Rehupiikles — tarina poikabändistä brändiksi

Rehupiikles sai alkunsa Jalasjärven lukiossa 1987. Bändi toimii ja rikkoo rajoja edelleen. Huumorimusiikki on vaikea laji, mutta Rehupiikles osoittaa, jotta joiltakin se onnistuu yli kolme vuosikymmentä.

Ensi viikonloppuna 10.7.2021 rehut tarjoavat huumorinälkäisille elämyksiä Teuvan Kaarihovissa.

Konsertin järjestäjänä toimii Laidunhereford Oy, joka osaa omassa markkinoinnissaan myös koko Suomea ravistelevan positiivisen huumorin (Parempaa lihaa kuin Tinderissä).

Artikkelikuva Kauhavan nuorisoseuralta vuosia sitten. Kuva: Hannu Koivisto

Hienostelematonta ja taitavaa musiikkihuuomoria

Nykyinen Rehupiikles imeltää Etelä-Pohjanmaan maaseudun ilmapiiristä kunnianhimoista maalaisperverssiä musiikkia. Ironisiin sanoituksiin ei sovi äidinkieli, vaan pohojammaan murre. Teksteille hekotetaan tai niistä pahoitetaan mieli, aivan miten kuulija haluaa.

Musiikissa ei hienostella, vaikka muusikot ovat taitavia kuin Ala-Vallin maamiesseuran kravattisonni.

Vaativat monimutkaiset ison bändin sovitukset ovat sekoitusta popista ja Frank Zappasta jatsin kutsuun — kaikkea mahdollista iisiraideria. Musiikillisesti soitto ja sovitukset on taitavasti, ammattimaisesti tehtyä.

Huumorimusiikki on vaikea laji

”Huumorimusiikin tekeminen vaikea laji”, Jyrki Keskinen tuumaa. ”Suomessa on vähän huumoribändejä.”

Ironia kuuluu Rehujen genreen, mutta hyvääkään ironiaa eivät kaikki ymmärrä. Kunnantaloo-kappale herätti runsaasti huomiota mediassa, kun Kurikan kaupunki ei hyväksynyt entistä Jalasjärven kunnantaloa esiintymispaikakseen. Jalasjärvi kuuluu nykyään Kurikkaan. Mutta esimerkiksi Lapua tarjosi oitis kunnantaloaan pelimanneille.

Kurikan nostattama kohu sopi Rehuille. Bändin uusi tuleminen lähti notkeasti käyntiin, vaikka tautitilanne on lamauttanut keikkailun. 90-luvulla bändi veti esiintymisladot täyteen, esiintyi suositussa Ylen Jyrki-ohjelmassa, Porin Jatseissa.Ladot pakkautuivat täyteen kuulijoista.

Osa yleisöstä pukeutui rehutyyliin, johon kuuluivat lippalakit ja askaresvaatteet (tuotantoeläintilan työvaatteet).

Rehupiikles on osannut aina ärsyttää ja viehättää yhtäaikaa. Bändi osoitti myös, että totisina tunnetut pohjalaiset osaavat myös nauraa itselleen, kunhan huumori on tarpeeksi älytöntä.

Rehupiikles uusiutuu kuin mieskuoro

Istumme Keijo Harjusluoman (Jyrki Keskinen) kanssa kahville Topeekan varrella Kauhajoen kirkolla.

”Mukana on viisi alkuperäisjäsentä, jotka ovat kotoisin Jalasjärven kirkonkylältä viiden kilometrin säteeltä.”, Keskinen kertoo.  Uusimmatkin jäsenet ovat olleet yli kymmenen vuotta keikoilla ja levyttämässä. Keikkoja on ollut Porin Jazzista Vaasan mieskuorofestivaaleihin. 

Kymmenen miehen bändin harjoitukset ja keikat vaativat sovittelua. Pelimannit asuvat eri puolilla Suomea. Alttosaksofonisti Harri Ylinen asuu aina Turussa asti, paikassa jossa pohjalaisuus on outoa. Turun keikoilla ouroot sanoitukset ovat paikallisille kummallisia kuin Halisen ukot. Porilaisille ironia uppoaa paremmin, koska heidän geeniperimässä tuoksuu vielä tunkio.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mua flikat ei saa…

Kaikki alkoi Jyväskylän OKL:ssä, kun Joose Tammelin sanoitti uudelleen Beatlesien laulut Can´t Buy Me Love Etelä-pohjanmaan murteella (Mua Flikat Ei Saa Juksatuksi Rahoolla) ja It´s Been A Hard Day´s night (Kovetun Puoloonen Ehtoo). Innoittajan oli Esa Pakarisen Kyllä Rokki on poikaa.

Sanoitukset noudattivat biisien alkuperäistä sanomaa taitavasti.

Joose säesti itseään akustisella kitaralla.

Joose Tammelin tuli Jalasjärven lukioon musiikinopettajan sijaiseksi. Kun koululla oli polttarit kolmasluokkalaisille, Joose kokosi musiikkiryhmäläisistä Rehupiiklesin. Tämä tapahtui 33 vuotta sitten.

Jalasjärvellä sijaitsee nuorisoseurantalo, Vilhola, jossa Rehupiikles soitti ensimmäiset keikkansa.

Opettajia, liikemiehiä ja muusikkoja

Soittajat tekevät leipätyötään eri aloilla. Osa on ammattimuusikkoja, mutta joukosta löytyy myös opettajia ja liikemiehiä. Bändi on erinomaisen harmooninen, epäsymmetrinen ja epähomogeeninen sekoitus suomalaisia nyt jo aikuisia miehiä.

Muusikkojen taiteilijanimet ovat muun muassa: Keijo Harjusluopa, Kaapo Sirveli ja veljensä Mauri Sirveli, Tapani Mettoomäki, Reino Välikohtaanen, Petri Välimäki, Albert Linkiewitch, Ville Karhu, Jaakko Salminen ja Sauli Perälä. Vierailevana solistina on jopa maajussipiireissä vaikuttava merkittävä sikafarmari, lyyrinen koloratuuritenori Mikko Mäki-Latvala. Merkittävä kapellimestari ja konserttipianisti Lasse Hirvi oli mukana Rehuissa.

Tarinoita matkan varrelta

Jyrki Keskinen kertoo tarinoita matkana varrelta.

Ensimmäiset Vilholan keikat Rehupiikles järjesti itse, ja siksi piti hakea huvilupa. Kävimme hakemassa sitä Jalasjärven poliisilaitokselta. Joose Tammelin keksi, että olisi hyvä, että Vilholan ohimenevä tie suljettaisiin ( Lipunmyynnin helpottamiseksi, ruuhkat jne.. ) Nimismies kysyi Tammelinilta, että, MIksi tie pitää sulkea? Joose vastasi: ” No kiusa se on pienikin kiusa. ”

Porin Jazzin edesmennyt toimistusjohtaja ”kehui” ääneen, ettei Etelä-Pohjanmaalla kuunnella, eikä ymmärretä jazz-musiikkia. ”Kuinka he olivat soittaneet Kasinolla ja isännät olivat huudelleet, että soittakaa jazzia.” Tämän kuuli Esko Reinonpoika Alanko , Kurikasta. Hän löi pöytään Rehupiiklesien levyn Jazzin Kutsu ja kysyi: ”Mitäs tämä sitten on?” Tämä tapaus johti keikkaan Pori Jazzissa.

1996 esiinnyimme ainoan kerran Seinäjoella Provinssi-Rockissa. Provinssi-rockin yhteydessä jaettiin lehti, jossa esitellään Provinssin esiintyjät ja aikataulut jne. Levy-yhtiömme ilmoitti, että he ovat ostaneet lehteen mainostilaa puolen sivun verran.

Saatte itse suunnitella jonkin hyvän mainoksen, jossa mainostatte levyänne Noiruttu Pohjanmaa.

Teimme mainoksen , jossa oli koivuklapeja ja luki: HYVÄ PROVINSSIROKKARI!!! OSTA HALAKOJA.