Jotkut saattavat luulla, että Venäjän maatalous on huonossa hapessa. Siinä on totta se, että olemassa olevista maatalouden resursseista on käytössä vain osa. Näin on ollut jo pitkään.
Sellainen käsitys Jussi-vaarilla kuitenkin on, että tarpeen tullen Venäjä pystyy muutamassa vuodessa ryhtymään elintarvikkeiden viejäksi.
Junasta katsoen maatalousnäkymät paranevat, kun lähestytään Transsiperian rataa lännessä. Pari maissipeltoakin havaittiin. Vehnää alkoi olla Omskin tienoilla lähes silmänkantamattomia aloja. Ohraa, kauraa ja tietysti perunaa näkyi myös.
Venäjän maatalous junan ikkunasta
Käsitys muotoutui junamatkalla Vladivostokista Moskovan kautta Helsinkiin pari vuotta sitten. Junan ikkunoista näkee vain kapean kaistaleen radan molemmin puolin, senkin vain päivisin. Kaistale on kuitenkin pitkä, 10 000 kilometrin luokkaa.
Viljan vientimaa Venäjä jo on, useimpina vuosina. Lihan ja maidon osalta omavaraisuus liikkuu 80 prosentin molemmin puolin. Perunan omavaraisuus on käytännössä sata.
Vuodet tietysti vaihtelevat Venäjällä niin kuin muuallakin, ja sadot sen mukaan.
Se on varmaa, että jossakin päin Transsiperian radan vartta satokausi on suotuisa, jossakin kenties heikko. Seuraavana satokautena paikat saattavat vaihtua.
Myös viljelemättömiä aukeita oli runsaasti. Ennen Kirovia levittäytyi huikea kaistale avonaista maata. Aluetta lienee viisainta nimittää pensasaroksi. Voi olla, ettei maakaikale ole ollut koskaan viljelyksessä. Nyt siellä ei näkynyt mitään.
Pelloilla alhainen käyttöaste
Vladivostokista Habarovskin kautta Komsomolskiin körötellessä näytti siltä, että radanvarren peltojen käyttöaste oli korkeintaan 10 prosenttia. Seikkaa sopii ihmetellä, sillä alueen lämpösumma on luultavasti suurempi kuin missään Suomessa. Näin uskaltaa väittää jo siksi, että Tyyni valtameri velloo aivan vieressä.
Ilmeisesti Neuvostoliiton jälkeisellä Venäjällä on satsattu muihin tuotantosektoreihin kuin maatalouteen. Siellä on kaiketi katsottu, että fossiilisen energian vientituloilla saadaan ostetuksi syötävää sen verran kuin kulloinkin tarvitaan. Näin on myös käynyt.
Vuoden 2010 kuivuuden aiheuttama kato ei ilmeisesti vaikuttanut maan elintarviketilanteeseen yhtään mitään.
Enimmäkseen viljelemättömät aukeat puskivat horsmaa ja matalaa pusikkoa. Sellainen käsitys jäi, että päämäärätietoisella hyökkäyksellä ja runsaalla varojen käytöllä parhaat paikat saataisiin viljan kasvuun kolmessa vuodessa.
Puutarhapalstat edelleen arvossaan
Lähes kaikkia haja-asutusalueen asumuksia kiertää edelleen aita. Usein se kätkee sisäänsä erinomaisesti hoidetun puutarhan.
Aidattuja palstoja löytyy myös kaupunkien liepeiltä. Niitä on tietysti myös kesäasumusten, datsojen, ympärillä. Aita on sitä varten, että vapaasti laiduntavat kotieläimet pysyisivät niiden ulkopuolella.
Severobaikalskissa, Baikalin pohjoiskärjessä meni kolme päivää Fredin ja Tamaran tarjoamassa yksityismajoituksessa. Puutarhassa pursusi perunaa, porkkanaa, kaalia, avomaan kurkkua, parsaa, salaattia, sokerihernettä, vadelmaa, tilliä ja persiljaa. Jotakin kenties jäi listasta poiskin.
Kasvihuoneessa ylenivät kurkku, vesimeloni ja tomaatti. Kotieläimiä edustivat kaksi kanaa ja kookas, epäluuloisen oloinen koira.
Kanoja oli ollut enemmänkin, mutta niitä oli haukka harventanut. Nyt ne oli majoitettu sisätiloihin.
Karjaakin näkyi, vaan ei kovin usein. Tässä on paimen kaitsemassa laumaa. Aitoja ei ole.
Kotipuutarha pitää nälän loitolla
Fred oli eläköitynyt kemian insinöörin toimesta. Tamara oli palvellut englannin kielen opettajana. He kuuluivat melkoisen varmasti keskimääräistä paremman eläkkeen saajiin.
Silti puutarhaa hoidettiin päivittäin kuin silmäterää, varmaankin hyvästä syystä.
Venäläiset tunnustavat auliisti, että kotipuutarhat ovat lähestulkoon välttämättömiä nälän pitämiseksi loitolla.
Tarjolla herkkuja ja roskaruokaa
Severobaikalskin elintarvikekaupoissa ja torilla vaikutti olevan kaikkea, mitä ihminen suolenmutkaansa kohtuullisesti katsoen tarvitsee. Paljon näkyi sellaistakin, mitä ei kukaan välttämättä tarvitse. Niihin voisi lukea erilaiset naksut, raksut ja perunalastut. Suolaista ja makiaa löytyi riittämiin.
Kuppilassa sai graavia Omulia. Se on Baikaljärven siika, tärkein sikäläinen saaliskala. Se tarjoaa korkean tason kulinaristisen nautinnon, eikä sitä maistamatta pidä Baikalilta lähteä.
Tekee myös mieli väittää, että koivu on maailman yleisin puulaji. Paikoin niihin näytti iskeneen jokin näivetystauti. Toinen vaihtoehto voisi tietysti olla yletön märkyys.
Mitä kannattaisi oppia?
Venäläisiä on turha ryhtyä neuvomaan. Heillä on taipumus tehdä juuri niin kuin heille sopii.
Sen ovat joutuneet tähän asti kaikki yrittäneet toteamaan, Napoleonia ja Hitleriä myöten. On luultavaa, että näin tulee olemaan myös jatkossa.
Tähän asti Venäjä on käyttänyt hyväkseen elintarviketuontia. Maailmanmarkkinahinnat ovat naurettavan alhaisia etupäässä siksi, että elintarvikkeiden viejät maksavat itsensä kipeiksi, jotta saisivat dumpattua ylimääräisen tuotantonsa johonkin.
Nyt käyttöön otetut vastapakotteet, eli elintarvikkeiden maahantuontikielto, luultavasti jouduttaa Venäjän satsauksia maatalouteensa. Ei ole pienintäkään epäilystä, etteikö Venäjä pysty omavaraisuuteen ainakin oleellisten elintarvikkeiden osalta.
Suomen haettava uusia vientikohteita
Pienen Suomen maatalouden on varmasti syytä katsella vientikohteita muualta vaatimattomille ylijäämilleen. Kiina ei ole huono vaihtoehto jo väestön määränsä takia. Lisäksi Kiinan maataloudella on paljon Venäjää vaatimattomammat resurssit, jotka ovat kaiken lisäksi jo täydessä käytössä.
Siitä juoruaa se, että Kiina hamuaa kaiken saatavissa olevan viljelysmaan rajojensa ulkopuolelta, ja on hamunnut jo pitkään.
2 Kommenttia
puutarha palstat ovat usemiten harastus,mistä nälästä tässä puhutaan???
Hämmästelin Aunuksessa silminkantamattomiin jatkuvia viljlemättömiä peltoja. Minusta ne puhuvat siitä, että entisten kolhoosien muuttaminen itsenäisiksi tiloiksi ei ole toistaiseksi onnistunut. Vika voi olla ammattikoulutuksen puutteesta tai yksityisen omistusoikeuden järjestelyiden vaikeudesta. Ilman muuta olisi valtionkin etu saada ainakin parhaimmat pellot hyötykäyttöön. Se vahvistaisi taloutta, toisi työpaikkoja ja elintarpeiden omavaraisuus olisi taattu.