Viime maanantain Yle Puheessa Animalia sai puheaikaa toiminnanjohtaja Mai Kivelän kertomana. Hän sanoi muun muassa, että suomalaisille tuotantoeläimille aiheutetaan kipua, eikä kipua hoideta asianmukaisesti.
Facebookissa Julkaistiin kuva WSOY:n koulukirjasta, jossa kerrotaan: Pellolle levitetyt lannoitteet kulkeutuvat sadeveden mukana puroihin ja lopulta mereen.
Maaseudun elinkeinot joutuvat ristituleen, jossa tarkoituksenmukainen tahallinen tietämättömyys vie oikealta tiedolta jalat alta.
Suomi on tällä hetkellä täynnä vastakkainasettelua. Millä pääsemme vastakkainasettelusta eroon, jos me emme osaa olla edes rehellisiä?
Lause, puhu niin totta kuin osaat, ei riitä. Julkisuudessa faktana esitetyn tiedon pitää olla totta.
Muutama oikaisu radio-ohjelman väitteisiin
Mai Kivelän lausunto oli rankasti epätosi ja se levisi sellaisenaan valtakunnan verkkoon radion iltapäivälähetyksen aalloilla.
Epätotuuksia viljeltiin runsaasti, mutta kipukommentti oli ehkä räikein.
Jokaisen suomalaisen porsaan kastrointi tehdään jokaisessa sikalassa kivunlievityksen turvin. Useissa sikaloissa kivunlievitys tehdään vielä seuraavana päivänä uudelleen. Tämä on elinkeinon oma vaatimus, ei lain velvoittama toimenpide. Ainoastaan sikojen hyvinvoinnin kehitysmaassa Espanjassa kastrointia ei suoriteta ollenkaan. Kuluttajat ovat siellä tottuneet lihan pahanhajuiseen karjuntuoksuun.
Lypsylehmistä 70 prosenttia kuuluu Nasevaan. (Naseva on elintarvikeyritysten rahoittama tietojärjestelmä nautatiloille, eläinlääkäreille ja muille tilojen yhteistyötahoille). ETT:n eläinlääkäri Pirjo Kortesniemen mukaan 70 prosenttia näistä naudoista saa nupoutuksen eläinlääkärin antaman kivunlievityksen turvin. Toimenpiteeseen kuuluu kivunlievityksen lisäksi rauhoittava lääkitys ja puudutus. Osa antaa kivunlievityksen itse, osa ei nupouta ollenkaan. Juustoportti esimerkiksi kustantaa Vapaan Lehmän maitotiloille eläinlääkärin tekemän nupoutuksen.
Nautoja, joiden nupoutusta ei lievitetä lääkityksellä varmasti on, mutta eläinmäärä on niin pieni, että sitä ei kannattaisi ainakaan yleistää.
Monilla maalla kasvaneilla lapsilla on ollut suora yhteys tuotantoeläimiin. Sen takia he ovat joskus hanakasti eri mieltä aktivistijärjestöjen mielipiteiden kanssa.
Totuudenpuhujan pitää tehdä ensin kotiläksynsä
Tuotantoeläintalous elinkeinona on saanut kovaa kritiikkiä osakseen, suurelta osin väärän tiedon ansiosta.
On täysin ymmärrettävää, että eläinjärjestöjen tiedot ovat hataria, koska heillä ei ole käytännön tietoa eikä osaamista. Asioihin olisi syytä perehtyä kunnolla ja tehdä kotiläksyt, jos halutaan pitäytyä faktoissa.
Järjestöt jakavat valtion avustusten turvin opetusmateriaalia, jota he levittävät omien kouluttajiensa avulla kouluihin.
Elinkeino tekee itsekin siinä virheen, että syyllistyy vastakkainasetteluun. Reaktio on luonnollinen, koska tuottajat ovat aseettomia tässä tiedotussodassa, jossa pieni aktivistiväki on tiedottamisessaan valtavan tehokas.
Monelle keskivertokansalaiselle järjestöjen tieto voi olla se ainoa oikea.
Porsitushäkki on keskustelussa kuuma peruna, jota voidaan viilentää faktoihin pohjautuvalla keskustelulla. Luuloihin perustuva kilpaväittely takaa, että keskustelu ei johda mihinkään.
Koulukirjan tiedot kuin keskiajalta
Miten on mahdollista että suuren kansallisen kustantajan tekemä oppikirja kertoo, että pellolle levitetyt lannoitteet kulkeutuvat sadeveden mukana puroihin ja lopulta mereen?
Satukirjassakaan ei saisi lukea, että lannoitteet kulkeutuvat sadeveden mukana mereen.
Jos koevastauksessa pitää kertoa se mitä kirjassa on sanottu, onko vastaus oikea? Lannoitteet on tarkoitettu kasvien käyttöön. Osa maaperän ravinteista kulkeutuu eroosion ja maaveden mukana vesistöihin, oli pelto viljelty tai — Näin sanotaan MTT:n tutkimuksessa.
Samanlaista epämääräistä tietoa jakavat aktivistijärjestöt eläinten oikeuksista ja tehotuotannosta. Miksi oman maan ruokatuotannosta ei voi puhua totta? Kuka hyötyy yksipuolisen väärän tiedon jakamisesta?
Saamamme tiedon mukaan Koulun Ympäristötieto (Otava) sitävastoin jakaa totuudenmukaista tietoa.
Facebookissa kiertänyt viesti on aiheuttanut voimakkaita reaktioita. Moni on vuosia yrittänyt saada esimerkiksi MTK:ta puuttumaan asiaan, mutta ilman tulosta.
Fakta vähentää tuskaa, väärä tieto lisää sitä
Keskustelu suomalaisesta ruokatuotannosta on hedelmätöntä väittelyä ja saman jankkaamista niin kauan kuin asenteet ja luulot painavat enemmän kuin faktat.
Elinkeino on sopeutunut äärimmäisen hyvin yhteiskunnan vaatimuksiin siitäkin huolimatta, että se on joutunut kaivamaan omaa kuvettaan.
Vaatimuksien esittäjät eivät ota vastuuta sanomistaan eikä vaatimuksistaan.
Mai Kivelä oli siinä oikeassa, että maksaja olisi hyvä löytyä joskus muualta kuin alkutuottajan selkänahasta. Siitä pisteet.
Olisiko siinä hyvän konsensuksen ja keskustelun alku?
6 Kommenttia
Kuinkakohan paljon sieltä yhdestä venäläisestä kalkkikasasta tuli ravinteita mereen verrattuna Suomen maatalouteen?
Ongelmat Itämerellä johtuvat Venäjän ja Puolan touhusta
Kyllä lannoitteitten osalta koulukirja on valitettavasti oikeassa – ja tällä hetkellä vaikuttavat yhä vielä menneitten vuosikymmenien ylilannoitukset, joiden jäljiltä maaperään on jäänyt fosforia – koskapa kasveilla on tietty raja minkä ylimenevää osaa ne eivät kykene hyödyntämään. Ja tämä ylijäämä yhä huuhtoutuu vesistöihin, järviin – ja mereenkin saakka. Muutkin tekijät vaikuttavat tietysti etenkin Itämerellä, mutta sisävesien sedimenttejä tutkimalla löytyvät samat asiat. Ja tämä on ihan tutkittu fakta. Omalta osaltani olen nähnyt käyriä mökkijärveltäni, Turun Kakskerranjärveltä – ja käyrät ovat hyvin samanlaisia mitä esiteltiin viime syksyn Suomen Kuvalehden artikkelissa. Jos tämä aihe vähänkään kiinnostaa, kannattaa hankkia digitunnus ihan vain sen lukemista varten:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/sinileva-kuriin-lehma-auttaa-puhdistamaan-itamerta/?shared=298532-795d5ded-4
t. Anssi Junnila, biologi, Turku
Kiitos mielenkiintoisesta kommentistasi. Tärkeintä ei ole olla oikeassa, vaan oikean tiedon löytyminen. Keskustelulla ja kommenteilla se saavutetaan. Suurin hyöty tässä digitaalisuudessa on kaksisuuntaisuus, johon lukijat voivat reagoida ja jakaa omia näkemyksiään.
Väitän kohteliaasti, että sinäkin saatat olla oikeassa, ja myös väärässä.
Aurajoki on puhdistunut viime vuosina radikaalisti. Yksi murheenkryyni on siihen laskeva Vähäjoki, joka on aika saastainen. Mistä sen saasteet tulevat? Metsistä?
Teidän seudulla Paimionjoki kaipaa eniten puhdistumista.
Säkylän Pyhäjärvi on muuttunut viime vuosina radikaalisti puhtaammaksi. Matala iso järvi on aivan erinäköinen kuin 15 vuotta sitten.
Jos menemme ajassa taaksepäin, jolloin sedimentit ovat muodostuneet, kaikki muukin ympäristöajattelu on ollut toisenlaista. Ravinteita Itämereen on muodostunut jo ennen tehokasta maatalaoutta. Itämeren sedimentit ovat satoja vuosia vanhoja.
Lisäksi Varsinais-Suomen savijoet ovat varsin alttiita luovuttamaan ravinteita maaveden ja eroosion mukana, koska maalaji on mureneva.
Aion toki tutustua SK:n käyriin, tunnukset minulla on. Digitaalinen viestintä tulee aina vain enemmän maksulliseksi.
Lannoitteita sijoitetaan kasvien käyttöön. Väite muusta on absurdi. Peltojen fosforitaseet ovat laskeneet koko EU-ajan niin, että ne eivät riitä enää joka paikassa eläimille. Lehmiä on kuollut fosforin puutteeseen.
Pelloille kylvetyt ravinteet eivät huuhdoudu purojen mukana mereen, siinä oppikirja antaa väärää tietoa. Pitää myös muistaa MTT:n tutkimus, joka todistaa että erityisesti savipitoisesta maasta liukenee ravinteita, olivat ne viljeltyjä tai ei.
Saaristomeri on meidän maatalouden suurin haasteemme, jossa maatalouden osuus on iso, mutta muitakin lähteitä löytyy. Itämeren kohdalla suomalainen maatalous on syyllinen vain muutaman prosentin osuudella. Puola ja Venäjä viimeistenkin uutisten mukaan tekevät kaiken ympäristötyön turhaksi. Yhdestä kipsivuoresta saattaa tulla enemmän haittaa, kuin koko Suomesta.
Oppikirjan tieto on pahasti valheellinen.
Farmarit haluavat varmasti tehdä ympäristön eteen toimenpiteitä, mutta tutkimustuloksia on todella vähän. Mielipiteitä enemmän. Suurin ongelma on luulojen lisääntyminen ja tietämyksen vähättely.
Huolestuttavaa ja surullista on että BIOLOGI puolustaa väitettä että LANNOITTEET huuhtoutuvat vesistöihin.Oppikirjassahan ei väitetä että edes osa lannoitteiden RAVINTEISTA jäisi viljelykasvien käyttöön.
Suojelijoiden tyypillinen vääristely näkyy jo ohittavan ammattietiikan.
Miten väärän tiedon jakamista voidaan puolustaa? Jos sitä jaetaan kouluissa niin miten meidän tulevat tutkijat voi pärjätä globaaleilla markkinoilla jos heidät lähetetään matkalle takakaarteesta? Kopululaisille pitäisi jakaa faktaa joka pohjautuu viimeiseen tietoon mitä on saatavilla.
Karjalassa seurailin 4-5 vuotta sitten, kun 200 päisen lypsykarjatilan lantaa ajettiin metsään. Puskutarktorilla oli tehty tietä. Belaruksella ja kuuppakärryillä lillinki vietiin metsään. Itämeri tykkää…