Iijoen rantapenkalta löytyy jättimäisen kaivinkoneen jättimäinen kauha — 10 kuution kauha painaa 16 tonnia. Se on suhteutettuna Marion -kaivinkoneen mittoihin lähinnä teelusikka. Puomi oli 53,4 metriä pitkä.
Amerikkalaisvalmisteinen Marion pilkottiin vuonna 1996, kun Iin kunta ei halunnut sitä riesakseen. Vain kauha on fyysisenä muistona jäljellä.
Tarinoita Marion, eli Mari, jätti paljon jälkeensä.
Marion 7400 ohjaamo Yli-Iissä joskus 90-luvulla.
Marion siirrettiin 44 junanvaunulla
Suomessa on ollut kolme ”kävelevää” jättikaivinkonetta. Oulujoki Oy, Kemijoki Oy ja Vesi-Pekka hankkivat valtavan kokoiset laitteet jokiuomien tekemiseen, vesistöjen rakentamiseen ja voimalaitostyömaille.
Kun Marion siirrettiin Maalismaan voimalaitostyömaalle Iijoelle vuonna 1965, tarvittiin siirtoon yli 20 000 miestyötuntia ja 44 junanvaunua. Pohjolan voima osti Vesi-Pekan Marionin, kun Saimaan kanavatyömaa tuli valmiiksi.
Kokoaminen Iijoen rantatöyräälle kesti kolme kuukautta ja parhaimmillaan kahdessa vuorossa oli töissä 50 miestä yhtäaikaa.
Marion oli massiivinen laite. Puomin pituus oli noin 50 metriä.
Rasvaa kului 16 kiloa päivässä
Kone teki töitä kolmessa vuorossa 24 tuntia vuorokaudessa. Taukoa se piti vain parina pyhänä vuodessa, lisäksi kone sammutettiin huoltotaukojen ajaksi.
Työvuorossa oli kuljettajan lisäksi kaksi rasvaria, jotka pitivät huolen koneen rasvaamisesta.
Rasvarin hommia tehnyt Tapani Kylmäaho kertoo, että rasvaa kului nosto- ja vetorummun laakereihin ja vetovaijereiden ohjausrumpuihin 16 kiloa päivässä. ”Puomissa piti käydä myös nokkapyörää rasvaamassa”, sanoo Kylmäaho.
Marion oli kävelevä. Kaksi tassua liikkui koneen läpi poikittain menevän kampiakselin avulla. Akseli nosti samalla perää ilmaan ja liikutti tassuja.
Konetta liikuteltaessa rasvaa kului runsaammin. Kävelyniveliin piti laittaa rasvaa aina kahden kahden metrin askeleen jälkeen.
Miehet mittailevat 50-luvulla otetussa kuvassa kaivinkoneen tassujen kengännumeroa.
Kahden tunnin käyttökokemuksella töihin
Marioneita on myös dieselkäyttöisinä, mutta Pohjolan Voiman Marion oli sähkökäyttöinen, firmalla kun piisasi sähköä omasta takaa.
”Syöttövirtaa tarvittiin 4000 volttia”, Kylmäaho sanoo.
Päämoottorissa, joka pyöritti koneistoja, oli hevosvoimia vain 750. ”Se on vähän 600-tonniselle koneelle”, Kylmäaho sanoo. ”Välityksillähän siinä pelataan.”
Yleensä rasvari yleni kuljettajaksi. ”Kun kuljettaja piti paussia, rasvari tuurasi.” Kylmäahon pesti jatkui kuljettajana, niinkuin monen muunkin rasvarin.
Kone oli helppo käyttää. ”Se oli yhtä kevytkäyttöinen kuin nykyisetkin kaivinkoneet. Toisin kuin muut vanhat ja raskaat koneet siihen aikaan”.
”Kahden tunnin aikana jos ei kuskia tullut, ei sitten koskaan”, Kylmäaho lainaa sen ajan sanontaa. Kaikki käytön oppivat.
Suosittu aihe
Tähän artikkeliin tietoa on haettu Rantapohja-lehdestä, kylän asukkailta ja Jarmo Alasiurualta.
Aihe on hyvin suosittu. Alasiuruan viimeisellä luennolla helmikuussa Iijoen rakentamista oli kuulemassa satapäinen yleisö.
Alasiurua on haksahtanut kunnolla vanhan perinteen vaalimiseen. Hän on pitänyt lukuisia luentoja Marionista ja kylähistoriasta. Marionin tarinat ovat nyt suosittuja, kun koneen romuttamisesta on kulunut kohta 20 vuotta.
Suomen kolmesta Marionista kaksi on romutettu. ”Yksi myytiin Pohjois-Carolinaan, jossa se on vielä toiminnassa”, sanoo Tapani Kylmäaho.
Ennen tehtiin miehekkäitä koneita, joiden käyttöikä on pitkä.
23 Kommenttia
Kuvatekstissä pieni virhe, Marion sijaitsi Iin puolella. Yli-Iin raja oli idempänä.
Olen itse muuutaman sadan metrin päästä kotoisin ja 80-luvulla tuli kiipeiltyä ja leikittyä Marionilla harva se kesä. 🙂
Olen huomannut että Marionin romuutuspaikan sijainissa lehdissä oli virhe olen huomauttanut facessa myös.
”Syöttövirtaa tarvittiin 4000 volttia”
Ja etäisyys oli sinne oli 1500 Litraa.
Kosken korkeus on 1800 kuutiometriä vettä tunnissa.
Hei
-Marionin kauha tuolla Pajarissa alustallaan punnittiin nostovaiheessa v.2003 painaa 11000 kg.
-kauhoja oli useampia ja painot vaihtelivat.
Martti Järvelä
Pieniä on silakat joulukaloiks. Venäjällä tutustuin ural mash firman ”kaivuriin” jossa +100metrin varsi ja yhteen kauhalliseen mahtui yli 20kuutiota tavaraa. Herranjestas mikä monsteri!
Lisäksi sama firma on valmistanut laitteen missä on 100kuution kauha… huh
Tiedot yhtä päteviä kuin Ladan alkuperäisen suunnittelijan lausunto Uralin takaa.
Paltamon kirkonkylässä Kiehimänjoen sillakorvassa on nyt, Kahvila Marion. Kahvila on nimetty tämän suuren kaivurin myötä. Marion kaivuri on työskennellyt aikoinaan, kun rakennettiin Leppikosken voimalaitosta.
Tuota en ole tiennyt, ja minä olin Marionin lähellä kaivamassa ko voimalaitoksella Bucyrus Erie 51 B llä. Olin myös ko koneella toisena purkamassa Marionia Saimaan kanavalle siirtoa varten. Täytyypä vaikka ensikesä käydä ohi mennessä siinä kahvilassa.
Että jos ei parissa tunnissa oppinut niin potkaistiin persuksiin,helppohan se on virveliä heitellä. Toista se on kun ruvetaan kaivinkoneella sentin tarkuuksilla kaivamaan,siihen ei virvelimiehet pysty.
Morjesta Risto . Olen menossa Imatran vuoksenniskalla olevaan kirjakauppaan . Siellä on kirjantekijä Veikko Puska joka on tehny kirjan Jättiläinen 1951-1954 se kertoo vuoksen ruoppaamisesta ja marionista .
Imatralla on käynyt kaivamassa kemijoko OY:n Marion.
isäni oli myös rasvarina marionilla. itse olin 5.v kun näin marionin kävelevän omin jaloin.!olisi mukava jos näkisi vanhaa aikaa iijoesta kun se tehtiin marionilla (kanavat)
Tuo kone kun ei ois koskaan ilmestyny iijoelle ois paljon parempi niin
Juurikin näin
Miten pitkälle kauhan sai lentämään?
Jos ja kun puominpituutena tässä Marionissa käytettiin 55 m, kaihan sai helposti lentämään 70 m.
Juurikin näin
Marionin ”heittokauhaa” ei käyttöohjeiden mukaan olis saanut heittää. Käytäntö oli sitten toinen…
Lisäksi moottorin teho oli 500hp.
Ainakin Oulujoen rakentamisessa käytetyllä koneella joka silloin vielä odotti uusia kohteita Utajärvellä.
Olin Oulujoki Oy:llä kesätöissä 1980
Jylhämän rakennusryhmässä. Työpisteeni oli sama kuin taannoin Marionista vastanneella toimihenkilöllä.
Hän oli visusti pannut koneen asiakirjat talteen työpöydän kaappiin.Niinkuin myös moottori oli rasvattuna varastoitu uusia töitä varten.
Eräänä vuonna kun Marion kaivoi Iijokea kotikylällä jos oikein muistan niin Marion Rung esiintyi Yli-Iin Nasevan lavalla.
Hyvä, hyvä Taito! Nasevalla liukkaat lattiat ja urheilukenttäkin parhaasta päästä!
Marionilla ” ajoin” minäkin, koneen ollessa meidän rannassa…..
Tais olla isompi kone Utajärvellä 1952! Olin silloin 6 vuotias Enon kanssa sisällä!
RISTUS NOTTA OLI SE MELEKONEN PELI JA OIVA KAMPE,,, MIKÄ ROMPE SE OLI MARTSA KAMPE!!!1 EI MOISIA ROMPPEITA ENÄÄN TEHDÄ,, HYVÄ KOMMEE PELI JA KAMPE OLI SE VAAN NIIN,,, RASVARIA SIINÄ ROMPPEESSA PITI KAMPPEEN KUNNOSSA JA VIÄLÄKIN OLIS ROMPE IHAN KUNNOSSA OIVANA PELINÄ JA KAMPPEENA MUTTA MYYÄ PITI,,, SETÄ VETI RASVARINA TÄTÄ ROMPETTA JA SANOI NOTTA OLI OIVA PELI JA MAAAHTAVA KAMPE, SIINÄ OLI NUAMA MUIKEENA KUN SE ROMPE HÖRÄHTI KÄYNTII SILLÄ NELJÄN TUHANNEN AMPPEERIN JÄNNITTEELLÄ JA RISTUS SE KAMPE OLI PELI!!!! EI TÄMMÖSIÄ KAMPPEITA ENNÄÄ TEHDÄ KUN NE KIINAN ROMPPEET JA KORONA VAA TÄÄLLÄ NYTTE!!!!!
TERVEISIN:
MARTTI PELTOLA
Olempa joskus marionia ”ajanut” kun ii-joen uutta uomaa kaivettiin jossain raasakan kylän kohdalla. Liene ollut joskus 60-luvun lopulla. Pääsin isän mukana kaivinkoneeseen. Saattoi olla naapurin poikakin mukana.
Seuraavana perjantain (ilmeisesti) tuli yhtiön sininen mersu hakemaan ja vei kylän kaupalle vai oliko työmaaruokala, maksettiin työntekijöiden tilit.
Jossain vaiheessa huudettiin sitten minunkin nimi ja koko ruokala räjähti nauramaan. Aplodien saattelemana menin hakemaan tilipussia. Palkkaa en muista .