Euroopan unioni käynnisti vuoden 2004 lopussa hiilidioksidin päästökaupan. Sen piti olla esimerkki koko maailmalle, miten voimme haittaverolla kätevästi torjua ilmastonmuutosta.
Päästökaupan piti pehmeästi mutta varmasti nostaa fossiilisten polttoaineiden hinta niin korkealle, että siirtyminen uusiutuviin vaihtoehtoihin tapahtuu markkinavoimin.
Teksti Veli Pohjonen, Maatalous- ja metsätieteiden tohtori.
Malli lyijyvapaasta bensiinistä
Ympäristömuutoksen mallia otettiin lyijyvapaasta bensiinistä. Lyijystäkin pääsimme eroon haittaverolla. Niin päästiin eroon myös kivihiilivoimaloiden rikkipäästöistä ja talousmetsiä uhanneista happosateista.
Uusiutuvat vaihtoehdot tarkoittivat alun perin pääosin biomassaa. Maa- ja metsätilat olivat valmiit sitä kasvattamaan.
Säännöllisesti korjattua biomassaa oli määrä tuottaa kiinteänä, energiahakkeena, lämmön ja sähkön tuotantoon. Nestemäistä biodieseliä tiesimme saavamme rypsistä, bioetanolia puolestaan kaikista viljoista. Biokaasun varhaisia raaka-aineita olivat puna-apila ja nurmikasvit ylipäänsä.
Ennen hiilidioksidin päästökauppaa tutkijapiireissä laskettiin mihin hiilidioksiditonnin haittahinta mahtaa ensimmäisenä päivänä pörssissä asettua. Tutkijat pohtivat myös kuinka korkealle hinnan olisi jatkossa noustava, jotta kivihiilen voimalat siirtyisivät esimerkiksi talousmetsistä saatavaan hakkeeseen tai siitä puristettuun puupellettiin?
Sekavat päästökauppamarkkinat
Hiilidioksidin lähtöhinnaksi arveltiin viisi euroa tonnilta. Kivihiilen korvaamiseksi laskettiin tarvittavan 30–40 euroa hiilidioksidin tonnilta.
Päästökauppa avautui kahdeksalla eurolla. Alkuvuosina 2005–2008 hiilidioksidi nousi kolme kertaa 30 euron tasolle, mutta romahti sen jälkeen.
Kauppa ei toiminutkaan pörssikaupan tavoin. Taustalla olivat EU:n myöntämät ilmaiset päästöoikeudet. Jokainen jäsenmaa kiristi vuosittain niitä mittavan kiintiön, oman teollisuutensa vaatimuksesta. Jo sana päästöoikeus kummastuttaa, ikään kuin olisi oikein ja kohtuullista lämmittää ilmastoa.
Kuvaava ilmastokamppailun esimerkki on vuosi 2011. Päästökauppaan olimme vaatineet EU:lta ilmaisia oikeuksia 38 miljoonaa tonnia. Hiilidioksidin päästöjemme taso oli kuitenkin vain 35 miljoonaa tonnia.
Emme maksaneet päästöistämme mitään. Ylijääneistä kolmen miljoonan tonnin oikeuksista yhtiöt saivat myydessään pörssituloa 20-25 miljoonaa euroa.
Sekavilla markkinoilla päästöoikeuden hinta ei noussut ilmaston tarvitsemalle tasolle. Se päinvastoin laski, alhaisimmillaan kolmeen euroon vuonna 2013.
Päästökauppa alkaa vihdoin toimia
EU:n huterasta päästökaupasta huolestui 2017 ilmastokamppailua vetävä Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti järjestämässään Pariisin seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan silloisesta seitsemästä eurosta kolminkertaiseksi. Hiilidioksidin päästöoikeus olisi ymmärrettävä enemmän päästösakoksi.
Päästömaksu seurasi Macronin polkua. Huhtikuun alussa 2021 hiilidioksidin tonnihinta on 42 euroa. Se on noussut kuusinkertaiseksi, Macronin tavoitteen selvästi ylittäen.
Päästökauppaan liittyi jo 15 vuotta sitten paljon odotuksia. Nyt odotukset ovat täyttymässä. Päästökauppa alkaa vihdoin toimia.
Pitkään kivihiileen uskoneet voimalat ovat korvaamassa kivihiiltä halvemmalla metsähakkeella. Sille ja myös hakkeesta puristetuille puupelleteille ja -briketeille on käyttöä kaikissa niissä Euroopan maissa, missä asuntoja on lämmitettävä ainakin osa vuotta.
Monipuolisia biopolttonesteitä odotamme huoltoasemille. Biokaasun raaka-aineen tuotannon aloittaminen on luontevinta turvetuotannon jättömailla.
Hiilidioksidin hinta on pörssissä nyt niin korkealla, että maa- ja metsätilamme odottavat kaikkia luontaisen uusiutuvia vaihtoehtoja.
VELI POHJONEN
Maatalous- ja metsätieteiden tohtori
Metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa
Metsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa
Mäntyniementie 15, 93800 Kuusamo
Kuva: Hiilidioksidin hinta EU:n pörssikaupassa 1.12.2004-1.4.2021
1 Kommentti
Teollisuuden siirtyminen EUsta varmistettiin näin näppärästi. Tosin valtiot ovat rakentaneet systeemejä, joilla osa teollisuudesta sidotaan jatkamaan. Kun ilmaisia oikeuksia ei ole enää mistä jakaa, valtio maksaa ylimääräisen hinnan. Jossakin on mainittu, että esimerkiksi hiili voimalalle on luvattu päästöoikeudet 10€/t vuoteen 2050 saakka. Oliko se Uniperin uuden laitoksen osalta?