Mikko Välttilä sai aamulla puhelun. Tarkastajat olisivat aamulla tulleet tarkastamaan lumen alta kasvipeitteisyyttä. He kysyivät miten he pääsevät sille pellolle.
”Jaaha, mä sanoin. En tiedä”, Välttilä tuumasi. ”Mä hyppään tästä pois. Nyt riitti.”
”Maataloustukihaku tehdään tänä vuonna viimeisen kerran. Saan ne eurot jostain muualta vähemmällä vaivalla. Tämä ei ole sen mielipahan arvoista.”
Välttilä avautui Uuden Suomen blogissaan.
Tukibyrokratia vaatii voimavaroja
Vaikka Välttilällä on yksinkertaiset tukisysteemit, ne vaativat aikaa ja rahaa. Miehellä menee reilu tonni neuvontamaksuihin, kun ei oma mielenkiinto piisaa.
”Ei ne tuet ilman rahaa tuu.”
Miehellä on muutakin tekemistä. Menetyt tuet hän aikoo korvata muulla tekemisellä. Neljä autoa kiertää ja myy MunaEggspressin munia pitkin poikin.
Ei ole ensimmäinen
Välttilä ei usko olevansa ensimmäinen joka irtautuu tukibyrokratiasta. Hän kokee että hänellä on nyt siihen mahdollisuus. Tähän astisista irtautujista savisaappaaksi itseään kutsuva somerolainen ylittänyt uutiskynnyksen.
On helppo veikata, että asiaa tullaan ruotimaan mediassa paljon. Toivotaan että asia saa positiivista julkisuutta ja solmuista tukibyrokratiaa avataan kuluttajille kunnolla.
Tuotteista hintaa, tukia ei tarvita
Neljä vuotta sitten hän lopetti sikatalouden. Se oli elämän uuden alku.
Kananmunien suoramyynti on tuomassa tälle vuodelle miljoonan liikevaihdon.
Friidojen munien suoramyynti on tullut vanhan sikataloustaapertamisen tilalle. Mies voi paremmin kuin aikoihin. Tukibyrokratia ja ainainen pelko tarkastajista rassaa.
”Voi olla että tarkastukset jatkuvat. Ympäristölainsäädäntö ja eläinten hyvinvointisäädökset velvoittavat.”
Välttilä aikoo viljellä peltojaan edelleen kuin tuettua luomupeltoa, mutta tukea hän ei hae. ”Nyt ei kukaan tuu kattoon onko kyntöviilu 50 senttiä väärässä paikassa.”
Viesti on selvä: Jos tuotteista saa tarpeeksi hintaa, tukia ei tarvita.
Lue artikkeli Mikosta tästä.
Ei kommentteja