Isokyrön meijerissä olevasta huoneesta kuuluu tasaista vasaran naputusta. Mies istuu työpöydän ääressä keskittyneenä. Huoneessa on runsaasti pieniä esineitä, koruja, korujen aihioita ja erikokoisia erikoisia käsityöläisen työkaluja. Pienessä verstaassa on käsityötaito viety huippuunsa.
Muotoilu on yhtä vanhaa kuin kaikki ihmisen tekeminen. Suomalainen mielenlaatu tuntuu sopivan taiteelliseen muotoiluun. Pieni maa on tuottanut kautta aikain käsityöläisammatin maailmankuuluisuuksia. Yksi heistä on on kultaseppä Juha Koskela.
”Työ vaatii kärsivällisyyttä ja se pitää yllä intohimoa käsillä tekemiseen”, Koskela kertoo. ”Jos kävisin päivätöissä, tämä olisi vain duuni.”
Yksityisyrittäjänä muotoilijan työ on enemmän. Muotoilija sanoo, että kultasepän työ on elämäntapa-ammatti.

Moni kysyy esineen valmistumisaikaa. Siihen ei ole vastausta. Myös suunnittelu tapahtuu joskus hitaasti, joskus nopeasti.
Verstas vanhassa meijerissä
Kevätaurinko paistaa kirkkaasti verstaan sisälle Isokyrön vanhan meijerin ikkunoista. Muotoilija Juha Koskela on muuttanut työtilansa vanhaan kauniiseen rakennukseen.
Viskitislaamo Kyrö Distilleryn kyljessä hän uskoo asiakasvirran olevan varsinkin kesäaikaan runsaampi kuin edellisessä paikassa, vanhalla teollisuuskoululla.
”Kyllä tällä työllä elää”, Koskela sanoo. Mies myy tuotantoaan verstaasta käsin, liikkeisiin ja nettikaupassa. ”Laukun kanssa liikkeiden kiertelemiseen minulla ei ole resursseja.”
Tilaustyöt, kuten omaleimaiset vihkisormukset, ovat osa markkinointia.
”Tässä työssä on tietty jatkumo. Asiakaskunta ja suhteet ovat kehittyneet vuosien aikana”, sanoo alalla 40 vuotta ollut Koskela.
Kultaseppä, hopeaseppä vai muotoilija
Koskela nimittää itseään muotoilijaksi, joskus kultasepäksi. Hopeasepän ja kultasepän ero ei liity materiaaliin, vaan esineen kokoon. Hopeaseppä tekee isompia esineitä, kuten ruokailuesineitä, vateja ja kannuja. Kultaseppä tekee koruja ja pieniä koriste-esineitä.
Koskela osallistuu syksyllä Kansallismuseon ”Brilliant” -näyttelyyn, kuten kaikki muutkin suomalaiset Vuoden Kultaseppä -tittelin saaneet. Juha Koskela sai Suomen kultaseppien liiton huomionosoituksen vuonna 2003.

Fauni kaulakoru ja rannerengas on valmistettu käyttäen kolmiulotteista anticlastic raising -tekniikkaa. Työ on vasaroitus kuutiosta.
Omat vaativat tekniikat – anticlastic raising ja mogume gane
Juha Koskela on opiskellut eri tekniikoita vuosia. Maestro omalla alallaan on yhtenä harvana eurooppalaisena anticlastic raising -tekniikan osaaja. Tekniikan on kehittänyt suomalainen jo edesmennyt professori Heikki Seppä. Seppä on tunnettu mentori Amerikassa, jossa tekniikka on tutumpi.
Anticlastic raising tarkoittaa muun muassa putkimaisia ja kolmiulotteisia muotoja.
Toinen vaativa tekniikka on mogume gane, jossa eri metalleja fuusioidaan keskenään tietyssä lämpötilassa tietyn ajan.
”Tämä on vaatinut paljon itse haettua ammattitaitoa”, Koskela sanoo. ”Joskus metalli suli klöntiksi liiallisen kuumuuden vuoksi tai metallit irtoilivat toisistaan liian alhaisen lämpötilan takia.”
Koskela käyttää työläässä tekniikassa kolmen eri metallin yhdistelmiä: esimerkiksi hopea-kupari, kupari-messinki tai messinki-hopea.
Fuusioituneessa materiaalissa on 20 yhden millin kerrosta. Tekniikka mahdollistaa kuviioinniin tekemisen materiaaliin.
Työkalut olennainen osa työtä
Työkalujen kerääminen aloitetaan hyvin varhain alalle mennessä ja se jatkuu koko elämänuran ajan. Perustyökalut ovat kaikilla samat. Sahat, viilat, kiillotuslaitteistot, juotoslaitteet ja kaikenlaiset pienet erikoistyökalut ovat jokaisen ammattilaisen hyllyssä. Osa tehdään itse.
Sitten jokaisella on omia erikoistyökaluja omien tekniikoiden mukaan.
”Vanhoissa työkaluissa on oma fiiliksensä”, Koskela kertoo. Muotoraudat ja vanhat vasarat, alasimesta puhumattakaan eivät Koskelan mukaan eivät oikein käytettyinä mene miksikään.
”Ne ovat ikuisia.”
Välineitä Koskela on hankkinut kirppareilta, huutokaupoista ja netistä. Monet perivät työkaluja. Lopetettaessa työkalut myydään tai lahjoitetaan nuoremmalle sukupolvelle.
”Ala vetää yhtä köyttä. Ennen se oli enemmän sisäpiirihommaa.”
Paluumuuttaja Mainesta
”Osittain tunnen itseni jo pohjalaiseksi 10 vuoden isokyröläisyyden jälkeen”, Juha Koskela sanoo. Muotoija on saanut oppinsa Suomessa ja Jenkeissä. Hänellä on ollut oma yritys molemmin puolin Atlanttia, Mainessa ja Helsingissä ennen muuttoa Isokyröön.
Helsingissä hän oli mukana tunnetussa kultaseppien yhteispajassa Etelärannassa.
Helsingissä eläminen vaatii Koskelan mukaan paljon enemmän rahaa, kuin maalla asuminen. Pääkaupunkiin hän palaa Pop up Pohjanmaa-tapahtumaan Isonkyrön osastolle kesällä. Senaatintorilla on nähtävillä miehen uusinta tuotantoa.
Lähtiäisiksi toimittaja ei voi olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen. Kauniit korvakorut ovat kuin luotuja äitienpäivälahjaksi. Uniikkeja lahjoja ei joka paikasta saa.
Tästä pääset Juha Koskela design -kotisivuille.
Artikkeli julkaistu 13.5.2015
Ei kommentteja