Mustavalkoinen maatalousajattelu kumpuaa eri poliittisista suunnista tavan takaa. Aidosti vihreä maatalousajattelu vaatisi globaalimman näkökulman ja runsaasti lisää laajakatseisuutta.
Maatalousajattelu käsitellään tässä kirjoituksessa globaalina ruoka- ja ympäristöajatteluna. Meidän pitää ymmärtää paremmin, miksi suomalainen yhteiskunta tukee suomalaista ruokatuotantoa. Sitä kun on monen vaikea ymmärtää.
Aina kun syömme, tuemme tavalla tai toisella maataloutta. Suosimalla ulkomaalaista ruokaa, tuemme ulkomaista ruokatuotantoa. Suomi ei ole ainoa maa, joka suosii oman maan ruokatuotantoa. Maataloutta kuten muitakin aloja tuetaan joka puolella maailmaa. Esimerkiksi Japanissa tuottajahinnat ovat kuusinkertaiset ja tukitaso kolminkertainen suomalaisiin tukin ja hintoihin verrattuna.
Usein unohdetaan että ruokaa tuotetaan ettei kansakunnan tulisi nälkä. Poliitikkojen suusta on tullut sellaisiakin sammakkoja, että maatalouden tukia pitäisi painottaa maisemanhoitoon ja hömpän viljelyyn.
Suomen oman ruokatuotannon ylläpitäminen on ekoteko, eikä kuten väitetään, ympäristörikos.
Usein unohdetaan, että nälkä kurkkii nurkan takana. Torniossa Juntin tilalla kuoli yhdeksän ihmistä nälkään ja tauteihin vuosisadan alussa.
Sininen — Vesi
Pohjavettä käytetään yli varojen. Täkeillä vilja-alueilla, Pohjois-Kiinan tasangoilla, keskilännessä Yhdysvalloissa ja Saudi-Arabiassa veden puute uhkaa jo vakavasti viljantuotantoa.
Saudi-arabialaiset ostavat peltomaata muista maista, koska maassa on vehnäntuotanto kielletty veden niukkuuden takia. Pohjavesi on vajonnut siellä 30 vuodessa 80 metristä 250 metriin.
Viljelijät pumppaavat pohjavettä paikoin yli kilometrin syvyydestä. Pahimmissa maissa pohjavesi vajoaa usean metrin vuosivauhtia alemmas.
Kiinalaiset ostavat maata esimerkiksi Afrikasta. Ruoka, maan antimet ja myös niiden käyttämä vesi viedään paikallisten nenän edestä Kiinan jättipopulaatiolle.
Suomessa pohjavesi on uusiutuva luonnonvara eikä täällä vettä käytetä yli varojen, vaikka kadutkin kastellaan juomavedellä. Meidän ei tarvitse olla huolissamme vesivaroistamme, kuten monissa muissa maissa. Espanjassa esimerkiksi kasvituotannon sadetusvetenä käytetään jätevettä.
Suomalainen nauta käyttää reilusti alle puolet vettä lihakiloon verrattuna brasilialaiseen nautaan. Maitolitraan meillä käytetään puolet brasilialaisen naudan käyttämästä vedestä.
Veera Ollikkalan vapaaporsitus on uudenlaista kotieläintaloutta, jossa eläimillä on yhä enemmän vapaata tilaa.
Punainen – Eläintuotteet
Suomalaista lihatuotantoa ei kannata syrjiä, jos ajatellaan globaalisti. Nauta esimerkiksi on lihatehdas, joka hyödyntää syömäänsä ruohoa ihmisravinnoksi. Meidän ei tarvitse hakata sademetsiä laitumiksi tai pelloiksi.
Suomalainen luonto tarjoaa ihanteelliset olosuhteet kasvattaa nurmikasveja. Monin paikoin nurmipeltojen maalajit ja kasvuolot eivät sovellu viljan tai vihannesten tuotantoon.
Suomessa soijaa käytetään yhä vähemmän eläinten ravinnoksi. Esimerkiksi lihatalo Atria aikoo luopua kokonaan soijasta vuoteen 2020 mennessä. Moni suomalainen ruokavalmistaja käyttää eurooppalaista Tonavan soijaa ja kanadalaista soijaa, jotka eivät tuhoa sademetsiä.
Nautojen ruokinnassa ei Suomessa käytetä soijaa ollenkaan.
Pellot on raivattu aikoinaan ruokatuotantoa varten. Ruokaa tarvitaan edelleen.
Keltainen – Kiina
Suomi on suuri maa jossa on vähän ihmisiä. Jos väestötiheytemme vastaisi Intiaa, Suomessa asuisi 100 miljonaa kansalaista. Myös Kiinassa on kansaa 200-kertainen määrä Suomeen verrattuna. Koska siellä on vaikeuksia ruokkia väestöä, peltoa haalitaan Euroopasta ja Afrikasta kiihtyvällä vauhdilla.
Suomalaisten elintarvikkeiden tuottaminen on kestävällä pohjalla jos ajatellaan maailmanlaajuisesti. On turha harhauttaa ihmisiä sekoittamalla muiden maiden ja Suomen ongelmia keskenään.
Olemme luonnonvarojen käytössä täysin eri kategoriassa.
Kun käytämme suomalaisia elintarvikkeita, tuetaan myös kestävää kehitystä.
Koskenojan tilan nykyaikaisessa navetassa on valoa ja vapautta.
Vihreä – suomalainen maanviljelijä
Suomalainen maanviljelijä on vihreä ruuan tuottaja. Hän tekee paljon ympäristötoimenpiteitä pelloillaan. Niistä maksetaan korvauksia. Osa maataloustuista on siis korvauksia erilaisista ympäristötoimenpiteistä, esimerkiksi ympäristökorvaus ja luonnonhaittakorvaus ovat tällaisia.
Julkisuudessa jotkut poliitikot heittelevät lapsellisia ajatuksia, että ruokatuotannon tuet pitäisi kohdentaa esimerkiksi uusien yliopistojen perustamiseen, ja ties mihin.
Maataloustukia on myös vaadittu kohdennettaviksi ainoastaan ympäristötoimenpiteisiin ja maisemanhoitoon. Ei ymmärretä, kun oma vatsa on täynnä, että kansa tarvitsee ruokaa.
EU:n viljelytuet ovat suoja muun maailman ruokatukia vastaan. Jos Euroopassa ja Suomessa ei makseta tukia, maataloutemme loppuu ja syömme kaukana tuotettua ruokaa joka tuhoaa ympäristöä aivan eri mittakaavassa, kuin nyt.
EU:n viljelytuet ovat suoja muun maailman ruokatukia vastaan. Jos Euroopassa ja Suomessa ei makseta tukia, maataloutemme loppuu ja syömme kaukana tuotettua ruokaa joka tuhoaa ympäristöä aivan eri mittakaavassa, kuin nyt. Maajussi tarvitsee myös työstään korvauksen — Tämä mainitaan myös yhtenä asiana yhteisessä eurooppalaisessa maatalouspolitiikassa (Common Agricultural Policy, CAP).
Suomalaisen pitäisi oppia arvostamaan omaansa. Metsät ja pellot ovat täynnä luonnon antimia, mutta edes niitä ei viitsitä kerätä.
Tarvitsemmeko Afrikasta tuotuja mangoja tai Turkista roudattuja kuivahedelmiä. Onko mitään järkeä kuljettaa ruokaa pitkien kuljetusmatkojen päästä maailman äärilaidoilta, kun sitä voisi hankkia kestävästi läheltä?
Jos otamme mustavalkoiset lasit päästämme ja katsomme oikeasti vihreiden lasien läpi, näemme lähelle.
1 Kommentti
Aivan asiallista ja nautittavaa luettavaa.