Nykyajan maatalous koneistuu ja automatisoituu kovaa vauhtia. Kehityksen kelkassa pysyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että maatalouden historia unohdettaisiin, pikemminkin päinvastoin.
Tästä ovat osoituksena lukuisat, ympäri Suomea vaikuttavat perinnekonekerhot ja -yhdistykset, jotka kokoavat intohimoiset alan harrastajat yhteisen pöydän äärelle.
Veteraanikoneharrastus ei ole mitään sisäpiirin puuhastelua ikkunattoman hallin nurkassa, vaan harrastukseen kuuluu omien koneiden ja taitojen esittely myös suurelle yleisölle. Omasta työstä ja vaivannäöstä vanhojen koneiden entisöinnin parissa ollaan ylpeitä.
Valmet 1502 on mielenkiintoinen osa suomalaista traktorihistoriaa.
Koneet kuuluvat pellolle
Loimaalla toimiva Suomen Maatalousmuseo Sarka tekee omaa työtään maatalous- ja maaseutukulttuurin historian esiintuomisessa, mutta paikalliset harrastajat tekevät myös arvokasta vapaaehtoistyötä.
Siinä missä Sarka-museo pystyy kokoamaan historiaa fyysisen museorakennuksen seinien suojaan paitsi perinteisen museon keinoin myös nykyaikaisesti virtuaalisin keinoin, pystyvät paikalliset harrastajat esittelemään perinteisiä työtapoja käytännössä ja aidossa toimintaympäristössä.
Kivikova kolmikko – mies, Porsche ja Hankkijan lippis.
Kesäaikaan erilaisia veteraanikonenäyttelyitä ja kokoontumisajoja järjestetäänkin kiitettävässä määrin eri puolilla Suomea. Merkkikerhot keräävät tapahtumiinsa traktoreita, harrastajia ja suurta yleisöä ympäri maan. Paikalliset harrastajakerhot tuovat puolestaan maatalousteknologian historian paikallisen yleisön tietoisuuteen.
Kyntömies ei vakoaan valitse.
Perinteet kunniaan Petroahossa
Yksi tuoreimmista alueellisista harrastajakerhoista on Savonlinnassa viime vuonna perustettu Perinnekoneyhdistys Puruveden Masinistit ry. Kerho teki syksyllä näyttävän avauksen järjestämällä peltotyönäytöksen yhdistyksen puheenjohtajan Jarmo Mielosen kotitilan, Petroahon, pelloilla.
Punkaharjun Zetor-mies Esa Tuunanen on aina siellä missä tapahtuu.
Syyspeltotyöt Petroahossa ennen ja nyt -tapahtuma keräsi yli 500-päisen yleisön seuraamaan, miten sato korjattiin ja syysmuokkaus tehtiin menneinä vuosina.
Itsesitojaa näkee enää harvoin käytännön työssä.
Historiassa kauimmas taaksepäin mentiin sadonkorjuussa, kun seisakolla niitetty vilja sidottiin lyhteiksi JF:n itsesitojalla ja puitiin maamoottorin pyörittämällä puimakoneella.
Hevoskyntöäkin yritettiin, mutta valitettavasti juoksemaan opetetut nykyhevoset eivät ole kouliintuneita tyystin erilaisia ominaisuuksia ja asennetta vaativaan kyntötyöhön.
Hevonen on jäänyt nykyisessä maataloustyössä virattomaksi. Ravuri ei nöyrry kyntövakoon.
Ääripäiden Valmetit
Sänkipeltoa kynnettiin ja muokattiin Petroahon pellolla yli kymmenellä traktori- ja työkoneyhdistelmällä. Varsinaisina vetonauloina olivat kaksi historiallista ja suorastaan legendaarista Valmetin traktoria.
Parivaljakko, joka hivelee silmää.
Siinä missä piikkilangankiristäjä-
Työnäytös ei kuitenkaan painottunut pelkästään veteraanikaluston esittelyyn, sillä toisella peltolohkolla esiteltiin muokkausta nykyaikaisin menetelmin, nelivetotraktorilla ja lautasmuokkaimella.
Yhdistys tuo jatkuvuutta
Puruveden Masinistien tausta on vahvasti paikallisessa koneharrastuksessa. Jarmo Mielonen kertoo, että parina vuonna järjestetyt ”keltaisten Valmettien kokoontumisajot” loivat yhteishenkeä siinä määrin, että yhdistyksen perustaminen alkoi pyöriä mielessä.
Keltainen Valmet on osa suomalaisen maaseudun identiteettiä.
Viimeinen silaus päätöksen alle saatiiin vuonna 2013 järjestetystä pellonraivausnäytöksestä, joka keräsi jo yllättävän suuren yleisömäärän.
”Olemme nimenomaan perinnekoneyhdistys, ei pelkkä traktori- tai merkkikerho”, Mielonen painottaa.
Yhdistyksen säännöissäkin on kirjattuna tavoitteena koneperinteen ja maatalouden vanhojen työtapojen säilyttäminen ja esittely työnäytöksissä.
Maatalouden kehityskaari on käynyt hevosen voimasta hevosvoimiin.
Näyttää siltä, että perinteiden esiintuominen jatkuu tulevaisuudessakin, sillä yhdistyksen aktiivijäsenet ovat pääosin reilusti alle viisikymppisiä alan harrastajia.
Artikkeli julkaistu 9.1. 2015
Teksti: Matti Turtiainen
Kuvat: Jussi Kirmanen
Ei kommentteja