Ruoka se on suomalaisten huulilla

Lukijablogin kirjoitti Mikko Tiainen, maanviljelijä, 2.vuoden agrologiopiskelija.

Ruoka se on suomalaisten huulilla, muulloinnii ku syöessä.

Niin voepi piätellä ku kahteloo vaikkapa Hesaria, tai näkköö telekkarista ossuuskaupan halapuutusmaenoksii. Tuntuupi ihan siltä, että ruuasta oisi vallan pula tulluna ku kaikki siitä vouhottaa, mutta eipä sentää.

Viimesimpiä kouhotuksia on maidon myrkyllisyys tai ainnai tarpeettomuuesta aikaimmeisen ruokintasuunnitelmassa kun joku saapi siitä mahanpuruja tai muita ongelmia. No ei siinä sillon mittää, senkun on sitte juomatta maitova jos ei masu kestä, mutta että pittää hirmuinen vouhotus alottoo, siitä hyvästä että ei muihenkaa sitä tarviis juua ku ei kuulemma ulukomuan paremmatkaa immeiset sitä juo.

Jääkaapin kytteejät ja elämäntapaintijaanit

Siihenhän ei muuta kaevatakkaa ennee etteikö kaiken mualiman jääkaapin kytteejät ja muut elämäntapaintijaanit yhtys sammaan virteen.

Ja kohta on valtakunnan kaekki dosentit jonossa antamassa lausuntoja miten suomalaisiin pitäs syyä. Ei tästä montoo vuotta oo ku voesta väittelivät monen viisaan voimin monessa eri ohjelmassa, liekkö Pikkukakkonen olluna ainoo ohjelma missä ei voista väitelty.

Mikä lie ollu sennii turvanpieksännän tulos, ainakii sillon voi loppu kaupasta. En tiiä mittee tästä maiosta kouhottamisesta seuroo, kaippa tuo maitokii kohta kaupasta loppuu… kieltäävät vielä sen tuotannon ku on niin suuri ympäristömyrkky, et jos on maitoauto sattuna kuatumaan kierällä jiällä, niin se onku ois öljyauto kumollaan.

Halapuuttaminen ompi päivän ruoka

Halapuuttaminen, se se vasta päivän sana ompi. Joka toosa työntää halapuutusta ämyrit täysillä.

Kun se on tuo ruoka ollu kallista! Onhan se hyvä, että immeiset saa eväänsä halvalla etteivät satu näläkään kuolemaan. Kauppakin on kuullemma omasta katteestaan tinkinä että saapi suomalaiset edullista evästä.

Kovat on sitte olluna katteet, ku uutta hallia syntyy joka suunnassa. Pittää toivoo ettei ossuuskaupan herrat jouvu näläkee näkemään ku kovasti ovat katteesta tinkineet… Kun kaikki muu kansa hihkuen riemuhteepi halapaa Oltermannia suuhusa puputtaen on suomalaine muajussi hättee kärsimässä.

Kun tuo halapuutus sattu aivan kuin vahingossa lasseutummaa tuottajatasolle.

Näläkävyön kiristelyä

Joillai tiloilla on jouvuttu ihan tosissaan kiristelemään näläkävyötä ku tuottajahinnat ei kata ennee kulunkeja ja tukieurottii tulloo myöhässä.

Kuitennii laskut ja lyhennykset tulloo ajallaan, niin tässähä ollaannii mielenkiintosen matikan iärellä ja nyt ei olla kalassa. Ei siinä auta itku markkinoilla, maksettava on jos meinoo katon piäsä piälä pittee. Vuan eipä jiänä talonpojan kätteen ku paskaset hanskat, ei auta ees halapuutus ku rahat tuli ja meni.

Että semmosta halapuutusta, halapuutellaan vaan ihtemme pikkuhiljoo leipäjonnoon, sieltähä sitä suapi.

Ainii eipäs suakkaan ku kukkaan ei tuota ennee viljoo leipään pantavaksi kun talonpojalta myytiin talo toissapäivänä pakkohuutokaupalla halapuutettuun hintaan. No miksi ei osteta muilta, suattaa joku viisas kysyä.

Noku eivät myö, vastaa toine, ku sattumoisin on mualimanlaajune katovuos ja markkinoilla ei oo yhtää ylimiärästä evästä. Voe voe, oiskoha sittenkää kannattana halapuuttoo.