Puolalainen lihaskandaali Sloveniassa on jäävuoren huippu

Puolalainen lihaskandaali on ollut viikon ajan puheenaihe Slovenian mediassa.

Yleinen kysymys tiedotusvälineissä on, paljonko ja kuinka kauan sairaiden ja kuolleiden eläinten lihaa on tuotu maahan.

Asia tuli julki, kun kahden tonnin kebaplihaerästä löydettiin salmonellaa.

Ulkomainen liha on halpaa — hinta tärkeä hankintakriteeri julkisissa hankinnoissa

Yksi yhtiö hoitaa pääasiassa julkiset ruokahankinnat Sloveniassa. Panvita myy kouluille, vanhainkoteihin, sairaaloihin ja päiväkoteihin pääasiassa ulkomailta tuotua lihaa.

Julkisissa hankinnoissa mainitaan muitakin kriteereitä, mutta hinta ajaa kaiken edelle.

Sloveniassa sianlihantuotanto kattaa vain puolet maan omavaraisuudesta. Naudanlihaa sensijaan tuotetaan paljon yli oman tarpeen.

Koska maassa on paljon nurmipinta-alaa, ulkona kasvatettu naudanliha mielletään maassa laadukkaaksi. Maatilojen yksikkökoko on pieni — useilla tiloilla se tarkoittaa vain muutamaa lihanautaa maatilaa kohti. Maan lihan tuotanto on vaikeuksissa, kun halpa jäteliha kilpailee samoista markkinoista.

Epätietoisuutta lihan alkuperästä ja määristä

Pop-TV, slovenialainen mainostelevisio, yritti selvittää, paljonko lihaa on tuotu puolalaisesta laittomasta teurastamosta, Kalinowosta Suomeen. Ilman tulosta.

Teurastamon  on kontrolli vähäistä. Teurastusta tapahtuu paljon öiseen aikaan.

Lihan maahantuontifirman, Panditan johtaja Toni Balažič sanoo, että liha ei ole peräisin Puolasta, mutta ei kerro mistä.

Slovenialainen maatalousministeriö vakuuttaa, että systeemi toimii.

Edellinen maatalousministeri Dejan Židan oli ennen ministerin pestiä Panvitan johtaja.

Nykyinen pääministeri Marjan Šarec sanoo, että systeemille on tehtävä jotain.

Kaiken kaikkiaan tilanne on sekava ja vailla selkeää kontrollia.

15 tonnin lihaerä tutkimuksen alla – kaksi tonnia kebaplihaa todettu salmonellapitoisiksi

Puolalainen TV-ryhmä koetti selvittää mitä teurastamolla on tapahtunut, mutta pienen kylän asukkaat olivat vaiti. Teurastamo on ostanut vuosia kuolleita ja sairaita eläimiä ja myynyt niiden lihaa ulkomaille.

Slovenian TV-Planet koetti myös selvittää asiaa, tuloksetta. Kukaan ei halunnut kommunikoida heidän kanssaan. Paikalla oli myös eurooppalaisia viranomaisia, mutta heillekään ei slovenialaisten lähteiden mukaan selvinnyt mitään.

Paljon lihaa Puolasta

Sloveniassa väitetään tuodun paljon lihaa Puolasta. Pitkäaikainen maatalousministeri, Panvitan entinen toimitusjohtaja, nykyään kansalliskokouksen puheenjohtaja Dejan Židan kertoo:

”Uskon, että meillä on kaikki tarvittavat valvontamekanismit Sloveniassa, tällaisia ​​väärinkäytöksiä ei voi tapahtua. Kehotan kuitenkin toimivaltaista ministeriötä vahvistamaan näitä mekanismeja, koska tulevaisuudessa me todennäköisesti kohtaamme samanlaisia ​​tapauksia Euroopassa uudelleen”, hän sanoi. (Delo)

Artikkelissa lähteinä useat slovenialaiset medialähteet.

Lue artikkeli slovenialaisesta lypsykarjatilasta tästä.

---

Toimittajalta

Puolasta toiseksi eniten lihaa Suomeen

Puolan lihaskandaali osoittaa kuinka kontrolli vaihtelee jopa Euroopassa, missä pitäisi olla yhteiset normit ja säännöt.

Slovenia on pieni nykyaikainen eurooppalainen maa. Sen politiikka ja päätöksenteko on kuitenkin kömpelöä, kuten muissakin entisen Jugoslavian maissa.

Poliitikkojen selitykset eivät vakuuta. Heitä epäillään usein korruptiosta ja heillä on usein kytköksiä liike-elämään.

On epäselvää, miten paljon huonoa lihaa on tuotu Puolasta. Sillä on ruokittu koululaisia ja vanhuksia vuosien ajan.

Huonoa lihaa on tuotu Puolasta myös Suomeen. Puola on Saksan jälkeen toiseksi suurin lihantuoja Suomeen.

Oma kansallinen lihan tuotanto on tärkeä ruokaturvallisuuden kannalta. Suomalainen valvontajärjestelmä on luotettava, jopa ylilyövä.