Ruokakeskustelua seuratessa on helppo päätellä, että poliitikkojen ruuan arvostus on häpeällisen huonoa.
Ruokaa ei enää arvosteta.
Tilanne johtuu suureksi osaksi luultavimmin taitamattomuudesta ja tietämättömyydestä, harakoille karanneesta ilmastokeskustelusta ja huomiohakuisuudesta.
Päättäjien syyllistävälle asennekasvatukselle pitää laittaa rajat.
Kouluruoka on opetusväline
Koulussa tarjottava ruoka on monelle päivän tärkein ateria. Kouluissa oli ennen keittäjiä, joka teki lounaan ja joskus välipaloja metsäretkille tai liikuntapäiville. He seurasivat ja opastivat myös lapsia ruokailupuuhissa, ottivat toiveita huomioon.
Koulukeittiöstä kantautui astioiden ääniä ja ruuan valmistuksen tuoksuja. Oppilaita valmistettiin lounashetkeen ikään kuin vahingossa.
Kouluruoka tuodaan nyt laitoskeittiöistä, kustannussyistä. Väitetään laitosruuan olevan halvempaa, mutta unohdetaan ruuan kokonaisvaltainen kasvatuksellinen elämys.
Jos ruokailu ei tarjoa nuorelle elämyksiä, ei niitä elämyksiä haeta myöhemminkään. Sipsit, sokerit ja limsat eivät koskaan korvaa ravinteikasta lämmintä ateriaa.
Koska ilmiö tulee vanhainkoteihin?
Ruoka on ruumiin ja sielun energiaa – nyt siitä on tehty synti.
Kun kaupunkien poliitikot panevat maidon ja lihan pannaan, he tekevät valtavat karhunpalveluksen. Kaikkea ruokaa kuuluu kunnioittaa, aivan kuin jokaista ihmistä, mutta arvostus on sitten jokaisen oma asia.
Kaikkea ruokaa kuuluu kunnioittaa, aivan kuin jokaista ihmistä, mutta arvostus on sitten jokaisen oma asia.
On erittäin kyseenalaista väittää, että nurmesta ja vedestä kasvanut liha olisi ympäristöhaitta. Suomalaisilla on suhtautuminen ruokaan muuttunut, ollaan vaativia, eikä mikään enää kelpaa.
Tästä on myös poliitikkojen poliittisia päätöksiä kiittäminen.
Nyt ohjataan yliopistolounaita vegaaniin suuntaan, kyseenalaisten ympäristöväitteiden pohjalta. Koska ruvetaan puhumaan vanhainkotien ruokavaliosta ja rajoitetaan vanhuksien jo nyt alhaisia energia- ja ravinnetasoja.
Suositaanko tuontiruokaa liikaa?
Kasvisruoka tarkoittaa usein kaukaa ulkomailta tuotua, pahimmillaan soijapohjaista. Kotimainen ruoka on oikeaa ravinteiden kierrätystä ja kiertotaloutta, oli se lihaa tai kasviksia.
Suomalainen juures- ja perunatuotanto tuottaa korkeaa laatua, silti kulutus vähenee ja korvautuu riisillä ja pastalla, joiden ravinnesisältö ja ympäristökuormitus on huomattavasti huonompaa. Globaalissa lihakeskustelussa suomalainen liha pannaan globaaliin kategoriaan.
Jos jotain rajoituksia halutaan pakonomaisesti tehdä, se voisi olla ekologisella pohjalla. On kliseistä puhua suomalaisen ruuokatuotannnon pienistä antibioottijäämistä, pienistä torjunta-ainejäämistä, pienemmästä vedenkulutuksesta ja niin edelleen, mutta kun se on fakta.
Mikä hinku joillain poliitikoilla ja järjestöillä on valehdella näistä asioista?
Peruna kuuluu suomalaisen lautaselle. Ei ole pitkä aika siitä, kun peruna oli aina kuorittava, tai syötävä kuorineen. Perunan kuoressa on runsaasti ravinteita ja myös kuituja.
Ruuan arvostus oli korkea, kun ruokaa ei ollut
Luin päivityksen, jossa lainattiin Ilmajoella vuonna 1867 kirjoitettua tekstiä. Tekstissä kuvailtiin tilannetta, jossa köyhyys ja taudit kolkuttelivat liki jokaista pirtin ovea.
Sato oli niukkaa, ”sillä lumi, kylmä, vesi ja sade ovat tähän asti estäneet maanviljelijää peltoonsa paljon tarttumaan.”
Moni kuvittelee, että se on kirjoitettu ammoin, mutta ei se aika niin kaukana ollut.
Kovin huonon ajan pitää olla, aika olisi yhtä huono, se joskus oli, mutta sellainen aika voi tulla yllättäen.
Elämme niin mukavaa ja niin yltäkylläistä aikaa, että meillä on aikaa valittaa ja rutista asioista, joissa ei ole mitään valittamista.
Olkaamme kiitollisia jokapäiväisestä leivästämme.
Emme tarvitse kuin jonkun ison asteroidin jysähtävän pallomme kylkeen tai vaikka ydinsodan, niin silloin meillä on aivan oikeat aiheet murehtia.
Lue myös http://www.maaseutumedia.fi/lihansyonti-ei-kuormita-ymparistoa/
Ei kommentteja