Yle Uutiset uutisoi tänään, että sinilevä on lihansyöjien ja ruuan tuotannon syy. Maaseudun Tulevaisuus puolestaan kirjoitti, että lihansyönti on veden tuhlausta.
Uutisointi on lipeämässä tiedottamisesta propangandaan, kun kotiläksyjä ei tehdä kunnolla. Miksi aihetta ei käsitellä faktapohjalta objektiivisesti?
Lihansyönti ei pilaa maailmaamme
Väite, että eläinten rehun tuotanto kuormittaisi vesistöjä, on virheellinen. Voimaperäinen nurmentuotanto sitoo ravinteita.
Ylen jutun väite, että siirtyminen kasvisruokaan pelastaisi Itämeren, on erittäin hatarasti perusteltavissa. Pikemminkin voisi sanoa, että kaikesta ihmisen toiminnasta muodostuu päästöjä ympäristöön.
Kasvisruokavalio ei merta pelasta
Jos halutaan suojella jotain, ensin pitää löytää oikeat syyt, minkä jälkeen voidaan miettiä keinoja. Olettamuksella, että kuluttajien ruokailutottumuksilla voidaan vaikutta meriemme ravinteisiin, on täysin absurdi.
Itämerellä seilaavat seitsemän miljoonaa matkustajaa ovat vuosikymmenet paskoneet suoraan mereen, mutta silläkään ei ole kuin marginaalinen vaikutus. Tämä on kuitenkin ainoa syy-yhteys meidän suomalaisten ruokatavoilla ja Itämeren saastumisella. Sekin on nyt hälventynyt, kun vessoja ei vedetä enää niin paljon suoraan veteen.
Suomenlahti on matala murtovesiallas
Veden vaihtuvuus Itämerellä on hyvin rajattua. Veden viipymäaika on pitkä, lähes 30 vuotta. Juutinrauma on veden vaihtumisen pullonkaula.
Matala ja kylmä, lyhyen kasvukauden murtovesiallas, Suomenlahti, on täynnä vuosisataisia hapettomia pohjasedimenttejä, jotka ovat ravinnepommi.
Ravinteita on syydetty surutta Venäjän kainalosta, Baltian ja Puolan teollisuuslaitoksista vuosikymmeniä. Kaikki nämä laitokset eivät ole edes tarkkailulistalla.
Sinilevä on yksi maailman vanhimpia yhdestä solusta koostuvia eliöitä. Gotlannin edustalla on aikakirjoihin merkitty jo 1800-luvulla niin paksu sinilevälautta, ettei airo mennyt läpi. Tämä ei ollut ainakaan suomalaisen nykymaatalouden syy.
Onhan niitä muitakin päästöjä kuin maatalouden
MTT:n tutkimustulokset kertovat pellon tuottavan viljeltyinä yhtä paljon ravinteita kuin viljelemättöminä. Miten paljon peltoviljelyn kuormituksissa on mukana muita kuormituksia? Esimerkiksi viherrakentamista ja teiden varsien yhdyskuntajätekompostia ei käsittääkseni ole mitenkään rajoitettu.
Tulvavesien aikaan jätevesipuhdistamoiden ylijuoksutukset ovat jokavuotisia. Mielenkiintoinen seikka on myös rautasulfaatin käyttö jätevedenpuhdistamojen fosforin saostamisessa. On nimittäin niin, että ilman rautaa sinilevä ei kasva. Tästä on tietoa pilvin pimein. Jäteveden puhdistus siis edesauttaa sinilevien kasvua.
Ongelmien lista on pitkä. Fosforia on virrannut Suomenlahteen, vieläpä ennen ihmisasutusta. Syynä ovat Viron kalkki- ja fosforipitoiset kalliot.
Suomi on siitä merkillinen maa, että täällä on vesien laatua on tutkittu jo 60-luvulta asti. Tulokset ovat senkun parantuneet koko ajan.
Maatalouden vaikutus ei näy Itämeren tilassa
Jotta Ylen Uutisten ja Maaseudun Tulevaisuuden artikkelit saisivat oikeat mittasuhteet, on otettava olemassa oleva tutkimusmateriaali kätöseen.
Suomen jokien kokonaiskuorman ravinteet ovat pieniä. Suomenlahden ulkoisesta fosforikuormituksesta Suomen maatalouden osuus on arvioitu olevan noin 2-3 prosenttia. Lue Salaojayhdistys ry:n julkaisema tutkimustulos tästä ( alkaen sivu 20 ).
Miten voidaan väittää, että maatalous on meren pahin kuormittaja? Runsaasti savea sisältävän Paimionjoen valuma-alueella on maataloutta valtavasti, mutta kuormitus Saaristomereen on vain 8 prosenttia.
Voisi myös kysellä, pystyisikö joku selvittämään, mistä pohjasedimentin fosfori on kotoisin. Minusta hankalampiakin jäljityksiä osataan tehdä, varsinkin jos halua riittää.
Lannan levittäminen peltoon on säännösteltyä. Se on jopa ylisäänneltyä, kun peltojemme fosforivarat senkun köyhtyvät.
Ilman ravinteita ei ole ravintoa
On virheellistä kuvitella, että kaikki peltoon sijoitetut ravinteet jatkavat matkaansa vesistöön. Suurin osa menee kasvien käyttöön ja poistuu sadon mukana. Tämä tarkoittaa, että tehokas kasvintuotanto käyttää tehokkaasti ravinteet.
Pahamaineinen fosfori on huonosti liukenevaa. Maaperässä se liikkuu vain millimetrejä. Pieni osa liukenee sadevesien mukana tai maaveden mukana vesistöön.
Tarvitaan uusi jääkausi, jotta Pohjanmaan joet tuottaisivat oikeasti Suomenlahteen merkittävää määrää fosforia.
Miksi Pohjanlahden rannikolla ei ole sinilevää, vaikka siihen virtaa isoja jokia ja lihaa syödään yhtä paljon kuin muualla? Onko sinilevä sittenkään kuluttajan valintojen tai ruuan syy? Taitaa olla niin, jotta yleinen tahto vesien suojelemiseen puuttuu. Halutaan vain löytää jokin syyllinen, mieluummin oman maan kamaralta.
Päivitetty 6.8 16:54 Suomenlahden ulkoisesta fosforikuormituksesta Suomen maatalouden osuus on arvioitu olevan noin 2-3 prosenttia… Jotta Ylen Uutisten ja Maaseudun Tulevaisuuden artikkelit saisivat oikeat mittasuhteet, on otettava olemassa oleva tutkimusmateriaali kätöseen
16 Kommenttia
[…] Päätoimittaja Hannu on kiteyttänyt kolumnissaan erinomaisesti asian Itämeren tilasta, teollisuudesta, pohjasedimenteistä ja veden […]
Mukava huomata, että olet samoilla laineilla kanssani, tai itseasiassa sen tiedänkin. Palautteesta päätellen eme ole mielipiteineme yksin. Tämä asioiden oikominen on yhtä hidasta kuin veden vaihtuminen suomenlahdessa, hidasta mutta varmaa.
Itämeri pelastuis, jos Juutinrauman pullonkaula, Tanska siirrettäisii sivummalle. Meidän korjausliikkeemme eivät saa kuitenkaan olla yhtä radikaaleja. Nämä aktivistit hoitavat tiedotustaan omalla tavllaan, me teemme sen omalla tavallamme, sivistyneesti. Niin on parasta. Taitaa olla kuitenkin viisainta olla kommentoimatta sen kummemmin heidän näkemyksiään. Parempi yksi hullu, kuin kaksi hullua, tapaa äitini sanoa.
Johan on asenteella kirjoitettu tarina. Sen sijaan, että mietittäisiin, miten oman pesän likaaminen saadaan vähenemään, osoitellaan ahkerasti sormella muualle.
Maatalous ON suurin kuormittaja. Suomessa LANNOITETAAN liikaa peltoja, etenkin keväällä. Suoja-alueita EI SUOSTUTA rakentamaan, edes tuettuna, vaikka tappiot niistä olisivat marginaalisia.
Minä haluan vain ja ainoastaan pelastaa sen, mitä Itämerestä on pelastettavissa. Hihhulit ja hullut on sitten erikseen.
Kiitos näkemyksestäsi. Arvostamme erilaisia mielipiteitä.
Miten perustelet, että Suomessa lannoitetan liikaa? Mihin perustuu väitteesi, että suoja-alueita ei suostuta rakentamaan?
Olen nimittän molemmista väitteistäsi aivan eri mieltä.
Onko viisasta yrittää kumota tiedossa olevat faktat epämääräisillä heitoilla? Maatalous on jo paljon tehnyt rehevöitymisen vähentämiseksi, mutta paljon voisitte vielä tehdä. Voisitte ottaa vähän aktiivisemman asenteen, laskea vaikka mitä eri toimenpiteet maksavat ja sanoa, että ette halua saastuttaa, mutta kuka maksaa suojelutoimenpiteet.
Palaan Jussi asiaan.
MItä tarkoitat epämääräisillä heitoilla? Voisitko selventää ajatuksiasi. En oikein hiffaa, mitä tarkoitat.
Onhan siellä esim. heittoja siitä, että laivojen vessat ovat ravinnontuotannon ainoa yhteys sinileviin. Tämä on jyrkässä ristiriidassa parhaan tieteellisen tutkimuksen kanssa. Samoin jää täysin käsittelemättä se, että peltojen ravinnetase on edelleen reilusti plussalla. Jätevedestä mainitaan rauta, muttei sanallakaan mainita fosforia ja typpeä. Ei tiedettä voi sen takia sivuuttaa, ettei sen sanoma miellytä.
Peltojen fosforitase on laskenut tasaisesti. Se ei ole viljelijän syy, että pellossa on ravinteita. Pellossa on ravinnevalumia vaikka sitä ei viljeltäisikään.
Lannoitteita laitetaan peltoon kasveja varten. esimerkiksi peruna ottaa 30% ravinteita enemmän, kuin sitä lannoitetaan. Js pellossa ei ole ravinteita, eikä sinne niitä laiteta, Jussikaan ei saa ruokaa.
Ei farmareilla ole asennevammaa luonnonsuojeluun. Päinvastoin sitä tehdään koko ajan käytännössä, eikä kirjoituspöydän takana.
Vääriä toimenpiteitä vastaan maalaisjärki tosin sotii.
Täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, että ei sinunkaan kommentit aivan täyttä asiaa ole. Keskustelu jatkukoon.
Olen muuten lähtenyt tekstiin faktapohjalta haastettelamalla meribiologeja ja muita asiantuntijoita. Asia ei ole kuitenkaan yksinkertainen. Poinntin on siinä, että jos ruuan tuotanto lopetetaan, Itämeri ei pelastu. Suomalalislla on suurin vaikutus Saaristomeren alueeseen. Huomaa, että esimerkiksi Aurajoki on puhdistunut radikaalisti viime vuosina. Suuri ongelma on meren pohjasedimentit, joita vastaan on vaikea taistella. Tämä ei ole sormien napsautusta, vaan pitkäjänteistä työtä, joka pitää perustua oikeisiin toimenpiteisiin, eikö totta.
Maataloudessa on tosiaan esim. ravinnetasetta parannettu, kuten sanot (mutta jonka merkityksen tunnut tekstissä kieltävän), joskin monilla pelloilla on tässä vielä parannettavaa. Nyt pitäisi rakentaa kosteikkoja, pitää pellot kääntämättöminä talvella jne. Ei muillakaan aloilla sallita sitä, että tutkijoiden mukaan saastutetaan, muttei mitään tehdä. Maatalous hankkii tässä turhaan huonoa mainetta, joka voi kostautua poliittisen hyvän tahdon murenemisena muissakin asioissa. Itselläkin ennen positiivinen suhtautuminen on kääntymässä negatiiviseen. Ei se nyt niin iso ponnistus ole suhtautua positiivisesti näihin suojelutoimiin.
Mukavaa, kun kommentoit. Mulla on kyllä sellainen käsitys, että yleisesti ottaen farmarit eivät suhtaudu kielteisesti ympäristöasioihin. Tutkimuksessa on parannettavaa. Vaikka vesien tutkimusta on tehty, niin reaaliaikaisiin mittauksiin, joissa mitataan saloja- ja pintavesiä, pitäisi ajanmukaistaa.
Toimenpiteet pitää olla maalaisjärjellä perusteltavissa. Aina näin ei ole. Kosteikkojen perustamisesta minulla on omaa kokemusta. Jos nyt rupeaisin asiaa toteuttamaan, miettisin kahdesti. Se byrokratia ja syynääminen, mitä hankkeen toteuttaminen toi tullessaan, oli karseaa. Hyvä hanke, jota virnaomaiset jarruttivat kykynsä mukaan.
Aika moni pelto jätetään syksyllä kyntämättä. PItää kuitenkin muistaa sellainen asia, että Varsinais-Suome savipellot ja Pohjanmaan turvemaat ovat aivan erilaisia. Suomi on iso maa, jossa paikallisia eroja riittää. Laitoin Hesarin kirjoitukseen vastaåallon. Siinä oli toimittaja oikonut raskaasti asioita. Tämä on pitkä tie, jossa mitään ei tapahdu kuin pitkällä aikajänteellä.
”Nyt pitäisi rakentaa kosteikkoja, pitää pellot kääntämättöminä talvella jne.”
Lievää pahemmin herättää närkästystä, näin kauniisti sanottuna. Mistä ihmeestä kommentoija on saanut päähänsä, että näin EI tehtäisi?! Ja mistä väite, että viljelijöitä ei kiinnostaisi ympäristö tai Itämeri? Meitähän se nimenomaan kiinnostaa, alan ihmisiä, jotka elantomme siitä maasta ja ympäristöstä saamme. Tässä linkki sivustolle, josta näkee ”oman alueeni” fosforitaseen kehityksen; ei ole tuulesta temmattua sanoa, että tase laskee ja että sen eteen on todellakin tehty töitä. Ja tehdään edelleen.
Viljelyn tehostamisen kehitys on jatkuvaa ja ympäristöystävällisiä toimintatapoja etsitään koko ajan. En ymmärrä, mistä ihmeestä tulee käsitys siitä, että asia olisi jotenkin unohtunut tai etteivät alan ihmiset tekisi näiden asioiden eteen töitä.
Suututtaa. Nämä asiat eivät ole sellaisia, jotka ratkeavat yhdessä yössä, ja suututtaa, kun vuosien työ – mennyt ja tuleva – poljetaan olemattomiin väittämällä, ettei kukaan tee mitään.
Ympäristön parhaaksi tarkoitetut rajoitukset ja määräykset näkyvät arjessa, ovat näkyneet vuosia ja tulevat enenevissä määrin näkymään. Kaikki viljelijät ymmärtävät näiden säädösten tärkeyden, tottakai.
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Ympariston_tilan_indikaattorit/Makea_vesi_ja_meri/Maatalouden_typpi_ja_fosforitase__EtelaP(29754)
Vaikka suomi pussitettaisiin kokonaisuudessa ei se itämeren tilannetta miksikään muuta! Ne paskat ja ravintet mitä itämereen tulee tulee venäjältä, puolasta, saksasata tanskasta sekä baltianmaista. Ja maanviljelijät ovat kyllä tosissaan ottaneet asiakseen pienentää huuhtoumia. tosin euroopan maataluspolitiikka hankaloittaa sitä, monelta hyvältä asialta tippuu pohja kun politiikka tulee mukaan. esim peltojen talvipeitteisyys vs. pysyvänurmi episodi tai suojavyöhykenyrmet. https://www.google.fi/maps/@60.2269723,26.4086217,5z
Hahaa! Kiitos Hannulle hyvästä sohaisusta ”muurahaispesään”. On näin lukijana tosi mukava seurata, kuinka intohimoisesti mm. Jussi ja Sami ovat Hannun tuomista näköaloista ihan eri mieltä – ja pyhästi närkästyneitä.
Aikansa, kun jaksetaan keskustella tai vaikkapa ”keskustella”, joku varmaan esittää ihan oikeita tutkimustuloksia.
Itse kaipaan kovasti todentamista sille väitteelle, että Suomen pelloista valuu ravinteita niin paljon, että koko Itämeri on kärsimässä. Voitaisiinko edes johonkin jokeen/ojaan asentaa mittauslaitteet, joitten tuloksista voitaisiin päätellä veden sisältämät ravinnemäärät? Onko tällaisia laitteita jo käytössä tai edes olemassa? Muistan lukeneeni, että nykyiset arviot ravinnekuormituksista perustuvat laskennallisiin malleihin. Mitkä mahtavat olla näitten laskelmien tieteelliset perustat? Tieteen tekemisen lähtökohtahan on, että kerrotaan perusteet, kysymyksenasettelut ja menetelmät, jotta kuka tahansa voisi halutessaan toteuttaa saman tutkimussarjan – heh, budjettinsa salliessa – itse ja todeta saman kuin muutkin.
Mielestäni koko tätä merien saastumisen ja maaseudun/peltoviljelyn suhteen vertaamista leimaavat enemmän asenteet ja mielipiteet kuin faktat. Muistakaa nyt yhdyskuntajätteen määrä, laivojen jätteet ja pilssivedet, Itämeren ympärystän 85 miljoonaa ihmistä, kaivos- ja teollisuustoiminta vaikka nyt alkajaisiksi.