MT klikkiotsikko hämmästytti, pysyttiinkö totuudessa?

MT klikkiotsikko Hankkijan viljakaupasta osoittaa, että Iltapäivälehtien tapa uutisoida leviää muihinkin medioihin.

Negatiivisuus on uusi normaali.

MT:n raflaavan otsikon takana jokin epäillytti. Lukijoita tuli varmasti. Samalla töhrittiin maatalouskaupan tärkeä toimija.

Revittely eikä kaunistelu ole hyvästä

En usko, että millään firmalla on halua lykätä betonia yhteistyökumppaninsa takapuoleen.

Soitin toimitusjohtajalle, mutta hän kieltäytyi kohteliaasti haastattelusta, minkä ymmärrän. Tunkio haisee enemmän jos sitä tonkii. Tunnen miehen jo hänen uransa alkuajoista. En usko henkilökohtaisesti MT:n otsikkoon pätkääkään. Se herätti niin suurta kiukkua, että itse tekstiä tuskin kaikki eivät edes viitsineet lukea.

Miksi tällaista kiihkoa halutaan viljellä? Vastakkainasettelu kotieläintilallisten, eri tukialueiden ja tuotantosuuntien välillä on tarpeetonta.

Suomi on niin pieni maa, että täällä ei kannata revitellä, mutta ei kaunistelukaan kuulu journalismiin. Journalismi on totuuden tarjoamista lukijoille.

Kun lukee juttua tarkemmin, laajempi asiakokonaisuus selviää ainakin osittain.

Klikkiotsikko pilaa uskottavuutta

Luetutan aina haastateltavalla tekstin ennen julkaisua. Epäilen, että juttu on julkaistu ilman, että haastateltava on saanut kommentoida.

Vastasiko otsikko haastattelua, vain haastateltava tietää.

Verkkomedia on tuonut tullessaan raflaavuutta. Ennen Hymy esimerkiksi kiinnosti lukijoita juuri otsikoinnin takia. Klikkiotsikolle on tyypillistä, että se on kuin korea kakku, sisältä höttöä.

Verkkomedia tarvitsee klikkejä, jotta köyhtyvään mediaan tulee rahaa. Maaseudun Tulevaisuus ei tarvitse klikkiuutisia, se on toiseksi suurin sanomalehti, jopa Kauppalehden edellä.

Jossain menee raja, jolloin klikkauksien hakeminen vähentää lukijoita ja uskottavuutta.

Miksi viljakauppa on tappiollista?

Viljelyn kannattavuus on kestämättömällä tasolla. Viljakaupan kokonaistilanne on tappiollinen viljakaupan näkökulmasta, koska markkinoilta ei saada tarpeeksi hintaa.

Epäsuhta on siinä mitä markkinoilta saadaan ja mitä maksetaan. Suhteet eivät ole kohdallaan viljakaupan kokonaistilanteessa.

Viesti, että Suomessa tehdään asiat hyvin, on epäonnistunut koko tuotantoketjussa. Joudumme taistelemaan eurooppalaista bulkkituotantoa vastaan suuremmilla tuotantokustannuksilla.

Iso ratkaisu pitää löytyä markkinoilta. Suomessa on kuluttajia yhtä paljon kuin Pietarissa, tai vähän. Saksa on saman kokoinen, kuin Suomi. Siellä on 80 miljoonaa kuluttajaa. Suomessa on pelkästään suota yhtä paljon kuin Unkarin maapinta-ala.

On tietysti merkillistä, miksi Euroopassa viljasta saa parempaa hintaa. Onko näin?

Lihan hinnoista MTK kirkuu aina, kun Saksassa maksetaan sian lihasta enemmän. Harvoin huomioidaan, kun siellä maksetaan vähemmän. Kuinka moni tiedostaa, että keskimääräinen sianlihan hinta on Suomessa korkeampi pitkässä juoksussa, kuin Saksassa. Ilman ylä- ja alapiikkejä. Sama koskee viljan hintaa, vaihtelua on. Ylös ja alas.

Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että jos iso elintarvikeyritys tai kauppa tekee voittoa tai tappiota, sen aina huono juttu. Liiketoimintojen avoin paloittelu kääntyy aina vastaan. Isosta ei tykätä.

Media ei ole mitään ilman huomiota, mutta huomionhakuinen mediakaan ei ole mitään

Journalismin taso on laskenut netin myötä. On taitolaji saada lukijoita asiateksteillä. Lukijoita pitää olla satojatuhansia kuukaudessa, mielellään viikossa, että rahaa tulee tupaan.

Iltapäivälehden toimittaja kertoi, että joskus hirvittää, kun asiajutun otsikosta on tehty sellainen lööppi, että hän joutuu häpeään.

Lukijamäärä edellä kun mennään, homma haisee aina.

Toivotaan, että Maaseudun Tulevaisuus pysyy asialehtenä. Toki virheitä sillekin pitää sallia, mutta muita vahingoittavia virheitä ei.

Otsikointi on vaikea laji. Maatilan Pirkan entinen päätoimittaja Paavo Laukka oli siinä mestari. Hän viljeli kevyttä huumoria. Se tästä totisesta ajasta puuttuu.

Positiivisuus ei myy?

”Se on pienestä kii”, laulaa Samuli Edelmann.