MT klikkiotsikko Hankkijan viljakaupasta osoittaa, että Iltapäivälehtien tapa uutisoida leviää muihinkin medioihin.
Negatiivisuus on uusi normaali.
MT:n raflaavan otsikon takana jokin epäillytti. Lukijoita tuli varmasti. Samalla töhrittiin maatalouskaupan tärkeä toimija.
Revittely eikä kaunistelu ole hyvästä
En usko, että millään firmalla on halua lykätä betonia yhteistyökumppaninsa takapuoleen.
Soitin toimitusjohtajalle, mutta hän kieltäytyi kohteliaasti haastattelusta, minkä ymmärrän. Tunkio haisee enemmän jos sitä tonkii. Tunnen miehen jo hänen uransa alkuajoista. En usko henkilökohtaisesti MT:n otsikkoon pätkääkään. Se herätti niin suurta kiukkua, että itse tekstiä tuskin kaikki eivät edes viitsineet lukea.
Miksi tällaista kiihkoa halutaan viljellä? Vastakkainasettelu kotieläintilallisten, eri tukialueiden ja tuotantosuuntien välillä on tarpeetonta.
Suomi on niin pieni maa, että täällä ei kannata revitellä, mutta ei kaunistelukaan kuulu journalismiin. Journalismi on totuuden tarjoamista lukijoille.
Kun lukee juttua tarkemmin, laajempi asiakokonaisuus selviää ainakin osittain.
Klikkiotsikko pilaa uskottavuutta
Luetutan aina haastateltavalla tekstin ennen julkaisua. Epäilen, että juttu on julkaistu ilman, että haastateltava on saanut kommentoida.
Vastasiko otsikko haastattelua, vain haastateltava tietää.
Verkkomedia on tuonut tullessaan raflaavuutta. Ennen Hymy esimerkiksi kiinnosti lukijoita juuri otsikoinnin takia. Klikkiotsikolle on tyypillistä, että se on kuin korea kakku, sisältä höttöä.
Verkkomedia tarvitsee klikkejä, jotta köyhtyvään mediaan tulee rahaa. Maaseudun Tulevaisuus ei tarvitse klikkiuutisia, se on toiseksi suurin sanomalehti, jopa Kauppalehden edellä.
Jossain menee raja, jolloin klikkauksien hakeminen vähentää lukijoita ja uskottavuutta.
Miksi viljakauppa on tappiollista?
Viljelyn kannattavuus on kestämättömällä tasolla. Viljakaupan kokonaistilanne on tappiollinen viljakaupan näkökulmasta, koska markkinoilta ei saada tarpeeksi hintaa.
Epäsuhta on siinä mitä markkinoilta saadaan ja mitä maksetaan. Suhteet eivät ole kohdallaan viljakaupan kokonaistilanteessa.
Viesti, että Suomessa tehdään asiat hyvin, on epäonnistunut koko tuotantoketjussa. Joudumme taistelemaan eurooppalaista bulkkituotantoa vastaan suuremmilla tuotantokustannuksilla.
Iso ratkaisu pitää löytyä markkinoilta. Suomessa on kuluttajia yhtä paljon kuin Pietarissa, tai vähän. Saksa on saman kokoinen, kuin Suomi. Siellä on 80 miljoonaa kuluttajaa. Suomessa on pelkästään suota yhtä paljon kuin Unkarin maapinta-ala.
On tietysti merkillistä, miksi Euroopassa viljasta saa parempaa hintaa. Onko näin?
Lihan hinnoista MTK kirkuu aina, kun Saksassa maksetaan sian lihasta enemmän. Harvoin huomioidaan, kun siellä maksetaan vähemmän. Kuinka moni tiedostaa, että keskimääräinen sianlihan hinta on Suomessa korkeampi pitkässä juoksussa, kuin Saksassa. Ilman ylä- ja alapiikkejä. Sama koskee viljan hintaa, vaihtelua on. Ylös ja alas.
Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että jos iso elintarvikeyritys tai kauppa tekee voittoa tai tappiota, sen aina huono juttu. Liiketoimintojen avoin paloittelu kääntyy aina vastaan. Isosta ei tykätä.
Media ei ole mitään ilman huomiota, mutta huomionhakuinen mediakaan ei ole mitään
Journalismin taso on laskenut netin myötä. On taitolaji saada lukijoita asiateksteillä. Lukijoita pitää olla satojatuhansia kuukaudessa, mielellään viikossa, että rahaa tulee tupaan.
Iltapäivälehden toimittaja kertoi, että joskus hirvittää, kun asiajutun otsikosta on tehty sellainen lööppi, että hän joutuu häpeään.
Lukijamäärä edellä kun mennään, homma haisee aina.
Toivotaan, että Maaseudun Tulevaisuus pysyy asialehtenä. Toki virheitä sillekin pitää sallia, mutta muita vahingoittavia virheitä ei.
Otsikointi on vaikea laji. Maatilan Pirkan entinen päätoimittaja Paavo Laukka oli siinä mestari. Hän viljeli kevyttä huumoria. Se tästä totisesta ajasta puuttuu.
Positiivisuus ei myy?
”Se on pienestä kii”, laulaa Samuli Edelmann.
5 Kommenttia
Ovathan viljelijät tietoisia siitä, että nk Hankkija on tanskalainen yritys, sillä ei ole mitään tekemistä entisen Hankkijan kanssa. Toisin taas ovat Lantmännen myymälät, ne ovat yksityisten suomalaisten kauppiaiden yrityksiä.
Niinpä niin koska kukaan ei ole oikeassa – miten mikäkin hinta/laatusuhde muodostuu – mikä on totta mikä tarua – siinäpä tuhannen taalan kysymys – mistäpä varma totuus jokaisen tuottajan ostajan myyjän oma totuus on oikein ostajan/myyjän kuititko totuus ainakin yksi totuus kannattamattomuus yksi totuus kai se jostain löytyy entä tukien totuus tulkitaanko kuin piru Raamattua siis kaikkien Totuus näinhän se menee on oikein
Tekstistäsi saa kuvan että suomessa on korkeampi viljan hinta kuin saksassa.
”Kuinka moni tiedostaa, että keskimääräinen sianlihan hinta on Suomessa korkeampi pitkässä juoksussa, kuin Saksassa. Ilman ylä- ja alapiikkejä. Sama koskee viljan hintaa, vaihtelua on. Ylös ja alas.”
Onko sinulla jotain dokumenttia tästä?
Mielestäni kotimaan viljan hinta on jatkuvasti ollut 20 – 30€/t alle saksan hintoja.
Viljan hinnan tieto, samoin kuin tieto sianlihan hinnasta perustuu muutaman suuren yritysjohtajan haastatteluun. Tässä kohtaa en voi kertoa nimiä ilman lupaa. Sianlihan hinta on keksimäärin ollut muistaakseni kolme prosenttia korkeampi. No, tuotantokustannukset ovat ainakin tuon verran korkeammat. Jos navetan eristeet ovat Suomessa 80 senttiä, Italiassa ne ovat kenties 80 senttiä pienemmät. Kyse ei ole tuotteesta saaduista tuloista, vaan suurista menoista. Suomessa on kaiken moisia välillisiä menoja enemmän, kuin esimerkiksi Saksassa, jossa taas tuottajille jaetaan erilaisia verohelpotuksia sun muuta. Lihan leikkaajan tuntikustannus on työnantajalle Suomessa yli 40 euroa, Saksassa 15 euroa. Sama pätee maatalouden työvoimaan. Tästä kirjoitan joku päivä. Kiitos kommentistasi.
Hankkijan toimitusjohtajahan sanoi haastattelussa että viljasta maksetaan liikaa suhteessa siihen mitä markkinoilta saamme.Taisi häneltä vain yksinkertaisesti unohtua vanha hyvä periaate että pitää ajatella mitä sanoo jottei sano mitä ajattelee?