”Tämä on minun loppuelämäni työpaikka”, tuumaa Jouni Kolehmainen ja naurahtaa päälle.
Kuulijan miettimään laittava lausahdus kertoo siitä, että kolmikymppinen mies on kasvanut kiinni unelmiensa työhön.
Sukupolvenvaihdos Jounin vanhempien, Pirjo ja Hannu Kolehmaisen, perustamassa Savon Salaoja Oy:ssä on tekeillä ja salaojitus tuntuu tarjoavan leipää Suomen maassa kolmannellekin salaojittajasukupolvelle.
Jounin isoisä nimittäin aloitti salaojamiehenä, Pellonraivauksen hommissa 1950-luvulla ja Jounin isä, Hannu, jatkoi salaojittajan työtä. Myös perheen nuorimmat lapset Jukka ja Salla ovat mukana yrityksen toiminnassa.
Jouni (vas.) ja Hannu Kolehmaisen yhteistyö pelaa. Yhdessä rakentuvat niin koneet oman yrityksen käyttöön kuin viljelijöiden peltosalaojatkin.
Salaojitus tarjoaa sesonkia ympäri vuoden
Maaliskuun alkupäivinä on aikaa istahtaa juttelemaan, sillä menossa on koneiden huoltosesonki. Kuukauden päästä salaojasesonki saattaa jo alkaa. ”Rymättylässä on jo perunaa laitettu maahan”, muistuttaa Pirjo Kolehmainen.
Leudot talvet ovat jatkaneet salaojituskautta molemmista päistä. Jokatalvinen huoltotauko aloitettiin tänä talvena vasta tammikuun alkupäivinä.
Viimeinen peltosalaoja vedettiin viime syksynä vielä joulun alla, joten taukoa ei kovin paljon enää jää. Aika kuluu koneita huoltaessa ja lomia pitäessä.
Kun Savon Salaoja Oy:n koneet starttaavat keväällä, pysähtyy sirkus todennäköisesti taas vasta vähän ennen joulurauhan julistusta. ”Ruovedeltä aloitetaan. Sinne jäi työmaita, joihin ei viime vuonna päästy”, sanoo Hannu.
Salaojitus ei säikähdä pientä pakkasta. Keväällä routa on pehmyttä ja sitä saa olla 30 cm. Syksyllä se on kuin terästä ja silloin työmaa pysähtyy 10 cm routaan. Kerimäkeläisen Jussi Kirmasen pelto ojitettiin joulukuussa.
Siirrot minimiin
Kolehmaisten road show jatkaa tehokkaasti työmaalta toiselle mahdollisimman vähin siirtomatkoin. Kalusto kulkee kätevästi kahdella lavetilla, mutta asiakkaiden ehdoilla.
Turhaa ajoa ei kannata tehdä, vaan siirrot pyritään minimoimaan. Tien päällä ei tienaa salaojittajakaan.
”Tehokkaita työpäiviä vuodessa tulee satakunta, nykyisillä keleillä jopa 120”, Hannu kertoo.
Päivässä ojitetaan 4-5 hehtaaria. Maanantaista torstaihin jatkuvalla työviikolla putkea vedetään pellon uumeniin keskimäärin kymmenen kilometriä.
”Perjantait huolletaan koneita ja käydään katselemassa uusia työmaita”, Jouni sanoo.
Seitsemän pakkasastetta on maaginen raja. Silloin sora holvautuu eikä juokse maan uumeniin. Silloin urakoitsija odottelee leudompaa päivää.
Perusojitus vähentynyt
Salaojituksen kultaisilla vuosikymmenillä, 1970- ja 1980-luvuilla, salaojaa vedettiin koko valtakunnassa jopa 40 000 hehtaarille vuodessa. Perustyö peltojen kuivituksessa ja lohkokoon järkeistämisessä tehtiin tuolloin, ja nyt ojituksen määrä on pudonnut noin 10 000 hehtaariin vuodessa.
”Siitä on uudisojitusta 70 prosenttia ja loput on täydennysojitusta”, Hannu Kolehmainen sanoo.
Asiakaspalvelu pelaa
Savon Salaoja Oy tekee rapiat 500 hehtaaria salaojitettua peltoa kaudessa. Tyypillinen työmaa on 5-8 hehtaarin ala, joten asiakkaita on viitisenkymmentä vuodessa.
Salaojittajankin työ on nykyaikaista asiakaspalvelua, jossa kysytään paitsi ammattiosaamista myös ihmissuhdetaitoja. Salaojakauppakin perustuu kahdenväliseen luottamukseen.
Savolaiset Kolehmaiset sen tuntuvat osaavan. Puhe on harkittua ja hymy on herkässä koko kolmikolla.
Hannu Kolehmainen on jo jäämässä sivummalle Savon Salaoja Oy:n ruorista. Mieluisa työ vetää kuitenkin välillä mukanaan.
Kokemus on voimaa
Asiakassuhteet ovat pitkiä, parhaimmillaan sukupolvien mittaisia.
”On aika jännä mennä sellaiselle tilalle, jossa jo oma pappa on tehnyt ojia”, haastelee Jouni.
Lapiomiehenä ja apupoikana salaojatyömailla aloittanut nuori mies on terveellä tavalla ylpeä kokemuksen kautta kertyneestä omasta osaamisestaan.
”Suosittelen kaikille, että aloitetaan sieltä lapion varresta. Siinä muodostuu pikku hiljaa hyvä kuva siitä, mitä työmailla tehdään.”
Ohje on mitä parhain ja se pätee pomminvarmasti muuallakin kuin salaojituksessa.
Pirjo-äitikin muistuttaa, että asenteen on oltava kunnossa. Selvää on, että kun asiakkaan maksama lasku koko salaojitusurakasta suunnittelusta toteutukseen on 3000-5000 euroa hehtaarilta, on palvelunkin oltava sen mukaista.
Jouni Kolehmainen on jo kokenut salaojittaja. Pikkupoikana lapion varressa aloittanut mies aikoo tehdä salaojaa vielä kauan.
Konetyötä kolmella miehellä
Salaojatyö hoituu pääasiassa kolmen miehen voimin. Yksi aurakoneen, yksi sorakoneen ja yksi kaivurin puikoissa.
Jouni nauraakin olevansa työmaalla ”se neljäs mies”, joka hyppää tarpeen tullen kaikkiin koneisiin tuuraamaan. Aliurakoitsijoita käytetään tarpeen mukaan työmailla.
Savon Salaoja Oy tekee ojat aurakoneella. Menossa on jo neljäs Inter-Drain. Hannu Kolehmainen aloitti ojitushommat ketjukoneella, mutta aurakone vaihtui alle 80-luvun loppupuolella.
Aurakone, samoin kuin ajettava soravaunukin, on tela-alustainen ja se hiipii pellolla hellävaraisesti ja pienellä pintapaineella.
Savon Salaoja Oy:n kaikki koneet ovat tela-alustaisia. Pieni pintapaine hellii maan rakennetta.
Kivisyys vaivaa aina, mutta se on suhteellista
Olosuhteet ojitustyömailla vaihtelevat melkoisesti eri puolilla maata ja kokemus on osoittanut aurakoneen toimivan hyvin kaikissa oloissa.
Siinä missä Savon kiviset maat voivat olla viheliäisiä paitsi viljellä myös ojittaa, on Etelä-Suomen aukeilla toisenlaisia ongelmia.
”Kiuruvedellä on sanonta, että jos kangella maahan lyödessä yksi lyönti viidestä ei osu kiveen, niin siihen voi tehdä pellon. Loimaalla taas yksi isäntä harmitteli hirmuisesti, kun työmaalta löytyi kaksi kiveä”, nauraa Hannu.
Ketjukoneella työ ei etene, kun eteen sattuu kunnon pulteri. Aurakone sentään siirtää pienempiä kiviä edestään. Välillä joudutaan aurakoneellekin tekemään liitokset kaivurilla kaivaen.
Salaojakone hoitaa maata
Aurakoneen etuina Hannu Kolehmainen mainitsee kuin kaupan päälle tulevan peltomaan syväjankkuroinnin.
”Aura rikkoo maata syvältä ja samalla tiivistymät alkavat purkautua. Mitä tiukempi maa, sen parempi lopputulos saadaan aurakoneella ojitettaessa”.
Ketjukone sen sijaan tekee ojan kaivamalla ja tiivistymät jäävät koskematta.
Kolehmaisilla on rakenteilla uusi tela-alustainen ja ajettava soravaunu. Liki yhdeksän neliömetriä maan pintaa vasten olevaa telaa kantaa raskaankin soralastin.
Jankkurointi kruunaa rakenteen
Kun salaojitukseen yhdistetään vielä seuraavana kesänä ojien suuntaan ristikkäin tehtävä jankkurointi, alkaa pellossa tapahtua nopeasti rakenteen paranemista. Kasvien juuret pääsevät näin kasvamaan halkeamia pitkin syvemmälle ja luonto alkaa tehdä työtä kuin itsestään.
”Me emme jankkurointia tee, mutta lainaamme asiakkaille konetta jolla sen voi tehdä itse traktoripelissä”, Hannu sanoo.
Ojaväli on pienentynyt
Ojavälit ovat tihentyneet salaojituksen alkuajoista. Turvemaalle vedetään ojia 8-10 metrin välein ja kivennäismaillekin 12-14 metrin välein.
”Erikoisviljelyyn on vedetty jopa kolmen metrin ojaväliä”, Hannu sanoo. Tällöin ojaverkostoa käytetään säätösalaojituksena jo kasteluunkin.
Tarjoukset suunnitelman pohjalta
Ojittajan silmä on vuosikymmenten saatossa kehittynyt näkemään jo pellon päältä, missä mahdollisia ongelmia voi syntyä.
Kolehmaiset tekevät ojatarjouksen ja urakan toteutuksen aina ammattisuunnittelijan tekemän suunnitelman pohjalta, mutta käytännössä vinkkejä annetaan vielä ojatyömaalla.
Jos näyttää siltä, että ojaväliä olisi jollain kohdalla syytä tihentää, se rohjetaan sanoa asiakkaalle. ”On asiakkaankin etu, että otetaan pieni lisäkustannus, jolla ojitus saadaan kerralla toimivaksi. Toinen vaihtoehto olisi, että ojittaja tulee parin vuoden päästä tekemään lisää vetoja”, Jouni Kolehmainen sanoo.
Kolehmaiset kannustavat aina myös selvittämään tukimahdollisuuden, joka parhaimmillaan on 30 % hyväksytyistä kustannuksista.
Kuvat: Jussi Kirmanen ja Matti Turtiainen
Videoita Savon Salaoja Oy:n toiminnasta:
Nykyaikaista peltosalaojitusta
Perustietoa Savon Salaoja Oy:stä
Lue myös artikkelit:
http://www.maaseutumedia.fi/onko-pellon-kuivatus-tarkeaa/
http://www.maaseutumedia.fi/kuinka-paljon-vetta-on-kasvien-kaytossa/
http://www.maaseutumedia.fi/kuinka-paljon-vetta-on-kasvien-kaytossa/
Savon Salaoja Oy:n muistilista onnistuneelle ojitusprojektille:
1. Teetä suunnitelma ammattitaitoisella salaojateknikolla.
2. Selvitä tukien mahdollisuus.
3. Pyydä tarjous ajoissa urakoitsijalta.
4. Hoida pellon peruskuivatus kuntoon kaivamalla kunnolliset piiriojat.
5. Hyödynnä kaivumaat pellon painanteiden tasauksessa.
6. Nauti onnistuneen salaojituksen tuomasta työnsäästöstä ja kasvun lisäyksestä.
Ei kommentteja