Kirmasen 175-vuotias talo seisoo mäellä tukevasti kevyt pakkasen panema lumihuntu yllään. Ikkunoista tulvii valoa ja viisilapsisen perheen hälinä täyttää pirtin. Vilkkaat koirat touhuavat omiaan, kissat makoilevat uunin pankolla. Elämä vaikuttaa normaalilta.
Jos kaiken nähnyt talovanhus osaisi puhua, talon isännän ja perheen isän, Jukka Kirmasen, puolen vuoden takaisesta yllättävästä poismenosta kertominen saattaisi sitäkin riipaista. Leskelle puolison onnettomuuden aiheuttama kuolema aiheutti laajoja arjen murheita pienistä isoihin asioihin.
Päivistä tuli isäntä, emäntä, isä ja äiti
Päivi Kirmanen puhuu Jukan kuolemasta tasapainoisesti. Vakavan masennuksen vuosia sitten kokenut nuori nainen kokee, että hänen on jaksettava. ”Jos minä en jaksaisi, niin kuka tähän uskaltaisi ryhtyä”, Päivi sanoo. Vilkkaasti ja pulputtaen puheleva Päivi suojelee tietoisesti itseään. Avoimuus ja puhuminen on hänelle luonteva tapa yrittää selviytyä. Hän tietää, että mielen on oltava urheasti tasapainossa.
Talon viisi lasta ja iso karjatila tarvitsevat nyt häntä isäksi ja äidiksi, isännäksi ja emännäksi, karjakoksi ja maanviljelijäksi, ekonomiksi ja byrokratian pyörittäjäksi. ”Ja kodinhoitajaksi”, Päivi jatkaa.
Talon varsinaisella ekonomilla, Jukalla, oli omat suunnitelmat ja visiot, jotka olivat hänen päässään. Suunnitteilla olevan vasikkakasvattamon luvat olivat liki valmiina. ”Toivon, että voimme toteuttaa hankkeen 10 vuoden kuluessa”, Päivi sanoo urheasti.
Navetalta tulee puhelu. Päivi keskeyttää iltateen juonnin, pukeutuu pakkaseen ja tarpoo katsomaan mittalypsyssä esiintynyttä ongelmaa. Nuorimmat lapset jatkavat leikkejään. Neljä koiraa seuraavat emäntänsä tuttuja askeleita.
Päivi Kirmanen on sairaslomalla vielä hetken, mutta askel käy useasti päivässä navettaan. Hänen apuaan tarvitaan koko ajan tuvassa ja elänten kanssa.
Puolison kuolema aiheuttaa arkeen katastrofin
Jukan uusi iPhone on lukittunut. Puhelin on käyttökelvoton ilman tunnuksia. Tietokoneelta löytyi paljon kuitteja ja tietoa, kun Päivi saatiin vaivalla toiseksi pääkäyttäjäksi ja wlan toimimaan.
Pankkikortit eivät toimineet. Pankin seinästä ei saanut rahaa ilman tunnuslukuja. Pankin tiskiltä sai rahaa, kun pankissa tunnettiin entisen työntekijän puoliso. Jukalla oli kaikkiin tileihin käyttöoikeus.
”Kun reissussa auton bensavalo syttyi, pääsimme kotiin muutaman ruttuisen kakskymppisen avulla”, Päivi jatkaa.
”Minä en ollut kuitenkaan niin toimintakuntoinen, jotta olisin itse jaksanut pankkiin ja ihmisten ilmoille lähteä”. Jukan Soile-sisko auttoi.
Keskinäinen testamentti oli Jukan puheenaiheena ajoittain, mutta se jäi tekemättä. Puolison kuolema on asia, johon pitäisi kaikesta huolimatta varautua. ”Keskinäinen testamentti pitää jokaisen yrittäjän laatia”, Päivi painottaa.
”Kaikki kaatui Jukan mukana”, Päivi kertoo. ”Onneksi sentään S-Etukortti toimi, jotta saatiin ruokaa ja polttoainetta.”
Päivin vilkas ja sympaattinen olemus kantaa isoa taakkaa. Suuret kysymykset odottavat tulevaisuudessa.
Avuttomuus yllätti
”Minulla ei ole ollut kaikista tilan käytännöistä ja kokemuksista harmainta aavistusta. Lehmäliikenteen hoitaminen oli ollut aina minun vastuullani, mutta esimerkiksi aperehun jakeiden suhde oli aina ollut Jukan heiniä, samoin rehutilaukset.” Lannanlevitysmäärät eri lohkoille, jäterehumäärä, säilörehumäärä olivat kaikki uusia kysymyksiä, joihin ei ollut enää vastaajaa. Päivi oli hukassa, kun suru oli päällimmäisenä läsnä.
Lasten arjen pyörittäminen oli vaatinut Päivin kaiken ajan. Päivät täyttyivät ruokahuollosta, pyykinpesusta ja lasten kuljettamisista.”Jos minä olisin kuollut, Jukka olisi joutunut ongelmiin minun arjessani”, Päivi tuumaa.
Esimerkiksi pannuhuone oli täysi mysteeri. ”Nyt tiedän stokerin pulssit, paussit ja taukokäynnit. Kesällä oli käyttöveden kanssa ongelmia, kun sähkömies oli kytkenyt stokerin toimintoja väärin. Isäni Yrjö on nyt merkannut kiertovesipumput ja lämpölinjojen suunnat.”
75-vuotias Yrjö toimii talonmiehenä, joka noutaa tarvikkeita, tekee korjauksia ja on henkisenä tukena joka päivä.
Lypsyrobotin huollot hoituvat huoltomiesten avulla. Kaikkia 115 hehtaarin peltolohkoja Päivi ei vieläkään varmuudella tiedä. Tässä auttaa kuitenkin peltolohkot.fi karttasovellus, joka näyttää tilatunnuksella hallinnassa olevat lohkot. ( Artikkeliin pääset tästä)
Päivi on ensisijaisesti äiti lapsilleen. Silti aikaa on riittänyt navetan arjen pyörittämiseen. Ulkopuolinen apu on enemmän kuin tarpeen. Kuolinpesän lomaoikeuden pitäisi olla pidempi. 90 päivää on lyhyt aika sopeutua.
Tilan kannattavuus mysteeri
Jukka työskenteli päivät pankissa. Tilan työt hän teki viikonloppuisin ja iltaisin. Kirmasen tila on käyttänyt ulkopuolisia urakoitsijoita rehunteossa. Viljan kylvön hoitaa urakoija, eikä talossa ole ollut puimuria vuosiin. Jukan peltotöinä oli rehun niittäminen ja lannoitteen levitys.
Pankkimiehellä oli tilan kokonaisvaltainen ekonomia hallussa. Päivillä sen sijaan on vaikeuksia saada kokonaisvaltaista käsitystä liiketoiminnasta.
”Riittääkö minulla usko, tietotaito ja voimat tämän tilan pyörittämiseen riittävän kauan?”
Tilan toiminnan pitäisi kuitenkin olla taas Päivin mukaan kannattavaa. Päivitys 9.1. 15:15: ”Tilan toiminta ei ole nyt kannattavaa, mutta sen pitää tulevaisuudessa sitä olla. Muuten tässä ei ole mitään järkeä”.
”Homma ei silti ole ollenkaan hanskassa, niin kuin se oli Jukalla. Meillä oli selvä työnjako hänen kanssaan.”
”Asiaa pahentaa sekin, että maatalous on huonossa jamassa muutenkin ja lähes vailla minkäänlaista arvostusta.”
Päivi Kirmanen pulputtaa lehmistään vilkkaasti. Jos ei ole asiantuntija, niin kärryiltä putoaa.
Masennus ei saa enää iskeä uudelleen
Päivi on vielä hetken sairauslomalla. ”Jukan kuoleman jälkeen kuolinpesällä oli 90 päivää lomittaja”, Päivi kertoo. Sopeutumisaika on siis 90 päivää. Jukan lomaoikeus loppui, koska kuolleella ei voi olla lomaoikeutta. ”Tarvitsen silti kaksi lomittajaa. Työpäiväni on 16 tuntia 7 päivää viikossa”, Päivi kertoo.
Vaikea masennus on selätetty muutama vuosi sitten ja lehmien nimet muistuvat taas mieleen. Päivi kulkee navetan käytävillä ja kertoo lehmistä. ”Tuo tuossa on 467, Älska, vaikka nelonen on luiskahtanut pannan toiselle puolelle.”
Emäntä hanskaa eläimet. Hän kertoo tarinoita eläinten suvuista ja luonteenpiirteistä. Hän viihtyy navetassa kuin kotonaan.
Tilalla on ollut vuosia kaksi ukrainalaista työmiestä. ”Heille minä olen nyt boss”, Päivi naurahtaa.
Päivi sytyttelee mielellään kynttilöitä. Pihan perällä on pari kynttilää, jotka palavat yhtä kauan kuin Jukan hautakynttilät. Kun pihan kynttilät hiipuvat, Päivi lähtee hautausmaalle sytyttämään kynttilät miehensä haudalle. ”En osaa haudalla jutella, vaikka monet suosittelevat sitä hyvänä terapiana. Siellä kun ei saa vastausta.”
Lapset etusijalla
Linnea oli isän kuollessa 3-vuotias, Hanna 6, Reetta 13, Antti 15 ja Sanni oli 16. Näyttää siltä, että Päivi saa olla lastensa edunvalvojana, mutta maistraatti vaatii häneltä todennäköisesti kirjanpitovelvollisuutta. Lainaa otettaessa pitää maistraatilta olla lupa. Käytäntö vaihtelee valtavasti kunnittain.
Äitinä oleminen ohittaa navettatyöt. ”Sen verran olen vaikeuksistani oppinut, että lapset ovat etusijalla. Jos jostain pitää jaksamisen takia luopua, se on lehmät.”
Illalla isommat olivat laittaneet pienimmät nukkumaan, kun Päivi lähti uudelleen selvittämään lypsyrobotin hälytystä. Kännykkä soitti vikakoodin, joka oli täysin uusi. Huoltomies korjasi takaportin sähkövian, joka ei olisi Päiviltä tällä kertaa onnistunut.
Päivi kömpii illan päätteeksi nuorimmaisten väliin. Isän kuoleman jälkeen pienimmät ovat nukkuneet äidin vieressä.
Vanhan talon tarina jatkuu taas aamulla.
Yrittäjäleski maistraatin ikeessä
Päivin olisi pitänyt käydä rekisteröimässä traktorit ja autot omiin nimiinsä seitsemän päivän kuluessa Jukan kuolemasta, mutta kuka hoksaa tuossa tilanteessa tuollaista asiaa miettiä?
Yrittäjälesken elämä ei ole jatkossakaan helppoa, ellei pariskunta ole tehnyt keskinäistä testamenttia. Se, tehdäänkö keskinäinen testamentti, hallintaoikeustestamentti tai jokin muu, on käytävä tapauskohtaisesti lakimiehen tai asiantuntijan kanssa läpi. Testamentti pitää tehdä niin, että toisella puolisolla on oikeus hoitaa tilan asioita yksin.
Jos testamenttia ei ole, maistraatti toimii alaikäisten lasten edunvalvojana, kunnes lapset täyttävät 18 vuotta. Leski on tilivelvollinen lastensa omaisuudesta maistraatille.
”Kapulakielisen maistraatin tehtävä on jarruttaa tilan toimintaa kaikin keinoin”, sanoo Irmeli Vinnikainen, forssalainen porkkanafarmari, joka on ollut maitsraatin ikeen alla liki 18 vuotta. ”5.1. 18 vuoden helvetti päättyy, kun kuopus täyttää 18 vuotta”, Vinnikainen sanoo.
Irmeli ajoi 1800-luvulta peräisin olevaa lakia nykyaikaan. Lakimuutos tehtiin vuonna 2000, mutta vieläkään se ei tuonut apua yrittäjälesken elämään.
”Vuosittain maistraattiin pitää tehdä vuosi-ilmoitus, että leski ei ole tuhonnut lastensa omaisuutta. Luvat kaikkiin investointeihin pitää saada maistraatista. Rakennuslupaa varten pitää hakea lupa. Koneinvestointeja en ole jaksanut ruveta juurta jaksain perustelemaan.”
”Viranomaiset näivettävät tilan toimintaa jarruttamalla kaikkea uudistamista”, sanoo asian kanssa 18 vuotta paininut Irmeli
Porkkana- ja perunafarmari muistelee yhtä koomista keskustelua virkamiehen kanssa. Liikevaihto oli laskenut yhtenä vuonna. Virkamies kysyi millä te elätte. ”Porkkanalla ja perunalla”, tokaisi Irmeli Vinnikainen. ”Pysykää asiassa”, kehotti kravatinkantaja. ”Porkkanalla ja perunalla”, toisti Irmeli.
”Olettamus on, että leski tuhoaa lastensa omaisuuden”, täräyttää Irmeli Vinnikainen.
Lue artikkeli Irmeli Vinnikaisesta tästä.
4 Kommenttia
Maistraatilta voi hakea lupaa elinkeinon harjoittamiseen niin ei tarvi joka asiaan erikseen lupaa ja hyväksyttää esim. metsäsuunnitelma niin voi tehdä metsänhoito töitä ilman että joka kauppaa tarvii hyväksyttää erikseen.
Ruotsin perintökaaren mukaan eloonjäänyt puoliso perii kuolleen puolison. Lapsilla on vain sijaantulo-oikeus lesken jälkeen.
Tuo kuvio voisi toimia meilläkin.
Voimia ja tsemppiä tosi paljon <3
Raskas hommassa…. tuttu hommassa… mä aloittan
meen vanhoja traktorit korjamaan…. en kiinnostuu uuden mallilit…