Onko porkkanalla tunteet?

Saskia Vanhalakka lähetti lukijablogin, jossa hän kertoi miksi ei syö lihaa. Lue blogi tästä.

Saskian teksti selventää sitä maailmaa, missä osa nuorista elää. Teksti on tarkoitettu herättämään ajatuksia. Hänen tekstinsä on keskimääräistä suvaitsevampi, mutta moni muu on paljon jyrkempi.

Luettuani Saskian tekstin törmäsin heti perään verilääkäri Robert Paulin ajatuksiin lihansyönnistä.

Nämä kaksi asiaa oli syytä yhdistää samaan muottiin, jotta mustan ja valkoisen väliin jää sopivasti harmaata lukijoiden mietittäväksi.

Ihmisen elimistö on suunniteltu sekaravintoa varten.

Toinen ajattelee, että porkkanalla on tunteet, toinen syö pelkästään verisiä pihvejä. Monelle kelpaa kaikki hyvä ruoka. Ruoka myös herättää tunteita.

Miksi lihansyöntiä pidetään epäeettisenä?

Julkaisin Saskian tekstin, koska se edustaa yhtä ajatusmaailmaa. Mistä tällainen eläinkäsitys on tullut? Olen törmännyt ajatusmaailmaan usein, siski halusin julkaista tämänkin näkökulman.

On trendikästä välttää lihaa. Mietin usein miksi?

Valtaosan mielestä eläinten kasvattamine ihmisravinnoksi on maailman luonnollisin asia.

Miksi eläintenpidon vastustajat saavat tiedottaa kouluissa?

Animalia kiertää kouluissa jakamassa ”tietoa eläintenpidosta” kouluissa valtion jakamalla verorahalla.

Herää kysymys, miksi opettajat päästävät luokkaansa aktivisteja jakamaan tietoa, jota he ovat imuroineet ainoastaan omista manifesteistaan.

sen verran oklne josku skatsonut heidän oppimateriaaliaan, että se on lähinnä propagandaa.

Onko porkkanalla tunteet?

Ruokakeskustelu on menossa äärimmäisyyksiin. Sosiaalisessa mediassa joku jopa ajattelee, että porkkana tuntee kipua, kun se nostetaan pellosta.

Lihan syönti nostaa osassa ihmisiä esiin voimakkaita tunteita, koska eläimen tietoisuutta ja ajattelua verrataan ihmisen vastaavaan.

Absurdien aiheiden analysointi ei kuitenkaan johda mihinkään. Joku voisi jättää porkkanan syönnin sikseen, ettei se loukkaanu.

Suomalaiset syövät lihaa sian teuraspainon verran vuodessa

Lihansyönti yleistyy, vaikka sitä vastustavien määrä on aina vain äänekkäämpää.

Jenkki syö vuodessa 123 kiloa lihaa, suomalainen on Euroopan keskivertoa pienempi lihan kuluttaja reilulla 70 kilolla. Vähiten syödään Intiassa, vain 3 kiloa per henkilö vuodessa, koska siellä on paljon uskonnollisia rajoitteita taloudellisten rajoitteiden lisäksi.

Suomessa eniten kuluu sianlihaa, 35 kiloa. Siipikarjan kulutus on lisääntynyt neljänneksen kymmenessä vuodessa – vuosikulutus on 20 kilon luokkaa suomalaista kohden.

Uuslihavat näyttävät laihoilta

Lihavuus ja ylipaino ovat meidänkin kansamme ongelma. Kaduilla näkee usein hoikkia ihmisiä, jotka ovat silti lihavia. He eivät ole ylipainoisia, mutta laihan ja lihaksettoman varren ympärillä on läskiä.

Yksipuolinen ruokavalio ja liikunnan vähäisyys tekevät heistä heikkoja. Ylipainoiset saattavat olla terveempiä, jos heidän paino muodostuu lihaksesta.

Vatsan seudun sisäinen rasva on suuri terveyteen kielteisesti vaikuttava tekijä.

Hyvä, tasapuolinen ja terveellinen ruokavalio on hyvinvoinnin perusta. Jokainen syö sitä mitä kokee itselleen oikeaksi. Jokainen on vastuussa vain itsestään. Muille ei kuulu mitä naapuri syö.

Eräästä asiasta ollaan yhtä mieltä: syödään mielellään hyvistä raaka-aineista valmistettua ruokaa ja vältetään tekorasvalla ja sokerilla tyydytettyjä epäterveellisiä eineksiä. Pitsaksi kutsuttu roiskeläppä ei sovellu ihmisen terveelliseksi ravinnoksi.

 

Artikkelikuvassa Anton&Anton myyjä esittelee maatiaiskanan lihaa.