Pelastaako vegaanius maailman?

Vegaanius on esitetty planeetan ilmastonmuutokselta pelastavana, ja  ratkaisuna maailman ruokaturvattomuuteen.

Onko vegaaniudesta planeetan pelastajaksi?

TEKSTI RIIKKA SÖYRING

KUVAT JA KUVATEKSTIT HANNU KOIVISTO

Mitä vegaanius on?

Vegaaniliitto kertoo vegaanin olevan ”henkilö, joka ei syö mitään eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita kuten lihaa, kalaa, munia, maitotuotteita ja niiden johdannaisia. Vegaani ei myöskään osta eläinperäisiä vaatteita, kuten nahkaa ja villaa, eikä tue palveluita, jotka perustuvat eläinten riistoon.”

Veganismia Vegaaniliitto perustelee mm. ihmisoikeuksilla. ”Eläinten rehuksi menee 40 % maailman viljasadosta, mutta tämä vilja kelpaisi myös ihmisten ravinnoksi. Lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita syövä ihminen vaatii moninkertaisen maa-alan ruoantuotannolleen, koska ravintoa menee ´hukkaan´, kun se kierrätetään eläinten kautta”, Vegaaniliitto kuvailee.

Veganismia Vegaaniliitto perustelee mm. ihmisoikeuksilla.

Vegaaniliiton verkkosivuilla neuvotaan ruokavalion koostamista, veriarvojen mittausta, ravintolisien käyttöä, annetaan käytännön neuvoja vegaaniuden toteuttamiseen sekä otetaan kantaa ruoantuotantoon. Myös Vegaaniliitossa on havaittu, että vegaanius sinällään ei takaa ruoan eettisyyttä, turvallisuutta tai ekologisuutta. Etäällä tuotetun ruoan alkuperä ja viljelyolosuhteet eivät ole tiedossa; etäisessä maassa paikallinen väestö saattaa kärsiä elintarvikepulaa, koska maapinta-ala on varattu vientituotteiden viljelyyn – peruselintarvikkeita ei viljellä mutta tölkitettävää ananasta kyllä.

Vegaaniliitto kannustaa kotimaisen lähiruoan käyttöön pitäen tärkeänä ruoantuottajien ja kuluttajien yhteistyötä.

Lähiruokaa

Lähiruoka korostuu poliittisissa puheissa ja mediassa. Lähiruoan hyvinä puolina kehutaan myynnissä olevan lähiruoan hienoja ominaisuuksia maun ohella olevan tuoreus, alkuperätieto ja jäljitettävyys. Plussapuolella on pienempi ekologinen jalanjälkikin lyhyempien kuljetusmatkojen takia.

Itsestäänselvästi lähiruoan käyttö edistää paikallisen maataloustuotannon säilymistä, paikallista elinkeinoelämää ja tukee paikallisten ruokakulttuurien säilymistä. Lyhyet tarjontaketjut – erilaiset suoramyynnin muodot kuten ruokapiirit ja -osuuskunnat, tilamyymälät, itsepoiminta ja kaupunkiviljely – kiinnostavat ihmisiä. Lähiruokaa ovat myös sienet, marjat, yrtit ja muu metsästä jokamiehen oikeudella poimittava.  Kaikki mainittu myös tärkeitä arvoja monelle.

Realiteetit tulevat vastaan kaupan hyllyllä.

Realiteetit tulevat vastaan kaupan hyllyllä. Jotkut myymälät korostavat paikallisten tuottajien tuotteita asettelemalla ne näyttävästi esille ja ilmoittamalla elintarvikkeiden olevan paikallista tuotantoa. Toisaalta useiden isojen leipomoiden ja myymälöiden paistopisteiden tuotteiden taikina saattaa olla Virosta tai Belgiasta, vaikka tuottajan nimi on suomalainen tai pussissa lukee ”paistettu Suomessa”. Suurin osa selvitystyöstä jää kuluttajalle itselleen.

Ongelmakohdaksi voidaan laskea myös hinta, sekä alkutuottajan, myyjän että kuluttajan kannalta. Suomi on korkean verotuksen, korkeiden työvoimakulujen ja lyhyen satokauden maa. Tuottajan pitäisi saada itselleen elanto tuotteen kasvattamisesta ja/tai valmistamisesta; hänen pitäisi kyetä hinnoittelemaan tuote niin, että sitä myös menee. Kiinteiden kulujen ollessa suuret, tuotteen myyntihinta nousee usein sellaiseksi, ettei matalapalkkainen voi haaveillakaan ostavansa jatkojalostettua kotimaista tuotetta, vaikka kuinka haluaisi.

Itse kasvatetun lähiruoan ongelmallisiin kohtiin kuuluu myös asuinrakentaminen. Vanhoissa kerrostaloissa oli jokaista asuntoa varten kylmäkellari tai vähintään keittiössä oleva kylmäkomero, uusissa ei ole. Kaupunkiyksiön vuokralaisen on hankala varmistella ruokaturvaansa käyttämällä jokamiehen oikeuttaan; kerättyä ei saa säilytettyä ellei kuivaa kaikkea; sähkökatko saattaa pilata omavaraisuus-pyrkimykset sulattamalla pakastimen.

Vesijärjestelmät kipukohtana

Viljely, kasvihuoneviljely ja lihantuotanto kuluttavat kaikki paljon eri resursseja, kuten ravinteita, maapinta-alaa, energiaa, vesivaroja ja työtunteja. Resursseja kuluttaa elintarvikkeiden jatkokäsittely, varastointi ja kuljetus. Energiaa käytetään ruoan kypsentämisessä ja säilyttämisessä kotioloissa.

Yhdysvaltain puolustusvoimien tiedustelupalvelu DIA julkaisi vuonna 2012 muiden tiedusteluelinten kanssa kirjoitetun raportin ”Global Water Security”, jossa pyritään vastaamaan siihen, miten veteen liittyvät ongelmat (vesipula, kehno vedenlaatu, tulvat) vaikuttavat Yhdysvaltain kansallisiin intresseihin.

Raportti arvioi maatalouden kuluttaman veden käytön yläkanttiin

Raportti arvioi maatalouden kuluttaman veden käytön yläkanttiin; raportin mukaan maatalous kuluttaa makean veden varastoista 70 – 93 prosenttia; makean veden osuus maailman vesivarannoista on 2,5 prosenttia.

Raportissa arvioidaan veteen liittyvien ongelmien aiheuttavan epävakautta Pohjois-Afrikassa, Lähi-Idässä ja Etelä-Aasiassa vuoteen 2040 mennessä vaikeuttamalla ruoantuotantoa. Monet maat ovat pumpanneet liikaa vettä tyydyttäkseen kasvavan väestön ruoantarpeen. Vähenneet vesivarat uhkaavat viljelyä, jolla on vahva yhteys bruttokansantuotteeseen ja kauppataseeseen; vähentyvä viljely uhkaa yhteiskunnallista vakautta, raportissa hahmotellaan.

DIAn raportti huomioi veden varastoinnin patoamalla ja esimerkiksi vesitorneihin säilömällä samoin kuin kastelujärjestelmiin liittyvän varastoinnin olevan eräs ongelmakohta, jonka ratkaisemiseen pitäisi panostaa. Edellä mainitut tekevät vedestä hitaasti liikkuvaa ja kiertävää, mikä muuttaa veden potentiaaliseksi kulkutautien kasvualustaksi. Alueilla, joissa kuivat ja tulvakaudet vuorottelevat, varastoituun veteen tiivistyy erilaisia taudinaiheuttajia, josta ne lähtevät leviämään juoma- ja tulvaveden mukana.

Vesiniukkuus-alueilla hygienian puute lisää köyhempien väestönosien terveysongelmia: vesi on liian kallisarvoista – ja hintavaa – peseytymiseen käytettäväksi.

Vesiasia on tunnustettu globaaliksi haasteeksi, ja sitä ratkaisemaan on perustettu mm. Maailman vesifoorumi, World Water Forum, huippukokous, jossa Maailman vesineuvoston johdolla hallitukset, yritykset, YK-järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen edustajat yrittävät ratkoa vesiongelmia joka kolmas vuosi. Vuoden 2022 kokous pidetään Dakarissa. Oletteko edes kuulleet koko ryhmästä?

Veden ohella maailman väestön ruokkiminen kasviksilla vaatii energiaa. 

 

 

Vihreä diili

Uusiutuvasta, vihreänä markkinoidusta Green Deal -energiasta kaavaillaan planeetan pelastajaa. Saksalais-ranskalainen Arte-tv esitti vuonna 2016 dokumenttielokuvan “The big electricity lie”, joka käsitteli Euroopan energiamarkkinoita. Elokuva nostaa esiin energiaköyhyyden, josta kärsitään monissa Euroopan maissa. Energiaköyhyydellä tarkoitetaan sähköntuotannon yksityistämisen nostamia kuluttajahintoja, joihin yhä useammalla ei ole varaa; ihmisiä kuolee vuosittain, koska he joutuvat valitsemaan lämmittämisen, syömisen ja lääkkeiden välillä. Energiaköyhyyden varsinainen syy on siten köyhyys.

Vihreän diilin energia kuten tuuliturbiinit ovat nekin osoittautuneet toistaiseksi ympäristön kannalta kestämättömäksi. Valmistusmateriaalit sekä käytetyt jäähdytinnesteet ovat ongelmajätettä. Vesien patoaminen energian tuottamiseksi estää myös maaperää uudistavan, veden mukanaan kuljettaman sedimentin pääsyn viljelyalueille. Esimerkiksi Egypti muuttui Assuanin padon rakentamisen jälkeen viljan viejästä viljan tuojaksi ja agrokemikaalien suurkuluttajaksi.

Euroopan kaikki maat eivät ole pitkän kesän maita, kasvukausi on lyhyt ja ulkona kasvatettu on säätilojen armoilla. Väestön ruokkiminen vaatisi kasvihuoneita, ja kasvihuoneet energiaa. Kallis energia nostaa tuottajan kuluja mutta myös kuluttajahintoja.

Vegaanille suositellaan 5-6 ateriaa päivässä, kohtuullisen suuri määrä kasviksia, viljaa ja hedelmiä päivässä, lisäravinteiden kanssa. Montako vegaania yksi kasvihuone pystyy ruokkimaan, niin ettei hyöty-haittasuhde lipsu miinuksen puolelle.

Vegaanille suositellaan 5-6 ateriaa päivässä, kohtuullisen suuri määrä kasviksia, viljaa ja hedelmiä päivässä, lisäravinteiden kanssa. Montako vegaania yksi kasvihuone pystyy ruokkimaan, niin ettei hyöty-haittasuhde lipsu miinuksen puolelle.

Yle Puheen Pörssipäivä -ohjelma 18.8.21 on kuvaava esimerkki sidosryhmäkapitalismia promotoivista ratkaisuista, joita Maailman vesifoorumi, Maailman talousfoorumi WEF, Euroopan unioni ja YK Agenda2030 -ohjelmallaan ajavat. Sidosryhmäkapitalismin sanotaan tarkoittavan kapitalismia, jossa yritykset tuottavat lisäarvoa sidosryhmille – asiakkaat, liikekumppanit, ryöntekijät jne –  pyrkimättä maksimoimaan voitontavoittelua. Ajatus kuulostaa hyvältä, mutta kuinka uskottava se on tullessaan WEF-kokoustavien miljardöörien ja rahastojohtajien suusta, jotka eivät tähänkään asti ole osoittaneet yhteiskuntavastuuta toiminnassaan?

Pörssipäivässä Aktian osakesijoitusjohtaja Mika Heikkilä kertoi, kuinka ilmastotalkoot ja uusiutuvan energian tuottaminen povaavat ennennäkemätöntä mineraalien supersykliä; uusiutuvan energian ja sähköllä käyvien uusien laitteiden kuten sähköautojen takia lähivuosina on tarve kaivaa valtavasti uusiutumattomia eri metalleja, joiden kaivamiselle ei tähän asti ole ollut tarvetta. Kaivosteollisuuden on vain haettava niitä metalleja, rakennettava infraa. Uusiutuvan energian kasvuodotuksiin vastaaminen vaatii lisäinvestointeja, mieluiten valtion tuella.

Kaivoslakia ei edelleenkään ole uudistettu tavalla, joka hyödyttäisi Suomen kansantaloutta, suojaisi Suomen luontoa ja maanomistajien oikeuksia. Kurittoman kaivostoiminnan jäljiltä pilaantuu ympäristö ja vesistö.

Koti-Suomen sähköyhtiöt sopii nostaa esiin pohdittaessa sidosryhmäkapitalismia ja vegaaniutta ratkaisuna ruokapulaan. Helsingin seudulla Helen ilmoitti nostavansa kaukolämmön hintaa 29,9%. Fortum nostaa hintoja 2,46 senttiä/ kWh. Caruna ei ole vielä ilmoittanut, paljonko se nostaa. Yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkivan kansalaisjärjestön, Finnwatchin uuden selvityksen  mukaan Suomi on menettänyt sähkönsiirtoyhtiö Carunan verosuunnittelun takia 10 miljoonaa euroa verotuloja vuonna 2020. Vuosi sitten Finnwatch osoitti suurimpien sähkönsiirtoyhtiöiden verovälttelyn maksaneen Suomelle 90 miljoonaa euroa vuosien 2015–2019 aikana. Verojen välttelyn mahdollistavia porsaanreikiä ei ole tukittu.

Kaikki tämäntapainen – yhteen sopimattomat politiikat ja poliittiset päätökset  — tekee maailman väestön ruokkimisen kasviksilla haastavaksi.

Ratkaisuja?

Biopolttoaineita on pidetty yhtenä ratkaisukeinona ilmastoasioissa. Biopolttoaineissa tarvittavien raaka-aineiden kasvatus vaatii kuitenkin vettä, energiaa ja elintarvikkeiden tuotantoon tarvittavaa maapinta-alaa. Yhteen  biopolttoainelitraan tarvittavan biomassan kasvattamiseen kuluu 1000-3500 litraa vettä, arvioi vuonna 2007 julkaistu ”Comprehensive Assessment of Water Management in Agriculture” -raportti. Vaikka tekniikat ovat noista ajoista kehittyneet, biopolttoaineisiin siirtymisellä ei turvata elintarviketuotantoa.

Tehotuotanto on sekin hyvin energia- ja pääomaintensiivistä. Haittapuolena on myös se, että laajat alueet yhtä lajiketta houkuttelevat puoleensa tuhohyönteisiä. Torjunta vaatii lisää rahaa ja resursseja, ja vahingoittaa maaperän mikrobiomia.

Afrikan uskonnollisten yhteisöjen ympäristöryhmä SAFCEI onkin lähestynyt yhdessä paikallisten tuottajayhteisöjen kanssa Afrikassa maatalouden tehotuotantohanke AGRAa rahoittavaa Bill & Melinda Gatesin säätiötä valittaen tehotuotannon maaperälle ja yhteisölle aiheuttamia haittoja. Saharan eteläpuolisen Afrikan keskivaikeasta tai vakavasta ruokaturvattomuudesta kärsivien ihmisten määrä on noussut 724 miljoonaan ihmiseen (66% väestöstä) vuodesta 2014 (51%), selviää YK:n alajärjestö FAO:n raportista ”State of Food Insecurity”.

Saharan eteläpuolisen Afrikan keskivaikeasta tai vakavasta ruokaturvattomuudesta kärsivien ihmisten määrä on noussut 724 miljoonaan ihmiseen.

AGRA on Gatesin säätiön yhdessä Rockefeller-säätiön kanssa vuonna 2006 aloittama maatalousohjelma, jonka tavoite oli kaksinkertaistaa tuotanto, kasvattaa pienviljelijöiden tuloja ja puolittaa ruokaturvattomuus. Hanke ei ole ollut vakuuttava: 13 kohdemaassa aliravittujen määrä kasvoi 30% vuoteen 2018 mennessä, eikä tilanne ole juurikaan kohentunut sen jälkeenkään, vaikka sitä AGRAn selonteossa pyritäänkin piilottamaan.

SAFCEIn mukaan viljelijät ovat kemikaali-intensiivisen monokulttuuriviljelyn vankeja, joilla ei ole kontrollia edes käyttämiinsä siemeniin; AGRA-hanke haluaa viljelijöiden käyttävän suuryritysten kaupallisia lajikkeita, ei omia, edullisia ja luotettavia paikallisia siemeniä. Monokulttuuriviljely vahingoittaa maaperää ja lisää ilmasto-haavoittuvuutta. Siinä sivussa vesivarat myrkyttyvät viljelyyn käytetyistä kemikaaleista, SAFCEI arvostelee.

SAFCEI suosittaa siirtymistä permakulttuuriviljelyyn. FAO on tuottanut uuden raportin ”Advancing agroforestry on the policy agenda”, joka tukee paikalliset olosuhteet tuntevan SAFCEIn lähestymistapaa. FAO ehdottaa siirtymistä peltometsäviljelyyn (agroforestry).  Peltometsäviljelyssä yhdistetään puunkasvatus ruoan ja raaka-aineiden kasvattamiseen. Peltometsäviljelyllä kyettäisiin tuottamaan samanaikaisesti poltto- ja rakennuspuuta, rehua ja syötäviä hedelmiä, vähentämään eroosiota ja tarjoamaan pölyttäjähyönteisille asuinpaikka. FAO sanoo peltometsäviljelyn oikein toteutettuna parantavan maankäyttöä, estävän metsäkatoa, sitovan hiiltä, säilyttävän biodiversiteettiä, puhdistavan vettä sekä toimivan tulva- ja kuivuuskontrollin apuna.

Esteet peltometsäviljelylle niin Afrikassa kuin Euroopassakin ovat lähinnä lainsäädännöllisiä ja/tai erilaisten maataloustukijärjestelmien synnyttämiä, joten niihin pitäisi puuttua ensimmäisenä, FAO toteaa.

Onko vegaaniudesta planeetan pelastajaksi?

---

Toimittajalta

Lainsäädännön järkiperäistämisen ja yhteensovittamisen suhteen harva jaksaa olla toiveikas

Lainsäädännön järkiperäistämisen ja yhteensovittamisen suhteen harva jaksaa olla toiveikas seurattuaan esimerkiksi Euroopan unionin ja Suomen perättäisten hallitusten toimintaa

On kuitenkin asioita, joiden toteuttamista voisi alkaa edistää. Vesi-wc:t ovat pitkän päälle ekologisesti kestämätön ratkaisu. Kompostoivat wc:t uusissa, uusiutuvista materiaaleista – puu – rakennetuissa pienkerrostaloissa on eräs mahdollisuus. Kompostiaineksen voi uusiokäyttää maaperän parantamiseen. Metaanin talteenottoa ja hyödyntämistä pitäisi tukea; metaania voisi ehkä hyödyntää ruoanvalmistukseen käytettävänä kaasuna.

Miltä kuulostaa kortteli- tai talokohtainen jätteiden poltto high tech -arinauunissa tuottamaan osa tarvittavasta lämmityksestä? Jätteiden kuljetus jäisi kokonaan pois säästäen resursseja.

Rakennuksiin voisi myös suunnitella vettä kierrättävän järjestelmän, jossa esimerkiksi kerrostalojen ja liikerakennusten katoilla sijaitseva kasvihuone hyödyntäisi käytetyn, esipuhdistetun veden. Lämminvesijärjestelmän suunnittelu siten, että se kasvihuoneen kautta kiertävänä mahdollistaisi talviviljelynkin, ei pitäisi olla ylipääsemättömän vaikeaa.

Kerrostalojen pihoille samoin kuin julkisiin puistoihin voisi istuttaa hedelmäpuita ja marjapensaita yhteiskäyttöön. Miksi piha-aita ei voisi olla mustaviinimarjaa? Miksi katto ei voisi olla viherkatto? Miksi osa rakennusten ulkopintaa tai parvekkeiden suojalevyt eivät voisi olla aurinkopaneelia?

Peltojen ojituksessa voitaisiin palata vanhaan suomalaiseen leveään malliin, jossa oja ja tulvaoja yhdistyvät, ja istuttaa tälle päistärealueelle hedelmäpuita. Ranskassa viljelijät ovat jo useampi vuosi sitten alkaneet palauttaa peltojen välille leveämpiä päistäreitä ja istuttaa päistäreille puita aiemmin kaadettujen tilalle – puut toimivat tuulen ohjaimina vähentäen eroosiota sekä viljan lakoamista.

Hedelmäpuita ja marjapensaita voisi hyödyntää tuulen ohjailun lisäksi taajamissa siten kuin niitä ennen vanhaan puutalokortteleissa käytettiin. Vanhoissa puutalokortteleissa on leveät kulkuväylät tulipalojen varalta. Jalkakäytävän ja ajotien välissä on lehtipuita, jotka tulipalon sattuessa hidastavat palon leviämistä, toimivat tien kuivattajina, ilman kosteuttajina ja puhdistajina sekä lisäävät alueen viihtyisyyttä.

Uudistustoimien ei välttämättä tarvitse maksaa miljoonia. Perinteisen kilpailukykyyn ja talouskasvuun perustuvan ajattelun rinnalla täytyy olla tilaa kestävää hyvinvointia tuottaville teoille.