Perunan ilmastovaikutukset ovat murto-osa riisistä ja pastasta

Jos huomioidaan perunan ilmastovaikutukset, perunan pitäisi syrjäyttää riisin ja pastan käyttöä. 

Perinteinen perunamme näyttäytyy lautaslisukkeiden ilmastovoittajana. Sen kasvihuonekaasuvaikutukset saattavat olla vain murto-osa riisin ja pastan kuormituksesta.

Helsingin kaupunki aikoo vähentää lihan ja maidon kulutusta kouluissa. Olisiko syytä ympäristöperustein  lisätä perunan käyttöä?

Teksti: Kirsi Mäkiniemi

Riisi on yksi tärkeimmistä viljakasveista

Riisi on yksi maailman tärkeimmistä viljakasveista ja ihmisravitsemuksen näkökulmasta merkittävin: yli viidennes koko ihmiskunnan kaloritarpeesta täyttyy riisillä.

Tuotantomäärät ja kulutus ovat kasvaneet lähes vuosittain viimeisen 15 vuoden ajan. FAOSTATin mukaan vuonna 2017 riisiä tuotettiin lähes 770 miljoonaa tonnia. Korjuuala on ollut 2010-luvulla yli 160 miljoonaa hehtaaria vuosittain. Osalla tästä alasta tehdään kaksi korjuuta vuodessa.

Kasvihuonekaasut

Kasvihuonekaasuiksi kutsutaan kaasuja, jotka pystyvät sitomaan ja säteilemään lämpöenergiaa ilmakehässä. Vaikka useimpia niistä esiintyy luonnostaan, on ihmisen toiminta kiihdyttänyt niiden pitoisuuksien kasvua.

Hiilidioksidi on vesihöyryn jälkeen merkittävin kasvihuonekaasu.

Ilokaasu on kasvihuonevaikutukseltaan vielä metaaniakin yli kymmenen kertaa voimakkaampi.

Vesihöyry on vaarattomuudestaan huolimatta kaikkein merkittävin luonnollinen kasvihuonekaasu.

Näiden lisäksi kasvihuonekaasuja ovat mm. otsoni ja halogenoidut hiilivedyt.

Riisin tulvaviljely tuottaa valtavasti metaania

Ravintokasveista riisi on merkittävä metaanintuottaja. Riisinviljelyn vuosittaisten metaanipäästöjen arvellaan olevan 50 – 100 miljoonaa tonnia vuodessa. Tulvaviljellyn riisin on arvioitu eri lähteiden mukaan edustavan globaalisti noin 11 % kaikista ihmisen aiheuttamista ja noin 22 % kaikista maataloudesta johtuvista metaanipäästöistä.

Riisin viljelykulttuuri nojaa pitkälti tulvaviljelyyn, joka luo otolliset olosuhteet metaanin muodostumiselle.

Metanogeeniset bakteerit tuottavat metaania hajottamalla orgaanista ainesta hapettomassa tilassa.

Toisaalta tulvaviljelyssä osa metaanista hapettuu metanotrofisten bakteerien ansiosta. Metanotrofien työteho ei kuitenkaan riitä kuluttamaan tulvaviljelyssä syntyvää metaanimäärää, joten maaperän reaktioiden ollessa kiivaita ilmakehään siirtyy valtavia määriä metaania.

Suurin osa riisinviljelyn ilmakehään syöttämästä metaanista kulkeutuu ilmaan riisin tuuletussolukoiden kautta, ja vain noin kymmenesosa siirtyy ilmakehään maasta kuplimalla veden läpi tai haihtumalla veden pinnalta.

Vain noin 10 % riisistä viljellään kuivalla maalla erilaisia kastelumenetelmiä käyttäen. Tulvaviljely torjuu kasvintuhoojia: riisi itsessään viihtyy osittain veden peittämänä, mutta useimmat rikkakasvit ja kasvintuhoojat eivät kestä sitä.

Märehtijöiden osuus globaaleista maatalouden metaanipäästöistä on yli 60 % ja loppuosa tulee muun muassa lannasta. Riisinviljelyn osalta arvioissa esiintyy vaihtelua, joka johtuu esimerkiksi maalajin, maan multavuuden ja lannoittamisen sekä itse riisilajikkeen ja kasvin eri kasvuvaiheiden aiheuttamista eroista.

Kun ilokaasu ei nauratakaan

Metaanipäästöt eivät ole riisinviljelyn ainoa ilmastoharmi. Vuosikymmenten ajan tutkijat ja ilmastotyötä tekevät tahot ovat jättäneet riisinviljelyn typpioksidien päästöt joko kokonaan tai osittain huomiotta.

Ilokaasu eli typpioksiduuli on voimakas kasvihuonekaasu ja sen ihmislähtöisistä päästöistä noin 60 % arvellaan olevan peräisin maataloudesta, valtaosaltaan maan muokkaustoimista ja lannoittamisesta.

Kun riisin tulvaviljelyn metaanipäästöjä on pyritty leikkaamaan viljelykulttuurin muutoksella, onkin astuttu ojasta allikkoon. Jaksoittaisella tulvakastelulla on pystytty pienentämään metaanimääriä, mutta samalla typpioksiduulin päästöjen on havaittu kasvavan jopa 45 %.

Nyt ympäristövaikutuksiin keskittynyt tutkijaryhmä on nostanut riisintuotannon ilokaasupäästöt tikun nokkaan ja huomauttaa, että riisinviljelyssä syntyvän metaanin ja ilokaasun yhdistetyt ilmastovaikutukset saattavat olla kaksi kertaa pahempia kuin aiemmin on ajateltu. Aiemmin huomiotta jätettyjen kasvihuonekaasujen lyhyen ajan vaikutus on samaa suuruusluokkaa kuin 1200 keskikokoisen hiilivoimalan ilmastopäästöt.

Riisiä, pastaa vai perunaa lautaselle – perunan ilmastovaikutukset pienimmät

Maailmalla tehtyjen tutkimusten valossa perunantuotannon ilmastokuormitus on riisiä ja pastaa huomattavasti pienempi (Williams ym. 2013). Kun kaikkien tuotannon kasvihuonekaasujen yhteisvaikutus huomioidaan niin sanottuina hiilidioksidiekvivalentteina, rasittaa yhden riisitonnin tuotanto ilmakehää yli seitsemänkertaisesti perunatonniin verrattuna. Myös pastan tuotannon ilmastokuormitus on yli viisinkertainen perunaan nähden.

Maailmalla tehtyjen tutkimusten valossa perunan ilmastovaikutukset ovat riisiä ja pastaa huomattavasti pienempi.

Koska peruna sisältää riisiä ja pastaa enemmän vettä ja vähemmän energiaa tuotettua tonnia kohti, on vertailu järkevää tehdä myös näiden perusruokien sisältämän energian tasolla. Silloinkin peruna on vielä ilmastovoittaja: riisin ilmastovaikutukset ovat 50 % korkeammat ja pastan 11 % korkeammat perunaan nähden.

Perunan ilmastovaikutukset syntyvät eniten logistiikasta, alle puolet viljelystä

Brittiläistutkimuksen mukaan perunan ilmastokuormituksesta noin 55 % syntyy pakatun perunan kuljetuksista kauppaketjujen keskusvarastoille ja lähikauppoihin. Itse tuotannon, varastoinnin ja pakkaamisen osuus on noin 45 % kaikista perunan ilmastopäästöistä. Riisillä yli 80 % kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin nimenomaan viljelystä ja loppu syntyy pakkaus- ja jakeluketjussa. Myös pastan osalta vehnän tuotanto ja pastan tuotantoprosessi edustavat lähes 80 % sen ilmastokuormasta.

Jos peruna on lähellä tuotettua ja pitkät kuljetusmatkat jäävät pois, saattaa paikallisesti tuotetun ja lyhyillä ketjuilla jaellun perunan ilmastovaikutus olla vain noin puolet edellä mainitusta.

Mitä näistä sinä valitset ostoskärryysi, paikallista perunaa vai kaukomailta tuotuja lisukkeita?

Riisintuotanto Euroopassa

Riisin tuotanto on keskittynyt Aasiaan sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikkaan, mutta Euroopassa riisiä tuotetaan esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa. EU:n osuus koko maailman riisintuotannosta on vaatimattomat 0,4 %. Kaikki eurooppalaiset viljelyalat ovat vähintään kasteltuja tai jaksoittain tulvan alla. Kuivan maan tai vähäisen kastelutarpeen viljelyä pyritään edistämään muun muassa Clearfield-riisilajikkeiden jalostuksella.

Lähteet

Alden D. Smartt, Kristofor R. Brye ja Richard J. Norman. 2016. Methane Emissions from Rice Production in the United States — A Review of Controlling Factors and Summary of Research.

EU Rice Economic Fact Sheet. 2015. European Commission.

FAOSTAT http://www.fao.org/faostat/en

Gabbatiss, Josh. 2018. Rice farming up to twice as bad for climate change as previously thought, study reveals. The Independent, 10.9.2018.

IPCC. 2006. 2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories. Volume 4: Agriculture, Forestry and Other Land Use.

IPCC Fourth Assessment Report: Climate Change 2007 http://www.ipcc.ch/publications_and_data/ar4/wg1/en/ch2s2-3-3.html

Hansjoerg Kraehmer, Cyrille Thomas ja Francesco Vidotto. 2017. Rice Production in Europe. Teoksessa Rice Production Worldwide, ss 93-116.

Adrian Williams, Tim Hess, Julia Chatterton ja Andre Daccache. 2013. Are potatoes a low-impact food for GB consumers compared with rice and pasta? Granfield University, Department of Environmental Science and Technology. 41 s.