Jalasjärven Luopajärven kylässä seisoo 200 vuotta vanha pohjalaistalo jykevänä kuin temppeli. Punamultainen talovanhus on osa historiaa. Arvioiden mukaan talo on seisonut paikoillaan 200 vuotta.
Vaikka wanha rakennusperinne on tehnyt taloista pitkäikäisiä, niin aika teki taloon tehtävänsä. 40 vuoden ajan tyhjillään ollut talovanhus piti sisällään aikapommin. Kuolemankello, yksi pahimmista puuta syövistä hyönteisistä, yllätti pohjalaistalon uudet omistajat.
Alkoi 6 vuoden masentava urakka. Nyt uljas vanhus lempii maisemaa kohti uusia vuosisatoja.
Kuolemankellon työmaa. Moni on kuullut kuoriaisesta, mutta harva sitä haluaa kohdata.
Vanhojen talojen Luopajärvi
Luopajärvi on erikoinen kylä. Kumpuilevan ja mutkaisen kylätien varrelta putkahtelee eläviä pihoja ja vahvaa maataloutta. Matkan varrella toimii myös Luopajärven Saha. Lautamäen kauppa tekee kylän omavaraiseksi.
Vanhoja isoja taloja seisoo harsoisen tien molemmin puolin siellä täällä. Tarina kertoo, että kun aikoinaan myrsky kaatoi metsää, isoista puista rakennettiin isoja taloja.
Silloin talon käyttökulut eivät olleet isot. Pink House, joksi talovanhusta kutsutaan nykyään, piti seinällään yhden 10 ampeerin sulakkeen, lukuisia tulisijoja, suuria huoneita, massivisen kellarin ja kylmän yläkerran.
Kylän raitti henkii elämää edelleen, historia ei ole muumioinut ympäristöä, vaan se on osa nykyaikaa.
Nykyajan Luopajärvellä on voimakasta maataloutta ja elinkeinoja. Kylänväki pitää tiiviisti yhtä ja kylätalolla tapahtuu. ”Lautamäen kaupasta omalta kylältä saimme hankittua kaiken rakennusmateriaalin”, Helka Koivisto sanoo. ”Ja palvelu oli hyvää.”
Alkutaipaleen shokki alkoi hahmottua, kun lattialankut oli poistettu.
Tupairylli
Helka ja Yrjö Koivisto hankkivat talon, jonka Helkan paappa oli ostanut 100 – vuotiaana 1916. He nauttivat myöhäissyksyn tunnelmasta pirtin ison takan loimussa pahaa aavistamatta. Lämpöä pirtissä on 27 astetta, mutta kuumuus ei vaivaa. Iso hirsitalo hengittää.
22 metriä pitkän, 9,5 metriä leveän talon räystäs on rakennettu 11,5 metriin Pelkästään tupa on yli 60 neliötä. Avaran huoneen seiniä kiertää penkit ja lattian muutama pitkä räsymatto näyttävät, mihin räsymatot oikeasti kuuluvat. Nurkan kerrossänky houkuttelee pariskuntaa päiväunille verhon taa.
Tunnelma on hulvattoman suuressa menneen ajan idyllissä kuin Suomi-filmistä. Helka ja ”Yrry” olivat kuin Ansa ja Tauno. Kovakuntoisille eläkeläisille riittää tilaa vaikka hippasille oloon.
Pihamaa oli 6 vuotta rakennustyömaa.
Kun idylli hajosi
Puusepän hommia vuodesta -63 tehnyt Yrry tutki myöhemmin taloa tarkemmin. Pariskunnalle iski totinen hetki, josta kauhunsekainen itku ei ollut kaukana: Viisimillinen koppakuoriaisen näköinen, tikittävästä äänestä nimensä saanut kuolemankello oli syönyt jumihirret. Kuolemankello viihtyy kylmilleen jääneissä rakenteissa.
Alkoi valtava urakka, johon tuskin olisi ryhdytty, jos olisi tiedetty mitä edessä on.
Lattian jumihirret vaihdettiin. Ulkoseiniltä piti ”kengittää”, eli vaihtaa, kaksi – kolme hirsikertaa. Nostovälineenä toimi vanha veturitunkki. Kaikki väliseinät uusittiin. Lattialankkujen päädyt olivat murentuneet. Pieniä yksityiskohtia korjattiin vuosien aikana valtavasti.
Työhön tottunut pariskunta jaksoi, vaikka usko oli lujilla. Vapaa-aika täyttyi jatkuvasta puurtamisesta.
Hirret puhdistettiin hellävaraisesti soodalla. Jukka Mattila, Pohjanmaan Hiekkapuhallus ja Pinnoitus.
Helkalla suu loksahti, kun soodapuhalluksen jälkeen kaunis ajan patinoima hirsipinta oli puhdas.
Talo ei ole suorakaide. Seinän korkeus laskee julkisivun matkalla 10 senttiä. Ulkovuoraus tehtiin vanhojen kikkojen mukaan. Ikkunan pielet on itse tehty. ”Puurakennuksen korjaamisessa pätee sama kuin ruuanlaitossa: Raaka-ainetta pitää kunnioittaa”, Yrjö Koivisto sanoo.
Multipenkki on eri kuin krossilattia
Perinteisen krossilattian sijaan Pink Housessa on multipenkki. Seinien sisäpuolella kiertävän maapenkan sisällä on avara monttu. Maa piti poistaa. Sitä riitti 130 kuutiota imuauton uumeniin.
Puujätettä ei saanut jäädä hippustakaan sisälle, jotta tuholainen ei palaisi.
Tilalle puhallettiin lekapapua metrin kerros. Papu sai niskaansa selluvillaa. Keskelle ryömintätilaan tuli lekapapua puolisen metriä.
Lattialankkujen alle tuli tuulensuojalevy 22 millin ilmaraolla.
Huolta aiheutti vielä kosteusongelma, johon ammattilaiset eivät osanneet antaa vastausta. Yrry päätti tehdä jääräpäisesti vastoin neuvoja joka väliseinän alle isot ilmareiät, jolloin alapohja lopulta kuivui.
”On harhaluulo, että riittää kun katto pitää”, Yrry sanoo. ”Alapohjassa pitää ilman kiertää.”
Rakennuskonservoinnin yliopettaja emeritus Matti Laine painottaa tuuletuksen tärkeyttä. ”Keväällä kun ilma on kuivimmillaan, kivijalan kissinluukut on avattava. Syksyllä kosteuden saapuessa, luukut pannaan kiinni”. ”Myös ulkovuorauksessa pitää huolehtia ilmankierrosta”, Laine sanoo. ”Ilma voi olla myös eriste, jos sen kierto estetään tiiviisti.”
Kamarissa on esineilläkin oma tarina. Ikeasta ei ole ostettu mitään.
Keittiö on modernisti vanha.
Hulvattoman tuvan lattian alla on Yrryn syyniluukku. Kosteusmittari on ollut ahkerassa käytössä kun alapohjan rakenteiden vesipitoisuutta on mitattu.
Talovanhus valvoo kolmostien liikennettä uusin silmin. Sisus lämpiää 800 metriä pitkän maalämpöputken avulla.
Pohjalaistalo korjattiin vanhaa osaamista noudattaen
Työ tuli valmiiksi pari vuotta sitten. Yrryn puusepän taidot ja ahkera mielenlaatu olivat tärkeässä roolissa. Puuta pitää rakennusaineena ymmärtää. Se on elävä materiaali, jonka käyttäytyminen pitää osata.
Yrry käytti kaikki konstinsa maalaisjärjellä tuunaten. Vanhat puhalletut lasit ouitteistaan hellästi uunissa. Akkunat on tilkitty liimapaperilla ja väleissä on vanhan tavan mukaan jäkälää.
Hankkeessa oli mukana museovirasto ja vanhan rakennusperinteen osaajia.
Museovirastosta Yrry ei osaa huonoa sanoa. ”Kun kaikki tehtiin niinkuin ennen mitään muuttamatta, homma tehtiin hyvässä yhteisymmärryksessä”, Yrry sanoo.
Vanha rakennustaito on perustunut toistoon. Ennen tehtiin asiat samalla tavalla, eikä kokeiluja lastulevyllä tehty. Rakentaminen oli vakioitua ja kauniin tekemiselle piisasi aina aikaa.
Pesutilat, monen talon surma, olivat ulkosaunassa. Sen verran vettä käytettiin sisällä, että lattiat kuurattiin vedella ja hiekalla. Tästä on merkkinä seinustoilla hiukan vaurioituneet kohdat.
Projekti on valmis. Helka ja Yrjö tuskin katuvat isoa urakkaansa.
Perinne on vaalittu isoisien tapaan.
Artikkelin kuvat vuosilta 2006 – 2013.
Yrjö ”Yrry” Koivisto pitää näkemästään.
Opiskelijat tuunasivat kaakeliuuneja hammaslääkärin työkakaluilla.
Rakennuskonservointikoulutus loppuu
Tärkeässä roolissa olivat myös Seinäjoella koulutettavat konservaattoriopiskelijat. Yrry manaa koulutuksen loppumista Seinäjoelta ja samalla koko maasta. ”Kuka nyt perinnettä osaa enää vaalia. Täysin järjetöntä.”
Tulisijojen puhdistaminen oli pikkutarkkaa nysväämistä, jonka opiskelijat tekivät tunnolla ja tunteella. Vanhat tapetit korjattiin monimutkaisilla menetelmillä. Kaakeliuunien rapsutuksessa kului päivätolkulla aikaa.
Suomesta ei vanhan korjaaminen lopu, mutta siihen pitää löytyä osaamista. Vanhoja konservointimestareita vielä riittää, mutta kuinka kauan?
8 Kommenttia
Hienoa Helka ja Yrjö!!!
Olette tehneet mahtavan työn ja ”komialta” näyttää.
terveisin
Keijo Nyström
Kertakaikkiaan upea! Ootte te Helka ja Yrjö mahtava tiimi! Teillä täytyy olla kova sisu ja periksiantamaton ahkera luonne Onneksi olkoon! Tupa on näyttää upealta!
Ovat kova tiimi, olen käyny paikassa ja töitä on tehty todella ja lopputulos loistava. Hienoja eläkeharrastepäiviä toivottelee!
Lisää tällaisia artikkeleita. Sekä me Katajainen kansa voimme pitää aktiiviharrastajien tavoin perinnekorjaamisen tietotaitoa yllä. Voimme perustaa yhdistyksiä, osuuskunta jne.
Kuka haluaisi lähteä tällaiseen mukaan?
On tärkeää etteivät perinnetaidot unohdu. Koulutuksia on lopetettu se on sääli. Koulutuksia käsityöaloilla on lopetettu koko scandinaviassa. Nykyään painotetaan designiä, suunnittelua mutta on typerää suunnitella jos tuotteen käyttöystävällisyys, toimivuus sekä käyttöystävällisyys unohdetaan.
Kuka tosin on viime aikoina ollut valmis maksamaan paikallisista tuotteista kun Kiinasta tuodaan niin halvalla. Tällä suden kuopalla rikastuttaa suuria riistoyhtiöitä. Tapetaan kotimainen osaaminen, yrittäjyys ja sitä mukaa koko kansa.
Olisi tärkeää ymmärtää myös painottaa kulttuurimme kuuluvia perinne arvoja.
Suo kuokka ja Jussi elämään!
Olen nuori ja köyhä. Silti ostan kotimaista vaikka talvella 50sentin tomaatti itkettää.
Nolo virhe: ”puhalletut ikkunat irrotettiin karmeistaan”. Tällä tarkoitetaan varmaan sitä, että puhalletut LASIT irrotettiin PUITTEISTAAN. Karmi on se kehys, mikä on seinän aukossa kiinni, ja karmiin kiinnitetään puitteet/pokat saranoilla ja/tai heloilla. Myös ovessa on karmi.
Kävin viime kesänä Hämeenkyrössä vanhat talot tapahtumassa jossa eräässä talossa upeissa peltomaisemissa kunnostettiin vanhoja ikkunoita ja tehtiin uusia vanhalla mallilla. Siinä oli taidokasta käsityötä ja mieleen jäi verstaan ikkunoista avautuvat maalaismaisemat.
Nolo virhe korjattu. Kiitos huomiosta, jota muut eivät ole huomioineet.
Siinäpä juttuvinkki toimittajalle: Liisan mainitsema ikkunaverstas on nimeltään Werstakka.
Nostan hattua. Pohjalaistalo on ristuksen komia.