Ruoan tuotanto puhuttaa ympäri maailman, aina ja ikuisesti. Suomessakin on aika herätä siihen, että ruoan tuotannolla on kansainvälinen merkitys.
Italiassa Torinossa Terra Madre -tapahtuma keräsi viime syyskuussa pieniä ruoan tuottajia ympäri maailman Afrikasta Amerikkaan. Kokosimme ajatuksia ihmisen ravinnosta eri puolilta maailmaa.
Yhteinen huoli on, miten maailma ruokitaan hyvällä ravinnolla. Väistämättä tulee mieleen, että suomalainen ruokahuolto on ylpeyden aihe luotettavuudessaan ja puhtaudessaan.
Turkki on erikoinen maatalousmaa. Siellä tehomaatalous on vasta kasvamassa valtion tuen turvin. Lukuisat pikkutilat ruokkivat kukin omaa pientä lähiympäristöä. Kuivattujen hedelmien vienti on merkittävää. Sikoja ei uskonnollisista syistä kasvateta, mutta lammastalouskin on vahvaa. Kuvassa Kamaran-lammasrodun edustajia, joka on yleisin rotu Turkissa.
”Pientuottajat tuottavat maailmalla syödystä ruoasta 80 prosenttia”
Terra Madre ( Äiti Maa ) on erittäin kansainvälinen slowfood-tapahtuma, joka järjestetään vuosittain Italiassa Torinossa. Tapahtumassa oli 2016 800 näytteille asettajaa sadasta maasta. Tapahtuman alullepanija on slowfood-maestro Carlo Petrini.
Myös suomalaisia ruuan markkinoijia ja tuottajia tarvittaisiin paikalle.
USA:ssa vaikuttava intialaislähtöinen Arudahda Mittalm, Oakland Instituten perustaja, kertoo Terra Madre – tapahtumassa, että maailman ruuasta 80 prosenttia tuotetaan pientuottajien voimin.
Mittalm on eräänlainen totinen ruoan matkasaarnaaja. Puhetta tulee globaaleista ruokamarkkinoista tasaiseen tahtiin. Hän kertoo myös ruoan tuottajien taloudellisesta ahdingosta, monella on talousvaikeuksia — ”Intiassa 10 000 farmaria tekee vuosittain itsemurhan.”
Los Angelesilainen ”sissipuutarhuri — guerilla gardener” Ron Finley juttelee rennosti ja paiskaa showmiehen elkein haastattelun lopuksi nurmikolle pitkälleen. Losilaiselle ruoka on muutakin kuin vatsan täyttämistä — Se on osa elämän showta. Ron on markkinoi ajatusta, että ihmiset voisivat tuottaa itse ruokansa parvekkeilla ja puutarhoissa.
Hän on vakuuttunut siitä että kun ihminen aisti ruokansa kasvavan omassa puutarhassa, hän on terveempi ja tietoisempi. Hän ei usko ylikansallisten ruokayhtiöiden ravinnon olevan ihmiselle hyväksi. Hän ottaa voimakkaasti kantaa: ylikansalliset ruokajätit markkinoivat ihmisille lihavaa elämää.
Amerikkalainen tunnettu ruokajournalisti Corby Kummer ottaa tasaisemman ja sovittelevamman kannan maailman ruokahuoltoon. Kummer sanoo että maailman ruokinta pelaa pientuottajien ja suurten ruokafirmojen yhteistyöllä — ”Molempia tarvitaan jotta maailma saadaan ruokittua.”
Suomessa pientuotanto on hiljalleen kasvava trendi. Ihmisiä kiinnostaa vapaat eläimet ja suoraan maatilalta ostaminen ilman välikäsiä. Ongelmana on erikoistuotteiden saatavuus. Kuvassa somerolainen sika Mikko Välttilän suoramarkkinotifarmilta.
Ruoan tarve tulee lisääntymään nykyisen ruokahävikin verran.
Ruokahävikki haaskaa puolet maailman ruuasta
Ruoka riittää jos sitä ei haaskattaisi.
Maailmassa on valtava nälkäisten ihmisten populaatio, pelkästään hyvinvointivaltio USA:ssa 100 000 perhettä kärsii nälkää — Kehitysmaiden nälkäisistä puhumattakaan.
Minnesotan yliopiston tutkimuksen mukaan ruoan tarve maailmassa tulee kaksinkertaistumaan vuoteen 2050 mennessä, kun maailman väestö lisääntyy kahdella miljardilla yhteensä yhdeksään miljardiin ihmiseen. Ruoan tarve siis tulee lisääntymään nykyisen ruokahävikin verran.
MTT:n tutkimuksen mukaan pelkästään Suomessa ruokahävikki on puoli miljardia euroa. Iltasanomien viime vuoden toukokuussa julkaistun uutisen mukaan pelkästään kaupan ruokahävikki Suomessa on 70 miljoonaa kiloa. Kotitalouksien ruokahävikki on kaksinkertainen, 140 miljoonaa kiloa.
USA:ssa Guardianin artikkelin mukaan puolet ruoasta jää käyttämättä koko maailmassa.
Intiassa 10 000 maanviljelijää tekee itsemurhan vuodessa taloudellisten vaikeuksien takia.
Suomalaisella ruualla on pitkät perinteet, mutta se on jäänyt kansainvälisten ruokatrendien varjoon viime vuosikymmeninä. Perinteiden uudelleen herättely on nyt muotia uudessa kuosissa. Ravintolat herättelevät henkin kansallisruokiamme kuten tillilihaa, karjalanpiirakoita ja munavoita. Kuvassa Henri Alen ravintola Finnjävelin keittiössä.
Ruokahuijaukset ovat huolestuttava miljardibisnes
Pelkästään ruokahuijausten rahallisen arvon arvioidaan olevan 40 miljardia euroa vuodessa. Haastattelemamme roomalainen maatilamatkailuyrittäjä kertoi että heiltä haetaan lihaa pelkästään sen takia että alkuperä on taattu. Eläimet löytyvät navetasta ja laitumelta.
Italia on hänen mukaansa maa, jossa lähiruoan arvostus johtuu siitä, että se on luotettavaa ja läpinäkyvää. Tilalla käydään ensin, vasta sitten ostetaan.
Italiassa paikallinen Agrineuvontajärjestö Coldiretti (englanninkielinen sivusto) on avannut esimerkiksi TIR-rekkoja. Niistä on joskus löytynyt aivan jotain muuta ruokaa kuin rahtikirjoihin on präntätty.
Italiassa on paljon maatilamatkailutiloja jotka myyvät omia maataloustuotteitaan. Tässä leikataan oman karjan Fiorentina-raakapihviä maatilaravintolassa Rooman lähellä.
Mafia on Italiassa merkittävä ruokatuotteiden huijaaja. Italia tuottaa kolmanneksen maailman oliiviöljystä, mutta lukuun sisältyy ulkomailta salaa esimerkiksi Tunisiasta tuotettua öljyä, joka vain pullotetaan Italiassa.
Korruptio vaivaa suuressa osassa maailmaa, ruoan alkuperämerkintöjä, kuten luomusertifikaatteja voidaan ostaa.
Lähellä tai omassa puutarhassa tuotettu ravinto koetaan turvalliseksi, kun ruokaskandaalit vavisuttavat tuon tuosta.
Esimerkiksi Kiinan markkinoilta löytyi vuosikymmeniä vanhaa lihaa — Vastuullisuutta ei ole maailman ruokatuotannossa koskaan liikaa.
Toimittajalta
Kaikki eivät koskaan hifistele ruoalla
Luomu, lähiruoka, saati oman lehmän maito, eivät tule koskaan olemaan merkittävä osa globaalia eikä edes kansallista ruokatuotantoa.
Tapasin taksikuskin Ljubljanassa. Hänellä oli lehmä ja kaksi sikaa, joita vanhemmat hoitivat. Miehellä ei ole aikaa omille lypsyille. Harvalla on aikaa omalta leipätyöltään aikaa juurikaan paneutua arkiruokaan — Se haetaan nopeasti marketista töiden jälkeen mahan täytteeksi, ilman sen kummempaa jeesustelua.
Los angelelaisen Ron Finleyn vakuuttavasti esittämä ajatus omasta puutarhasta kuulostaa lähinnä showmiehen hifistelyltä johon harvalla on aikaa ja varallisuutta. Yhä harvempaa, joka on jo erkaantunut maalaisuudesta, kiinnostaa edes mokoma asia.
Kuinka moni ehtii ja viitsii keskittymään omaan ruokaansa edes tuoteselosteita lukemalla?
Pientuotanto on makeeta tietyssä mielessä mutta Suomessa esimerkiksi luomutuotteita ostetaan elintarvikkeista prosentin pari. Luomusikatiloja esimerkiksi, on Suomessa kymmenkunta.
Vegaaniruoka voi olla monen tavoiteena mutta sekään ei koskaan tule valtaamaan suurta osaa keittiöitä.
Jokainen tehköön valintansa itse omien arvojen mukaan.
Silti ruokaan kannattaa kiinnittää huomiota. Se on osa hyvinvointia. Nyt maailmassa ruokaa kuitenkin on, varsinkin länsimaissa ruokahyvinvointi on jo jopa ylellistä.
Keskustelu ruoan alkuperästä, eettisyydestä ja puhtaudesta on hyvä asia. Jatketaan sitä mutta pidetään hatusta kiinni ja jalat maassa. Ihminen on kuitenkin laiska toteuttamaan edes idealismiaan.
Lähteenä käytetty toimittajan ulkomaan haastatteluja ja Slovenian teeveen Terra Madre-dokumenttia, jossa kirjoittaja on myös ollut tv-kuvaajana. Pääkuva: Slovenian tv, RTVSLO.
Ei kommentteja