Suomi saattaa olla hiilinegatiivinen jo nyt, jos asiaa tarkasteltaisiin tieteellisesti.
Turve luokitellaan uusiutumattomaksi, vaikka uusiutumattomuutta puoltavat selkeät tutkimustulokset puuttuvat.
Asiasta on professorin mukaan liian vähän faktaa ja kiistatonta aineistoa. Onko Suomi jo nyt hiilinegatiivinen, vaikka mukaan laskettaisiin tuontitavaroidenkin hiilikuorma. Asiaa kannattaisi tutkia. Joka tapauksessa metsiin ja soihin sitoutuu valtava määrä hiilidioksidia.
Glasgow-kokouksessa National Trust- järjestö sanoi, että suot sitovat hiiltä enemmän kuin metsät.
Artikkelikuva: Anu-Maaria Oikkonen
Kuvassa eri kasveja maatumassa Kauhajoella, Ruuhinevalla. Suo on saanut alkunsa metsäpalosta. Palon jälkeen suokerrosta on kasvanut reilu metri.
Turve kasvaa 100 miljoonaa kuutiota vuodessa
Suomessa on 10 miljoonaa hehtaaria suomaita. Osa niistä on ojitettua metsää. Luonnontilaista, ojittamatonta suota on 4 miljoonaa hehtaaria.
Hehtaarilla kasvaa turvetta 10 kuutiometriä vuodessa. 10 miljoonaa hehtaaria tuottaa 100 miljoonaa kuutiota uutta turvetta joka vuosi, josta käytetään pieni murto-osa.
Turve ei kasva ilman hiilidioksidia käyttävää fotosynteesiä.
Turvetta käytetään keskitetysti tietyiltä alueilta, mutta turve lisääntyy muualla paljon enemmän kuin sitä otamme. Kokonaisturvemäärä kasvaa kuitenkin.
Turvetta sanotaan uusiutumattomaksi, mutta Mäkilän (GTK 2008) mukaan Suomen soissa on alle 100 vuotta vanhaa turvetta keskimäärin 60 tonnia/ha, eli 1-2 miljardia suokuutiometriä.
Jos tätä verrataan Suomen puuvaroihin, niissä on uusimman arvion mukaan vuotuista kasvua 103,5 miljoonaa kuutiometriä. Eli siis alle sata vuotta vanhaa turvetta on ainakin yhtä paljon kuin on puuta Suomessa. Onko turve silloin uusiutumaton?
Turpeen tutkimustieto puuttuu — Turpeessa on maaperämme suurin nieluvarastomme
Luonnontiede ja tutkimus ovat ainoita asioita, joihin voidaan poliittisessa päätöksenteossa nojata.
Yrjö Ilvessalo oli Metsäntutkimuslaitoksen metsänarvioinnin professori vuosina 1922–1948. Professori Veli Pohjonen kertoo: ”Hän käynnisti nyt 100 vuotta täyttäneen valtakunnan metsien inventoinnin, joka perustuu säännöllisiin, tilastotieteellisesti kiistattomiin otantakoealoihin Hangosta Utsjoelle ulottuvilla linjoilla.”
Pohjonen sanoo, että samanlaista massiivista, tilastotieteellisen systemaattista tutkimustietoa tarvittaisiin myös maaperän hiilen osalta.
Turpeessa on maaperämme suurin nieluvarastomme.
Turpeessa on maaperämme suurin nieluvarastomme.
Ilvessalo johti metsien metsävarojen inventointia 1921 – 1924.
Professori Veli Pohjonen kertoo: ”Hän käynnisti nyt 100 vuotta täyttäneen valtakunnan metsien inventoinnin, joka perustuu säännöllisiin, tilastotieteellisesti kiistattomiin otantakoealoihin Hangosta Utsjoelle ulottuvilla linjoilla.”
Pohjonen sanoo, että samanlaista massiivista, tilastotieteellisen systemaattista tutkimustietoa tarvittaisiin myös maaperän hiilen osalta.
Turpeessa on maaperämme suurin nieluvarastomme.
Ojittamattomien soiden sitomaa hiilidioksidia ei huomioida EU:n lulucf-asetuksen hiilinielulaskelmassa, Talouselämä kertoo.
Suoksi lasketaan geologian näkökulmasta maaperä, jossa turvetta on vähintään 30 senttimetriä. Ekologian näkökulmasta suoksi lasketaan suokasvien peittämä maaperä. Suokasvien lista on kaikkien hyväksymä.
Osa soistamme on tuhansia vuosia vanhoja. Tämä ei tarkoita sitä, että suo olisi kokonaan muodostunut tuhansien vuosien ajan, vaan pinnallisempi turvekerros on muodostunut vuosikymmenien aikana.
Hiilen nieluvarastoa tutkittaessa on mentävä ainakin metriin saakka, mieluiten pohjakallioon asti.
Monenlaisia kartoituksia — tarkkaa ja vähemmän tarkkaa
Agronomi Jussi Knaapi on perehtynyt kartoituksiin perusteellisesti. Hän selventää sekamelskaa.
“Geologian Tutkimuskeskus on kartoittanut Suomen turvevaroja aina 1940-luvulta alkaen. Intensiivisempi kausi alkoi 1980-luvulla ja käyttöön otettiin erilaisia lentokartoitusmenetelmiä, sekä gammasäteilyyn että vähäisemmässä määrin elektromagneettiseen (EM) mittaukseen perustuen. Lentokartoituksin ei saada kuitenkaan tarkkaa tietoa, vaan lopulta on mentävä maastoon ja otettava ihan oikeita kerrosnäytteitä ja määriteltävä niistä todelliset hiili- ja muut pitoisuudet. Kokonaisuudessaan Suomen suoalasta lienee kartoitettu alle 50 prosenttia.
Kokonaisuudessaan Suomen suoalasta lienee kartoitettu alle 50 prosenttia.
Peltokäytössä olevien suo- ja orgaanisten maiden määrittely on herättänyt runsaasti kritiikkiä ja mielipiteiden ääripäät eroavat isosti. Vielä enemmän esiintyy erilaisia näkemyksiä näiden peltojen aiheuttamista kasvihuonekaasujen päästöistä, tai jopa siitä onko päästöjä lainkaan.
Eräänlaisena perusmittasarjana on paremman puutteessa käytetty ns Valse-tutkimusta, joka alkoi jo 1970-luvulla. Kymmenen vuoden välein seurattava tutkimussarja on antanut melko yksiselitteisen suuria hiilenhävikin arvoja erityisesti turvepelloille.
Ongelmana on kuitenkin ollut kovin yksipuolinen koejärjestely. Alkujaan nurmipainotteiset koealat on suurelta osin otettu 1-vuotisten kasvien ja kyntökulttuurin pariin. Esimerkiksi suorakylvöaloja ei ole lainkaan kuulunut koealoihin. Näin ollen hoitotavat ovat vääristäneet mittasarjatuloksia.
Jos suopeltojen hiilivarannoista todella halutaan luotettavaan tietoa, on käytettävä oikeita kairausnäytteitä ja nimenomaisesti koko maaprofiilin syvyydeltä. Ns peltoskannaus ja automatisoitu referenttinäytteiden otto antavat tarkan kuvan lohkon hiilitilanteesta. Hiilitaseen muutoksia päästään seuraamaan, kun samoille mittapaikoille palataan 3-5 vuoden kuluttua. Peltoskannauksen ja hiilen tutkimusprotokollan standarisointi pitäisi suorittaa mahdollisimman pikaisesti, koska toiminta tulee koko ajan yleistymään.”
Suomi on hiilinegatiivinen jo nyt
Pentti Heikkilä (FK) kertoo ihmetelleensä touhua vuosia. ”Uusimman arvion mukaan metsämme kasvavat 103,5 Mm3 vuodessa. Sampo Soimakallion (ryhmäpäällikkö SYKE ) kertoimella laskettuna metsiin sitoutuu 129 Mt hiilidioksidia.”
”Tällöin Suomi on hiilinegatiivinen, vaikka mukaan laskettaisiin tuontitavaroiden hiilikuorma.” Heikkilä kertoo, että Soimakallio laskee hiilinielut väärin, koska hakkuut ei ole päästö ja niiden muuttuminen päästöksi pitää laskea reaaliajassa.
Heikkilä jatkaa: ”Lulucf-asetus on epäoikeudenmukainen ja se on irtisanottava. Se rikkoo perustuslakia eikä sitä saa hyväksyä. Seurauksena on Saksan ydinvoiman rysäyttäminen Suomen metsien päälle.”
Toimittajan yhteenveto
Suot sitovat enemmän kuin metsät
Poliittisen nuorisojärjestön uutisoitiin iloinneen hallituksen uusista päästötavoitteista. Todennäköisesti he tulevat vielä iloisemmiksi, kun lukevat tämä artikkelin. Voimme jatkaa lihansyöntiä, ajaa polttomoottoriautoilla, polttaa turvetta ja puuta, koska Suomi taitaakin olla jo nyt jopa hiilinegatiivinen. Kansalaisia ei tarvitsekaan kurjistaa.
Glasgow-kokouksessa National Trust- järjestö kertoi, että suot sitovat hiiltä enemmän kuin metsät.
Glasgow-kokouksessa National Trust- järjestö kertoi, että suot sitovat hiiltä enemmän kuin metsät.
Päätösten pitää perustua tieteeseen. Jos hiilidioksidi on päätetty lukea haitalliseksi päästöksi, sille pitää löytyä perusteet. Nyt perusteluista ollaan tiedemiesten keskuudessa montaa mieltä. Jos pitäydytään hiilidioksidin haitallisuudessa, eikö nielut pitäisi tutkia tarkkaan tieteellisesti?
Puhutaan vain päästöistä. Nielut on unohdettu. Näkemykseni mukaan LUKE laskee tällä hetkellä vain päästöt, eivätkä nekään pidä paikkaansa.
Suomen suot nielevät valtavasti hiiltä, mutta se on päätetty jättää huomiotta.
3 Kommenttia
Hyvä. Kyllä se on tiedossa mutta poliittiset ihmiset Suomessa uskovat vain poliittisia tutkijoita KeskixDuroopassa.
Mutta asia on oikeasti niin ja jos meiltä vaaditaan lisää rahaa ja toiminpiteitä niin meidän on maksettava tai äänestettävä seuraavissa vaaleissa toisin kuin nyt olemme tehneet. Meidän äänestetyt edustajamme ovat vastuussa ja aikaansaaneet nykytilanteen.
Tilanne ei siis ole huono. Se voisi olla niin, että me emme oikeasti olisi hiilinegatiivinen…mutta siinäkin tapauksessa maksaisimme samna kun meiltä nyt pyydetään, joten ei kannata……lisänä rotta sopassa.
Metsien vuosittainen hiilinielu lakseraan runkopuun hakkuusästöstä. Tilastokeskus laskee esim. 20 milj.m3 runkopuun hakkuusäästön sitovan ilmasta CO2 kertoimella 1,3. Eli Metsien hiilinielu olisi 1,3*20=- 26 Mtn. Tässä mukana on koko puun biomassan sitoma CO2.
Metlan ilvesniemen mukaan metsän hiilestä 40% on maanpinnan yläpuolella ja 60% maanpinnan alapuolella. Näin laskien 20 milj.m3 runkopuuta sitoisi CO2 ilmasta ketoimella 2,5 eli 2,5*20= -50 Mtn.
Soiden hiilensidonnan vastapainona on luonnon soiden valtava metaanipäästö keskimäärin 3 ekv-tn/ha/v.. Ojittamalla suon metaanipästö loppuu ja kun suo-ojituksia on n. 6 milj. ha, niiden metaanipäästöt ovat lakanneet ja näin meillä on metaani-kasvihuonekaasunielu -18 Mekv-tn/v, joka sekään ei ole mukana laskelmissa.
Samoin Suomen metsäviennissä menee ilmasta otettua CO2 ulos n. 30 Mtn/v joka pitäisi laskea Suomen kontolle aivan kuten Norjan oljyn ja kaasun viennissä ulos menevää CO2 ei lasketa Norjan kontolle.
Samoin Suomen metsäviennissä menee ilmasta otettua CO2 ulos n. 30 Mtn/v jota ei pitäisi laskea Suomen kontolle aivan kuten Norjan oljyn ja kaasun viennissä ulos menevää CO2 ei lasketa Norjan kontolle.
Tähän tein korjauksen.