Mitä kuuluu joulusika? Osa 2 – Lihasika

Joulusika on monena vuonna ollut tahtomattaan tapetilla näin loppusyksystä ja joulun lähestyessä.

Sen elämää on pyritty tseuraamaan milloin pimeästä käsin, milloin julkisuuden kirkkaassa valokeilassa. On aika jatkaa kolumnisarjalla, mitä sian elämään kuuluu.

Kollmannessa joulusikakolumnissa käsitellään lihasian elämää.

Suomalainen joulusika on syntynyt heinäkuussa

Jouluna myytävä ture kinkku on syntynyt porsaana viitisen kuukautta aiemmin.

Possu muuttuu siaksi kun se siirretään lihasikaosastolle tai erilliseen lihasikalaan noin 10 viikon ikäisenä, 35 kilon painoisena.

Lihasikalassa siat asuvat ryhmäkarsinoissa, joissa pitää olla riittävästi tilaa, virikkeitä ja hyvät olosuhteet, kuten ilmanlaatu.

Suomalaisella sialla on saparo

Moni sianlihantuottaja ihmettelee miksi Suomessa sallitaan sellaisten possujen maahantuonti, joiden tuotantomenetelmät eivät ole edes sallittuja maassamme.

Esimerkiksi Saksassa saparo typistetään vaikka EU sen kieltää.

Suomalaisella sialla on kokonainen saparo, koska eläinten terveydenhoito on keskittynyt syihin ei seurauksiin. Sian häiriökäyttäytyminen johtuu usein stressistä.

Yhdessä sikalassa liiallinen auringonvalo aiheutti stressiä, joka laukaisi stressikäyttäytymisen. Kun ikkunat peitettiin valoa läpäisevällä kennolevyllä, eläimet rauhoittuivat.

Samassa sikalassa tuottavuus on viety äärimmilleen eläinten hyvinvoinnin ja työrutiinien kautta.

Suomalainen joulusika on terve

Suomessa käytetään sikaloissa 20 kertaa vähemmän antibiootteja kuin pahimmissa Euroopan maissa. Suomi ja Ruotsi ovat eläinterveyden kärkimaat Euroopassa.

Monet tarttuvat taudit jotka ovat eurooppalaisittain yleisiä, puuttuvat meiltä täysin. Esimerkiksi saksalaisten kollegoiden on vaikea tätä ymmärtää.

Kaikki perustuu suunnitelmalliseen ja ammattitaitoiseen eläinterveyden hallintaan.

Tämä on paitsi elinkeinon etu, se on myös kuluttajan etu.

Suomalainen joulukinkku on turvallinen ja eettinen ostos.

Sikojen terveysluokitus

Sikaloiden terveysluokitusrekisteri perustettiin 2003.  Se on teurastamoiden sikaloissa yhdistetty kansallinen rekisteri. Rekisterin indikaattorien avulla kyetään seuraamaan sikalan terveystilannetta reaaliajassa.

Mahdolliset ongelmatilanteet nähdään heti ja niihin voidaan puuttua nopeasti.

Suomalainen joulusika on vastuullisesti kasvatettu.

Samoja indikaattoreita on Welfare Quality® – hyvinvoinnin arviointimenetelmässä. Siinä mitataan myös eläimen käyttäytymistä muiden mittareiden ohella.

Suomi oli vertailumaihin verrattuna aivan omalla tasollaan.

Mistä tuntee hyvinvoivan sian?

Sika on utelias ja aktiivinen. Jos se on leikkisä ja energinen, sen mieli on kunnossa.

Paitsi silloin kun sika nukkuu.

Sika nukkuu kuin possu, sikeästi ja rentona.

Sika on siisti eläin, mutta sen siisteyskäsitys on erilainen kuin ihmisellä. Se saattaa huvikseen sotkea itsensä vaikka kurakossa.

Silloin kun sikalassa olosuhteet ovat kunnossa, sialla on selkeä sontimisalue ja makuualue.

Töpselinokan käsitys hyvinvoinnistaan on erilainen kuin ihmisen käsitys. Lihasika elää porsaasta asti kavereiden kanssa ja sille on sosiaalisuus tärkeätä.

Vaikka sika asuu useimmiten karsinassa, sitä ei harmita niin kuin ihmistä harmittaisi.

Sika on kuin Verdin musiikki, siinä ei ole mitään turhaa

Kun aloitin sian suoramyyntiä 90-luvulla, silloin oli yleistä että sianlihaa ostettiin pakkaseen. Eri osia käytettiin hyväksi päästä sorkkiin.

2000-luvulle tultaessa kulttuuri oman kokemukseni mukaan oli jo muuttunut. Siasta kelpuutettiin pääosin rasvattomia fileitä ja kinkkua lautaselle.

Se luovuus mikä oli kotikeittiöissä vielä joku vuosikymmen sitten on kadonnut. Merkkejä on että se olisi palaamassa.

Huippuravintoloissa syödään jo luusoppaa ja veripalttuja.

Läskisoosistakin on tulossa hiljalleen trendikästä. Läski on muuten hyvin laitettuna maukasta.

Lue myös joulusika-artikkeli porsaasta tästä.

Artikkeli on tehty yhteistyössä Atria kanssa.