Metsäenergia: höpöpuheista syntyy kehnoa lainsäädäntöä

Perheen isä käveli lääkäriin pyytämään jalkaan kipsiä. ”Eihän tämä ole kipeä”, totesi lääkäri. ”Ei niin, mutta otan sen varmuuden vuoksi, jos vaikka joskus kaadun”, toteaa mies. Kotona samaan aikaan perheen äiti kaataa tuoretta maitoa viemäriin. Ihan vaan varmuuden vuoksi, ettei se mene pilalle, vaikka maito kuluisi loppuun jo lounaalla. Perheen poika on päässyt VR:lle töihin ja kuuluttaa rautatieasemalla: ”Junavuoro Helsinkiin on peruttu. Koska junaan saattaa tulla vika, niin varmuuden vuoksi emme liikennöi ollenkaan.”

Metsäenergia on käsitelty hallituksessa samalla periaatteella kuin edellä olevat esimerkit.

Metsäenergia – helppoa päätöksentekoa

Esimerkit kuulostavat hölmöläisten touhulta. Juuri tällä tavoin on kuitenkin toimittu metsähakkeen ja turpeen käytön edistämisen kanssa. Kivihiili on vallannut tilaa energian tuotannossa, rahat virtaavat ulkomaille ja maaseudun elinkeinojen kannattavuus heikkenee. Ratkaisu löytyisi kotimaisen energian lisäkäytöstä. Päätöksenteon luulisi olevan helppoa.

Matkaan tuli kuitenkin yllättävä mutka. Metsäteollisuus ilmoitti, että metsien puu pitää varata heille, vaikka heillä ei todellisuudessa ole sille käyttöä. Puuta riittää senkin jälkeen, jos kaikki ilmoitetut investoinnit toteutuvat. Teollisuuden esitys laillisen kartellin rakentamiseksi oli niin räikeä, että näytti todennäköiseltä, etteivät poliitikot lakia vie eteenpäin.

Esitykselle täystyrmäys, silti laki eduskuntaan

Lausuntokierroksen jälkeen käytäntöä ymmärtävät toimijat tyrmäsivät esityksen äänin 37-1. Esitys lisäisi toteutuessaan byrokratiaa ja kustannuksia. Pahimmillaan se edistäisi kivihiilen käyttöä. Mallissa ei nähty mitään hyvää. Esityksen tyrmäsivät niin Maa- ja metsätalousministeriö, järjestöt, energiatoimijat kuin maakunnalliset sidosryhmätkin.

Yllätys oli suuri elinkeinoministeriön viedessä lain valtioneuvoston kautta eduskuntaan. Lain valmistelu tuntuu demokratian irvikuvalta. Miksi kysyä lausuntoja, jos on päätetty, että laki halutaan kirjoittaa yhdelle toimijalle sopivaksi?

Puuta saisi ostamalla, mutta teollisuus huutaa valtiota apuun

Hyvin kuvaavaa oli lain taustatekstissä todettu tavoite vähentää kuitupuun hintapainetta. Metsänomistajien voi olla mahdotonta löytää markkinoilla tälläkin hetkellä kuitupuulle ostajaa – että sellaista painetta.

Kuitupuun hinta on takavuosina seurannut heikosti vaikkapa sellun hintakehitystä. Puukartellin mahdollisia vaikutuksia puidaankin nyt käräjillä. Ja tässä tilanteessa valtio haluaisi auttaa metsäteollisuutta pärjäämään paremmin markkinoilla. Enää puuttuisi, että joku esittäisi metsänomistajille kiinteistöveroa tai metsänomistusmaksua varmistamaan teollisuuden puun saantia.

Kehno laki pysähtyy eduskunnassa?

Edessä on mielenkiintoinen eduskuntakäsittely. Laille on hankala löytää perusteluita. Jos kansanedustajat ehtivät huolella paneutumaan asiaan, huomaavat he, ettei lakiesityksessä ole mitään järkeä. Puuta esimerkiksi Äänekoskelle löytyy varmuudella. Jos laki menisi eteenpäin, olisi sillä suuria haittavaikutuksia.

Varmuuden vuoksi otetusta kipsistäkään ei olisi mitään hyötyä. Normaalielämä olisi jalka paketissa todella vaikeaa. Oman mausteensa soppaan tuo se, että YLE:n uutisten mukaan asiaa valmistellut ministeri Vapaavuori olisi siirtymässä muihin tehtäviin. Jos vastuuministeri vielä vaihtuu, voi jatkajan ajatuksia vain arvailla. Hän saattaa perintönään joutua puolustamaan heikkoa lainsäädännön valmistelua ja kehnoa lakiesitystä. Samaan aikaan päättäjien pitäisi vielä käydä uskottavasti eduskuntavaalikampanjoitaan.

Marko Mäki-Hakola
Elinkeinopäällikkö
MTK Metsälinja