Nassikka painaa traktorin piippiä hartaasti. Maatalousnäyttelyn väki rupeaa nauramaan eikä kukaan viitsi kieltää.
Tunnelma on kaukana aikuisten pönötyksestä. Kun lapsilla on hauskaa, kaikilla on hauskaa.
Yksi nassikka imee pillimehua keskittyneesti vuoden -59 Porsche Standardin ratin takana. Vaativa leikki vaatii kevyet huvit.
Lasten maatalousnäyttelyssä pääosassa ovat ratti ja penkki.
Iso ajokone oli kuumipia hittejä varsinkin tyttöjen keskuudessa. Metsäkoneen kuljettajat eivät sukupuuttoon kuole ja eikä tulevaisuudessa sukupolveen katso.
Kaikista ei tule rattimiehiä isona, mutta kaikki tuntuvat olevan rattimiehiä pienenä.
Ratti ja penkki lapsia varten
”Seinäjoelta saapunut pikkupoika sanoi lättyjonossa äidilleen, että sun pitää mennä maajussille morsian -ohjelmaan, että saan ajaa traktorilla”, Jenni Koski sanoo. ”Poika oli oli todellinen konemies ja aivan taivaissa, kun oli Seinäjoen kaupungista vihdoinkin päässyt koneiden vimpaimiin”, Jenni nauraa.
Jenni on 30 muun Hankikosken kyläseuran ja maa- ja kotitalousnaisista koostuvan puuharemmin kanssa touhunnut toista kertaa lasten maatalousnäyttelyn Ylistaron Hanhikoksen pesäpallokentälle. Aktiveja elävältä kylältä löytyy kummastakin porukasta 60.
Jenni Koski paistoi iloisena 250 lättyä. ”Tätä oli taas hauska järjestää.”
Harva Zetorin ajoasentoa pääsee kokeilemaan. Asiaan kuuluu suhtautua tilanteen vaatimalla vakavuudella.
Pillimehua ja lättyjä
900 kävijää nauttivat 40 litraa lättytaikinaa. Kaksi tilaa lahjoittivat munat ja maidon.
Makkaroita suoliin sijoitettiin sulamaan 400. Tilaisuudessa suosittiin pillimehua, jota kului ratin ja penkin välissä isien ja äitien juottamana 400 purkkia.
Kännykkäkamerat tallensivat iloisia naamoja koko kesän edestä.
Pertti Kurikka laulaa, jotta ”Aina mun pitää”. Hanhikoskella ei pitänyt mitään. Riitti kun teki mitä huvitti.
Tuotantoeläimiä mukana tottakai
Lasten maatalousnäytteyssä poniratsastus kuuluu vakiojuttuihin. Pari vasikkaa ja muita mielenkiintoisia otuksia tarjoilivat itseään taputeltavaksi.
Eläimet kiinostavat lapisa melkein yhtä paljon kuin traktorit ja kaivinkoneetkin.
Ponin turpa oli monelle tuttu tuttavuus.
Rento lapsisika pani kuvaa varten töpselin nenäänsä.
Organisoitu pieniin palasiin
Lasten maatalousnäyttely oli palasteltu pieniin osiin talkooväelle. Kymmenen puuhapistettä, evästarjoilu ja liikenteen ohjaus ei kuormittanut ketään liikaa.
Stressi ei kuulu tilaisuuteen.
Kaivinkoneseen pitää päästä vaikka se vähän haasteellista onkin.
Jonotuksen aikana voi vaikka säädellä polkimia. Eikä kukaan kiellä.
Koneiden vimpaimet uusissa asetuksissa
”Kun tilaisuuden jälkeen koneisiin laitettiin virtoja, joka vipu oli uudessa tällissä”, Jenni nauraa. ”Vilkut vilkuttivat ja vaihteet olivat päällä.”
Jokainen peli lähti käyntiin, vaikka valot olivat päällä.
Maaseutua ei voi tuoda, sanotaan. Mutta sitä voidaan viedä. Jos ei ulkomaille, niin siten kivasti lasten sydämiin.
Artikkeli julkaistu 6.6.2015
Ei kommentteja