistön vapautta.

Maataloustoimittajat ry on maataloustoimittajien kansainvälisen järjestön IFAJ:n jäsen. IFAJ toimii jäsentensä ammatilliseksi kehittämiseksi muun muassa kokoontumalla vuosittain kongressiin eri maissa ja eri mantereilla. Madot ovat olleet aktiivisia kongressinkävijöitä ja järjestäneet kongressin myös Suomessa peräti kolme kertaa, viimeksi vuonna 2001 Savonlinnassa. Vuonna 2012 ennen Tukholman kongressia Suomessa järjestettiin pre congress tour, johon osallistui 28 toimittajaa ympäri maailman. Yhdistys jakaa joka vuosi IFAJ-stipendejä, joiden hakuajoista ilmoitetaan erikseen. Lisätietoa: https://www.ifaj.org/

 

• The European Network of Agricultural Journalists (ENAJ) on kansallisten toimittajayhdistysten yhteenliittymä, jolla on jäsenyhdistyksiä 22 EU- ja EFTA-maasta. ENAJ on perustettu parantamaan toimittajien ja tiedottajien verkostoitumista, lisäämään jäsenyhdistysten välistä yhteistyötä, tiedonvaihtoa ja ammatillista osaamista. ENAJ:lla on säännöllinen ja toimiva yhteys EU:n maatalouspolitiikan vaikuttajiin ja poliittiseen  koneistoon, jotka määrittelevät ja päättävät EU:n yhteisen maatalouspolitiikan CAP (Common Agricultural Policy).

Maataloustoimittajat on ollut ENAJ:n aktiivinen jäsen sen perustamisesta lähtien. Olemme järjestäneet useita toimittajavierailuita Suomeen, ja vastavuoroisesti jäsenemme ovat osallistuneet aktiivisesti ENAJ-jasenyhdistysten tilaisuuksiin. Esimerkiksi vuonna 2017 MaTo järjesti kuuden päivän mittaisen toimittajavierailun Suomeen, johon osallistui 20 toimittajaa ulkomailta ja kuusi Suomesta yhteensä 14 jäsenyhdistyksestä. Vierailusta julkaistiin yli 60 artikkelia eri medioissa kautta Euroopan. Vuonna 2019 MaTo osallistui MMM:n ohella toimittajavierailuun ja sen järjestelyihin, joka järjestetiin Suomen puheenjohtajakaudella. Maataloustoimittajien vieraana matkalle osallistui 12 toimittajaa ulkomailta ja viisi Suomesta. Yhteensä toimittajia kolmen päivän mittaisella vierailulla oli yli 40.  

Vuosien varrella monet jäsenemme ovat osallistuneet lukuisille ENAJ-jäsenyhdistysten järjestämille kolmen -kuuden päivän mittaisille lehdistövierailuille, joista käytetään nimeä ’Low budget Press trip’. Järjestävä yhdistys hankkii yleensä kotimaastaan matkalle sponsorointeja, joka alentaa osallistumismaksua. Tyypillisesti osallistumismaksu on muutaman sata euroa sisältäen ohjelman, majoitukset ja ruokailut.  Nyt korona-epidemian aikana kaikki lehdistövierailut on peruttu, mutta ne todennäköisesti palaavat ohjelmaan Korona-ajan jälkeen.   ENAJ ei ole IFAJ:n kanssa kilpaileva, vaan toimintaa täydentävä organisaatio.

 Lisätietoa: https://enaj.eu/