Miksi maataloustuki maksetaan?

Maataloustuki jakaa mielipiteet kahtia. Toinen mielipide sanoo, että maataloustukia ei saa maksaa, koska viljelijät pärjäävät ilmankin.

Toinen mielipide on, että maataloustukia maksetaan, jotta ruoka olisi halvempaa. Moni tuottaja sanoo, että he viljelisivät mieluummin ilman maataloustukia, jos tuotteesta saisi oikean hinnan.

Tukijärjestelmä aiheuttaa paljon byrokratiaa ja valvontaa.

Porkkanan viljelijän tuki on pieni

Aloitin porkkanan viljelyn juuri samaan aikaan kun Suomi liittyi Euroopan unioniin. Porkkanan hinta romahti ja tilalle tulivat tuet. Olisin viljellyt porkkanaa varmaan vuosia, mutta lopetin kahden vuoden jälkeen kannattamattomana. Porkkanakilon hinta romahti heti 1,80 markasta 80 penniin.

Kun hehtaarista tulee vähintään 30 000 kiloa myytävää, putosi hinta euroissa mitaten 5 000 per hehtaari. Tilalle tuli vajaan 1 000 euron tuki. Käppi oli 4 000 euroa. Porkkanaa saa kaupasta riippuen pakkauskoosta noin 50 sentillä. Tuottaja saa nyt lajittelun jälkeen myydystä saantokilosta 16–17 senttiä. Hinta on siis suurinpiirtein sama kuin 20 vuotta sitten.

Suomessa on Euroopan halvimmat porkkanat. Porkkanan tuki on kiloa kohden alle 3 senttiä.

Maitolitra ja sianlihan tuki on suhteellista

Esimerkiksi C1-alueella maitolitran suora tuki on 8 senttiä. Paljonko sen lisääminen tuottajahintaan vaikuttaisi lapsiperheen menoihin? Lapsiperheen viiden litran päiväostoksella se tekisi vuodessa 146 euroa.

Lihasian tuki on Etelä-Suomessa noin 5 euroa.  Kiloa kohti se tekee 5 senttiä. Tuottajahinta liikkuu 1,50. Suomalasten keskikulutus oli 35,6 kiloa 2013. Tästä pääset tilastoihin. Tuki tekee 2 euroa henkeä päälle vuodessa.

Jos suomalainen maksaisi kymmenisen senttiä enemmän sianlihakilosta, niin maataloustukia ei tarvittaisi. Sianlihan tuottajahinta ei kata edes kaikkia kustannuksia tällä hetkellä.

Perunan tilanne on katastrofi

Ruokaperunan viljelijä on muiden armoilla. Tuottaja saa perunakilosta 1/3 kustannuksista. 2/3 tulee tappiota.

Tällä hetkellä kansallisvihanneksen hinta on kaatamassa isojakin pakkaajia, puhumattakaan viljelijöistä. Yksi ääriesimerkki on kolmen vuoden takaa, kun hinta oli pudonnut olemattomiin: perunafarmari sai pakkaamolta 16 000 euron laskun tilin sijasta. Perunat olisi ollut kannattavampaa kyntää peltoon. Viljelijä lopetti ”perunabisneksen”.

Elintarvikkeiden hintojen suurin ongelma on maailmalta tulevat ylijäämäerät, joiden hintoihin ei kykene pitkäjänteiseti mikään maa vastaamaan. Suuri osa juhannuksena myytävästä tarjouslihasta on saksalaista vanhaa pakastevarastoa.

Pitäisikö maataloustuki lopettaa?

On helppo sanoa, että maatalouden tukijärjestelmä pitää lopettaa. Yhtä helppo on sanoa, että kyllä suomalaiset maksaisivat tuoteesta enemmän, jos se on suomalaista. Väitteillä pitäisi olla muitakin kuin hataria perusteita.

Jos Suomesta lopetetaan maataloustukijärjestelmä, loppuisi täältä tuotanto. 70 lehmän maitotila menettäisi 42 000 euroa, jos tuki lopetetaan. Sen verran 8 sentin tuen alennus tarkoittaisi, jos tila tuottaa 600 000 maitolitraa. Tuotantokustannuksiin kun pitää laskea mukaan kiinteätkin kulut, kuten rakennukset ja koneet. Pankki ne ainakin laskee.

Jos oman maan tuotanto korvataan tuonnilla, mikä tarkoittaisi valmiita tuotteita, ei raaka-ainetta. Elintarviketeollisuuden alasajo lopettaisi paljon muitakin kuin maatalouden työpaikkoja. Hinta olisi paljon kalliimpi, kuin maataloustukijärjestelmä.

Muutama sana byrokratiasta

Suomessa on mittava byrokratia, jota pyörittää sitä varten palkatut ihmiset, mutta vielä paljon suuremman työn byrokratian kanssa tekevät yrittäjät.

Yrittäjä joutuu tekemään ilmaiseksi valtavaa halvaannuttavaa byrokratiaa, johon kuuluu kurssit, opiskelut, raportoinnit ja hallinnon velvoitteet.

Byrokratia on tehnyt yrittäjistä hallintoalamaisia, hallinnollisen nippelilainsäädännön orjia.