Pikkuhiljaa kasvava lähiruokatoiminta ja suoramyynti ovat sitä mitä maassa toivotaan ja halutaan. Valtiovaltakin on asettanut tavoitteeksi tällaisen toiminnan lisääntymisen.
Pienimuotoiselle teurastustoiminnalle on iso tilaus. Sille on myös tulossa lakihelpotuksia, mutta yhtäkkiä paisunut paperisota uhkaa laimentaa toimintaa.
Paijan tilateurastamo Urjalassa on toiminut vuodesta -95 lähtien. Pieni teurastamo työllistää Juha ja Henna Paijan ja Juhan isän Tapion lisäksi kaksi ulkopuolista.
Pakkaamossa ja tilamyymälässä on lisäksi yksi ihminen töissä ja Juhan äiti toimii myymäläapulaisena.
Henna Paija ihemttelee miksi yrittäjälle ei anneta vastuuta. ”Me kuitenkin vastaamme omalla naamalla, että toiminta on asiallista. Tämä on meidän elinkeinomme.”
Tilateurastamo
Henna Paija kertoo miten teurastamon päivä etenee:
”Meidän päivä alkaa sillä, että Juha ja Tapsa hakevat possut omasta sikalasta sadan metrin matkan teurastamolle aamuvarhain. Teurastamolla Juha tekee vastaanottotarkastuksen ja siirtää ryhmän odotuskarsinaan.
Uusi byrokratia on tarpeetonta, koska Paijalla ei oteta yhtään sairasta tai loukkaanutunutta eläintä vastaan. Kuljetusmatka ovat lyhyitä — Valtaosa eläimistä tuodaan 50 kilometrin säteeltä.
Tämän jälkeen otamme vastaan rahtilampaat, rahtinaudat ja hevoset, joista suurimman osan ostamme itselle. Hevoset jäävät aina tilan talliin odottamaan, koska se on stressitön vaihtoehto.
Kaikilta eläimillä katsotaan ennen kuljetusvälineestä purkua niin ketjuinformaatiolomake, jonka laki vaatiija eläinlääkärin ante mortemia varten (ennen teurastusta tarkastus).
Lisäksi naudoista tehdään MLOY:n (Maatalouden laskentakeskus) nettisivuilla alkuperäkysely. Meidän tarkastusten jälkeen on vuorossa vielä eläinläärin ante mortem, ja sen jälkeen voimme aloittaa teurastuspävän.
Joka eläinryhmän jälkeen paikat pestään ja luomueläimet teurastetaan aina kunkin eläinryhmän ensimmäisenä.
Kustannus- ja byrokratiasyistä meillä ei ole luomuhyväksyntää, mutta teemme luomueläinten rahtiteurastuksia päämiesten lukuun. Toki meillä on luomusuunnitelma sekä vuosittainen luomutarkastus.”
Teurastamossa on joka huoneella oma vastuuvalvoja, navetassa, teurastamossa, leikaamossa ja pakkaamossa. Kolmen eri tarkastajan lisäksi valvontaa tekevät laitosvalvoja ja oma tarkastuseläinlääkäri.
Rahtityötä ja omaa tilamyyntiä
Kaikki vuoden 1000 rahtiteurastettua lammasta myydään suoramyyntinä kasvattajatiloilta. Henna nostaa lampureille hattua: ”Aika pieninä paloina lihat pitää myydä.”
Paijalla liha pakataan pienin kuluttajapakkauksiin. Tuotteita myydään oma tilamyymälän lisäksi ravintoloissa, lounaspaikoissa ja marketeissa.
Luomutarkastuksen tekee Proagrian tarkastaja. Henna ihmettelee tarkastuksen tuntitaksaa, joka on sama kuin kahden kaivinkoneen: ”Kolme tuntia tarkastellaan papaereita 115 euron alvittomaan tuntihintaan. Se laskutetaan asiakkailta, joka joutuu laskuttamaan omalta asiakkaaltaan, kuluttajalta.”
Juha Paija sanoo että jos työtä ei ole kirjattu, sitä ei ole tehty. ”Esimerkiksi veitsisterilaattorin lämpötila pitää aina kirjata joka aamu. 82 astetta, OK. Helpompaa olisi jos vain poikkeama kirjattaisiin, koska toimistolle kulkeminen puhtaan tilan läpi on ain aoma ruljanssinsa.”
Uudet kirjausvaateet ajavat ahtaalle
Teurastustoimintaa säännöstelee tarkka lainsäädäntö ja asetukset. Kaikki varmaan hyväksyvät puhtaan ja likaisen puolen erillään pidon, hygieniasäännöt. Työkalut desinfioidaan ilman, että niistä pitää koko ajan kirjata erillisiä raportteja. Virkamiehiä Paijalla ei vastusteta, mutta nämä uudet kirjaamisvaateet ajavat toiminnan ahtaalle.
”Ei mekään Eviran ihmisiä vastuteta ja meille on sattunut aivan kivoja tarkastajia. Lait ja asetukset vain on tehty niin, että ne yhdessä niiden tiukan tulkinnan kanssa on tehnyt toimintakentän”, Henna täsmentää.
Paijan teurastamolla on 20 vuoden kokemus, ja se näkyy. Työ tehdään hosumatta, rivakan tehokkaasti. Heidän vastuullaan on hyvät elintarviketuotteet. Jos hyviä menettelytapoja ei noudateta, niin siitä kärsii heti toimeentulokin.
Tilat ovat puhtaat ja uudennäköiset.
Eläimet tuodaan teurastettavaksi pääasiassa muutaman kymmenen kilometrin säteeltä. ”Esimerkiksi lammastalous on kasvanut nopeasti. Yhä useampi herjoittaa suoramyyntiä”, Juha Paija kertoo.
Tilalla on oma jatkuvakiertoinen lihasikala, josta teuraita haetaan joka viikko. Lampaiden ja hevosten lisäksi nautoja teurastetaan kymmenisen eläintä kuukaudessa. Vuosittainen lukumäärä jää kauas 1000:sta eläinyksiköstä.
Hevonen talutetaan rauhallisesti teurastamotilaan.
Valmiussuunnitelma aiheutti äläkän
Eläintautilain mukainen valmiussuunnitelma sai Hennan älähtämään somessa. ”Sillä ei ole mitään merkitystä, koska vastuu on ohjeistuksesta on kuitenkin Avilla (eläintautilaki 441/2013). ” Harjoitukset tarttuvien eläintautien varalta ovat merkityksettömiä, mutta ne pitää silti tehdä ja kirjata. ”Kenraaliharjoitukset voisivat käydä tietysti vaikka tyky-päivistä”, Henna hekottaa.
Paijalla tehdään aina eläinten vastaanottotarkastus, koska sairaita eläimiä ei saa ottaa teurastamoon. ”Nyt sekin pitää dokumentoida.”
Työ ei ole viranomaisten mukaan tehty, ellei sitä ole kirjattu. Roskista ei ole tyhjätty tai odotustilan eläimiä ei ole hoidettu, ellei ole kirjauksia esimerkiksi lampaiden seurannasta karsinassaan.
”Eviralta on tullut jobinpostia taas kirjausten, suunnitelmien ja byrokratian osalta siinä määrin, että pitänee ehkä tämä ehtoo miettiä tässäkin yrityksessä että onko meidän pienten laitosten mitään järkeä jatkaa olemassaoloamme. Vai pitäisikö antautua asetusten ja lain tulkintojen edessä ja antaa toimintakenttä vapaasti kolmelle isolle toimijalle Suomessa?”, Henna funtsii.
Heiltä voisi Hennan mukaan nippanappa löytyä resurssit tälle järjettömälle kirjaamisvaateelle. ”Isoissa laitoksissa mielekkyys voi olla eri, kuin meillä pienillä.” Tilateurastamo kirjaa itse omia tekemeisiään sivutolkulla. Henna kertoo, että fokus katoaa todella kauas oikeasti tärkeästä työstä.
Tapio Paijan kourista näkee, että ruumiillista työtä on tehty. Se on asia mitä harvoin ymmärretään arvostaa. Teurastus ja lihan leikkaaminen on raskasta hommaa.
Suomessa tilateurastamo ajetaan ahtaalle
Henna Paija pulputtaa iloisesti byrokratiasta välillä naurahtaen. Hänellä on ymmärrys ja halu tehdä asiat määräysten mukaan. Kaikkien etu on hyvä valvonta ja seuranta.
”Haluamme jatkossakin toimia pienellä neljän ihmisen porukalla, jotta homma on oikeasti hanskassa. Tuotteemme, niin Paijan-tuotteissa kuin rahtiteurastustuotteissa, ovat oikeasti hyvien toimintatapojen ja lakien mukaan valmistettuja. Mutta tämä edellyttää meiltä edelleenkin toiminnan supistamista, jotta vuorokauden sisään selviämme oikeiden töiden lisäksi tästä uudesta suunnitelma- ja kirjaustaakasta”, Henna kertoo.
Henna miettii, että parasta olisi saada tehdä oikeita merkityksellisiä hommia hyvin. ”Mutta kaipa pitää vaan hyväksyä, että tämä on ajan henki. Ja meidän pienten pitää nipistää vielä nämäkin järjettömyydet jostain ajasta.”
”Byrokratian purkutalkoot on vissiin vielä järjestämättä?”.
Kolmen tilan luomulampaiden vastaanottotarkastus pitää tehdä kirjallisena vaikka se tehdään teurastamolla aina silmämääräisesti muutenkin. Eläinlääkäri tulee paikalle joskus viiden minuutin päästä lampaiden saapumisesta.
Varautumissuunnitelma sisältää 150 metrin reittisuunnitelman
”Suomen lain tulkinnan vuoksi saamme laatia ihan itelleen varautusmissuunnitelmia, valvoa omien harjoitusten sujuvuutta sekä järjestää säännöllisesti itselleen vaihtuvana ajankohtana, ja vaikka yllättäin näitä varautumisharjoituksia.” 100 metrin kuljetusmatkalle pitää laatia myös varareittisuunnitelma.
Henna sanoo, että pienillä ole aikaa järjestää esimerkiksi perjantaisin aina ajoneuvon pysäyttämisharjoituksia. ”Mitenkään vähättelemättä riskejä mutta kyllä me ilman harjoituksiakin saadaan oma kuorma-auto pihassa kiinni vaikka juoksemalla tuon 100 metrin aikana, jos hätätilanne tulisi. Toki en tiedä että mikä se tilanne voisi olla.”
Nuoren yrittäjän mukaan tilanne olisi aika absurdi, jos possuilla selviäisi joku eläintautilain mukainen vastustettava tauti minuutin kuljetusmatkalla. ”Miten me minuutin aikana saisimme tuon taudin selville, jos possut ovat olleet terveitä sikalan päässä.”
Juha Paija kommentoi myös, että teurastamon valmiussuunnitelmalla ei ole mitään tekoa mahdollisen vastustettavan eläintaudin ilmetessä.
Taitavasti tehty tainnutus tapahtuu sekunnin murto-osassa.
Paijan tilateurastamon myymälän kotisivut.
Toimittajalta
Sääntöhullu Suomi
Sivullisesta paperisota osoittaa Eviran asiantuntemattomuutta.
Eräs teurastamoyrittäjä sanoo, että yksikään ihminen Evirassa ei hallitse kokonaisuutta, vaan jokaisella pikkuasialla on oma vastuuhenkilö, joka vastaa vain omasta tontistaan.
Ei ole yksittäisen virkamiehen vika, vaan johdon, poliittisen ohjauksen syy että Suomi näivettyy sääntelyn alle. Yrittämisestä on tehty huippu-urheilua, jossa vain olympiavoittajat pärjäävät.
Kaikkien ei tarvitse väkisin menestyä, mutta yrittämisen vaatimuksia voisi lieventää muullakin kuin puheilla byrokratiatalkoista.
Ministeri Tiilikainen kommentoi facebookissa MaaseutuMedian artikkelia viranomaisen kapulakielestä: ”Tähän tarvitaan säädösten yksinkertaistamisen lisäksi myös hallinnon asennemuutos.”
Ei muuta kuin puheista toimeen, jotta pientenkin toimijoiden pyörä pidetään pyörimässä.
Artikkeli julkaistu 22.2.2016
3 Kommenttia
Kukaan ei halunnut kommunismia eurooppaan joten kulttuurimarxsistit päättivät salakuljettaa kommunismin keskuuteemme järjestelmän kautta ”pitkä marssi läpi instituutioiden” kouluissa ja yliopistoissa mädätetään tulevien virkamiesten mieli ja nyt tämä marssi alkaa tuottamaan tulosta ja rampauttamaan kaiken järkevän pien toiminnan ja samalla kaikki toiminta siirtyy entistä suurempiin kolhooseihin.
”…yksikään ihminen Evirassa ei hallitse kokonaisuutta, vaan jokaisella pikkuasialla on oma vastuuhenkilö, joka vastaa vain omasta tontistaan.”
Minäkin sen nyt uskon kun törmäsin itse siihen että elintarvikkeiden käärepapereillakin on Evirassa oma vastuuhenkilönsä. Ja kuitenkin yrittäjän on hallittava aivan kaikki (mm. itse työ, materiaalit, koneet, taloushallinto, verotus, palkkahallinto ja työlainsäädäntö, elintarvikelainsäädäntö, tukipolitiikka, markkinointi). Ja kaikki tapahtuu yrittäjän vastuulla (hommien sujuminen on plussaa, vastahankaukset ja puutteet tarkoittavat sanktioita ja rahallisia menetyksiä). Suomalainen yrittäjä on hallinnon tiukassa liekanarussa ja pakotettuna ahdistavaan putkeen. Mitähän sanoisi eläinsuojelu mikäli tällainen vastaava painostava stressi kohdistuisi eläimeen. Kuka suojelisi yrittäjää?
Näyttää viturassa, eikun evirassa olevan edelleen liikaa väkee ”töissä”