Mitä suomalainen lähiruoka oikein on?

Lähiruoka on termi, jota käytetään, mutta sen määrittely on sitä sun tätä. Jokainen kuluttaja mieltää sen hiukan eri tavalla.

Kysyimme ruuan tekijöiltä, mitä mieltä he ovat. Evira on tehnyt oman virallisen tulkinnan, jossa lähiruoka tuotetaan markkinoidaan ja kulutetaan omalla alueella. Lue tarkka määritelmä tästä.

Raaka-aine omasta maakunnasta

”Oleellista on, että raaka-aine tulee omasta maakunnasta. esimerkiksi Inarin poro ei ole meille lähiruoka”, tuumaa Ilmajoen makkaramestarien Vesa Luhtala. Ilmajoen Makkaramestarit on ilmajokelainen perheyritys, joka käyttää läheltä tullutta raaka-ainetaa, jalostaa ja markkinoi itse.

”Ongelmana on, että asiaa ei ole kunnolla määritelty. Kriteerit ja säännöt pitäisi luoda”. Termin käyttö on Luhtalan mukaan myyjien ja markkinoiden määrittelemiä. ”Ehkä lähiruoka voisi ola kahdessa tai useammassa tasossa, useammalla tavalla määriteltyjä”.

Epäselvä termi

Juustoportin omistaja, Timo Keski-Kasari ei määrittelisi liioin asiaa tarkkaan. ”Lähellä tuotantopaikkaa tuotettua ruokaa”, miettii Keski-Kasari. ”Sen pitää olla kasvollista jäljitettävää ja pienimuotoista ruokaa”. ”Kuka määrittelee, lainsäätäjä vai virkamies. Silloin mennään suurteollisuus edellä”. Keski-Kasari miettii samalla, onko se sitten kuluttajan mielestä lähiruokaa. Toisaalta suurteollisuuskaan ei ole väärässä.

”Suomalainen ruoka”. ”Määritelmiä on monenlaista. Moni mieltää, että lähiruoka on pienimuotoinen paikallinen tuote”.  ”Meillä on joutsenlippu. Hyvää Suomesta -merkki ei ole lähiruoka -merkki”. ”Ehkä se on jotain pienempää”

Onko tukusta ostettu ruoka lähiruokaa ?

Kuopiolainen Kasvis Galleria tuottaa prosessoituja kasviksia ja valmisruokaa 1 500 000 kiloa soseiksi ja rösteiksi jalostettuna. Johtaja Tarja Peltola heittää mielenkiintoisen ajatuksen: ”Kun esimerkiksi kuntasektori ostaa tuotetta tukun kautta, onko se enää lähiruokaa?”. Jäljitettävyys on yksi lähiruuan kriteeri. ”Meillä esimerkiksi ei ole sopimuksia suoraan tuottajien kanssa, vaan ostamme raaka-aineen tuottajan sopimuskumppanilta”.

Tuotteiden jäljityksessä on toki hyvät järjestelmät. Peltolan mukaan askeleita taaksepäin mentäessä, tuotteen alkuperä selviää peltolohkoa myöden.

Yksi ongelma on myös se, että Kasvis Gallerian porkkana -raaka-aine saattaa tulla Kuopion kupeesta, mutta toinen erä saattaa tulla 300 kilometrin päästä. Tarja Peltola kiteyttää pohdintansa: ”Lähiruoka on Suomen rajojen sisäpuolella tuotettu ruoka”.

Lähiruoka on lyhyt matka lautaselle

Helsingissä Bulevardilla sijaitseva design-hotelli Klaus K:n aamiaiselle ja brunssiin on tarjolla paljon ruokaa suoraan tuottajilta. Markkinointipäällikkö Markku Törhönen on sitä mieltä, että lähiruoka -käsitteestä puhutaan liian vähän. ”Oma mielipiteeni on, että lähiruoka tarkoittaa koko ketjua, ruuan matkaa lautaselle. Ihanteellsin reitti, minkä lähiruoka voi tehdä, on suora viiva tuottajalta ruokapöytään”.

Valveutuneet kuluttajat voisivat hakea ruokaa enemmänkin Törhösen mielestä  suoraan tiloilta. ”Pienimuotoista ja tilalla pakattua”, kiteyttää Törhönen. Keskusliikkeet eivät oikein mahdu lähiruoka -konseptiin.

Törhösen mukaan luomu ja lähiruoka sekoitetaan joskus keskenään, vaikka ne ovat usein eri asioita.

Törhönen sanoo, että heillä Klaus K:ssa ei ole mitenkään mahdollista tarjota pelkästään lähiruokaa. Logistiikka on niin vahvasti isojen keskusliikkeiden hallussa, eikä pientuottajilla ole mahdollisuutta rakentaa omaa logistiikkaansa.

Tosiasia on myös se, että Suomesta on vaikea löytää esimerkiksi kookoslastuja muita kansainvälisten asiakkaiden tarvitsemia tuotteita.

Pielaveden muikkuja Bulevardin kautta Ranskaan

Lähiruoka tarkoittaa hotellin aamiaiselle tai brunssille mahdollisimman suoraa linjaa tuottajalta tai valmistajalta keittiöön. ”Kansainvälisile vieraille suomalainen lähiruoka voi olla hyvinkin eksoottista. Ahvenanmaalainen karitsanliha tai Pielisen muikut ovat jotain sellaista, mihin esimerkiksi ranskatar ei ole tottunut”.

Lähiruoka voi olla vientituote, jolla on tarina. Sitä ei voi kuitenkaan kuljettaa matkatavarana, vaan elämyksenä, joka hivelee aisteja ja jättää mukavan jäljen hypotalamukseen.