Miten sinä parantaisit tuotantoeläinten olot — Unohdetaanko tärkein hyvinvointitekijä?

Facebookissa kysyttiin kysymys, miten sinä parantaisit tuotantoeläinten olot.

Aihe kirvoitti runsaasti tyypillisiä kommentteja. on ehdotettu häkkikasvatuksen poistamista, kivuliaitten toimenpiteiden lopettamista, yksikkökokojen pienentämistä, parsinavettojen ja porsitushäkkien kieltämistä, virikkeiden ja ulkoilun lisäämistä  ja lajinomaista käyttäytymismahdollisuuksia. Jopa aurinkopaneeleita toivottiin eläintuotantoon.

Tuottajien ja aktivistien on vaikea löytää yhteistä kieltä, väittely muuttuu helposti kinasteluksi, hedelmällisestikin alkanut keskustelu muuttuu usein asemasodaksi.

Yhtä asiaa tuodaan liian harvoin esille: eläimen tärkein hyvinvointitekijä on sen hoitaja, oli se lemmikki tai tuotantoeläin.

Kysymys, onko eläintuotteet tarpeellisia yleensä, voidaan sivuuttaa tässä yhteydessä. Realismia on, että kotieläintuotanto ei maailmasta lopu.

Pääkuvassa ilmajokelaisen Erkki Välkkilän vasikkakasvattamon asukki. 

Eläinhoitajan pahoinvointi on eläimen suurin riskitekijä

Artikkelissa sikatuottajat voivat pahoin, yksi maatilan emäntä kertoi: ”Vuosien varrella on fokusoitu oikeisiin asioihin ja kaikki panokset on sijoitettu possujen hyvinvoinnin kehittämiseen ja tilan tuottavuuteen. Omaan hyvinvointiin rahaa ei riitä, eikä aikakaan riitä omaan elämään”.

Ammattimaisessa eläintuotannossa ja eläinten hyvinvoinnissa on siis kyse hyvin usein rahan ja toimeentulon tuomasta motivaatiosta. Emäntä jatkaa jaksamisesta: “Raha olisi tärkein motivoija. En minä rikastumista tarkoita”.

Rahan merkitys on suuri myös alan kehittymisessä. Moni on kuluttajien toiveesta on esimerkiksi siirtymässä vapaaporsitukseen, jos kalliisiin investointeihin saa avustusta ja kasvaneesta työmäärästä jää palkkaa. Eläinten hoitajan motiivi kasvaa myös yhteiskunnallisen arvostuksen myötä. Työn arvostus on jokaiselle tärkeätä.

Eläinhoitajan oma hyvinvointi on tärkeätä

Erilaiset tukitoimenpiteet ovat tärkeitä. Suomessa on hieno lomitusjärjestelmä, joka mahdollistaa 24 päivää vapaata vuodessa. Tämä pitäisi jokaisen viljelijän käyttää hyödyllisesti. Oma työ pitää järjestää niin, että itsensä voi ulkoistaa hetkeksi.

Itseään ei saisi päästää henkiseen ahdinkoon. Vakavissa eläinsuojelutapauksissa on usein kyse loppuunpalamisesta, burnoutista.

Viranomaistarkastuksissa pitää löytää ne, joilta on iso remmi lähtenyt päältä. Liian usein näkee uutisia eläinsuojelutuomioista, joissa ei ole kyse kuin pienistä eläinten hyvinvointiin kuulumattomista toimenpiteistä.

Vaikka tuomio olisi pienet sakot, tukien takaisinperinnät ovat suuria, niistä ei yleensä otsikoida.

Kun ensin viedään rahat, miten se parantaa eläimen hyvinvointia. Jos sian ruokintakaukalo on mitattu rakennusvaiheessa ulkomitoilla ja tarkastaja mittaa sisämitalla sentin liian pieneksi, 20 000 euron sanktiot ovat kohtuuttomat.

Viranomaisten yliamummunnoilla on myös vaikutus eläinten hyvinvointiin.

Mitä jäisi pois ilman eläintuotantoa

Eläinsuojelukeskusteluissa toistuu siis rahan merkitys. Niin sanotut eläinsuojelijat eivät yleisesti hyväksy sitä, että eläintuotannolla saadaan toimeentuloa, eläimen pitämisellä ei saisi olla taloudellista merkitystä. Puhutaan eläimen esineellistämisestä. Eläintä ei saisi käyttää hyväksi edes ratsastukseen.

Eläimillä on ollut ihmiselle kautta aikain suuri merkitys. Hevosta on käytetty eri tehtäviin, naudalla on ollut suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille — paitsi ravintoa, se on tuottanut myös lantaa kasvien ravinteiksi.

Ilman poroa Lapin kansa tuskin olisi selvinnyt menneinä vuosina. Uutena kotieläintalouden muotona on lisääntyvä eläinterapia.

Peruskysymys, miksi kotieläintaloutta yleisesti ottaen harjoitetaan, on eläimestä saadut hyödykkeet, ruoka ja muut tuotteet. Christien Meindertsman teki tutkimuksen, jossa hän löysi siasta 185 erilaista tuotetta, luodeista sydänkirurgiaan, shamppoosta bodylotioneihin, paahtoleivästä maalipensseleihin.

Ravinnoksi käytettävävä liha on vain yksi osa ruhosta. 103-kiloisessa siassa on Meindertsmanin mukaan 54 kiloa on lihaa.

---

Toimittajalta

Kotieläinten hyvinvointi on mennyt eteenpäin valtavasti

Pienenä poikana, kun vanhemmat menivät lypsylle, minut laitettiin vasikan tai lampaan karsinaan. Kun oma lemmikkilampaani pantiin teurasautoon, poru pääsi. 50 vuotta myöhemmin kun viimeiset possut lähtivät tilaltani teuraaksi, huokaisin helpotuksesta.

Tähän aikajanaan mahtuu paljon muutosta. En missään nimessä haikaile vanhoja aikoja, vaikka monet ne näkevätkin romanttisina. Nähdään muutaman possun lätti viehättävänä, mutta ei huomata matalan vanhan navetan huonosti vaihtuvaa sisäilmaa, eikä sen aikaisten likaisten karsinoiden vaikeaa puhdistamista. Yksi eläinlääkäri sanoi 70-luvulla sikalasta, että “täällä viihtyy madot paremmin kuin eläimet”.

80-luvun lopulla rakensin sikalaa. Remontoin koko ajan tiloja, ilmastointia ja tekniikkaa paremmaksi. Kun menen nykyaikaiseen tuotantotilaan, olen kuin toisessa maailmassa.

Myös eläinmäärä on lisääntynyt, mutta isossa eläinyksikössä on myös enemmän hoitohenkilökuntaa ja silmäpareja.

Kotieläintilalliset pitävät ammattitaitoa yllä, opiskelevat alaa, he hakevat jopa oppia ulkomailta ja käyvät messuilla. Hoitajan ammattitaitoa ei korvaa mikään.

Jos suomalaista kotieläintaloutta mitataan eläinterveydellä, voidaan sanoa että meillä on maailman parasta eläinhoitoa. Tarttuvista eläintaudeista on päästy eroon, kun ne ovat maailmalla arkipäivää.

Suomen alhaisesta antibioottien käytöstä ei voi olla mainitsematta. Mitä enemmän käytetään antibiootteja, sitä huonompi on eläinten vastustuskyky. Myös ihmisen vastustukyky heikkenee, jos eläintuotannossa käytetään lääkkeitä niin kuin niitä käytetään Etelä-Euroopassa.

Salmonellavapaus ja sikojen saparot ovat maailmalla suuren ihmetyksen aihe. Tilanteeseen on päästy koko tuotantoketjun yhteisillä ponnisteluilla, jossa tuottajan rooli on suuri.