Salmonellan vastustus lihantuotannossa on ensisijaisesti kansanterveystyötä, jolla säästetään ihmisten sairaanhoidon kustannuksia. Silti lainsäädäntö sysää vastuun salmonellan vastustuksen kustannuksista suomalaiselle maatalousyrittäjälle.
Uusimman tiedon mukaan OP Pohjola aikoo lopettaa salmonellavakuutukset 2023. Siihen asti on aikaa siirtää kallis vastuu pois tuottajien harteilta. Tulenarkaa aihetta on käsitelty mediassa olemattoman vähän.
Salmonella vaanii nurkan takana
Vaikka eläintautitilanne Suomessa on selkeästi parempi kuin muissa EU-maissa, salmonella vaanii koko ajan nurkan takana. Se voi iskeä, vaikka hygieniasta ja jyrsijöistä olisi huolehdittu kuinka hyvin. Sikatiloilla salmonellaa on esiintynyt vuonna 2018 12 pitopaikassa, vuonna 2019 17 pitopaikassa ja vuonna 2020 13 pitopaikassa.
Vuodessa korkeintaan 1-2 pitopaikalla on jouduttu lopettamaan merkittäviä määriä sikoja salmonellatartuntojen vuoksi.
Teurastamot eivät ota vastaan teuraita sikaloista, joissa epäillään salmonellaa. Lainsäädäntö ei estä teurastamista, mutta riski teurastamon saastumiselle on suuri ja teurasruhot tulisi tällöin ohjata kuumennuskäsittelyyn eli kypsiin tuotteisiin. Tämä ei ole kustannustehokasta teurastamolle.
Suomen lainsäädäntö ei anna lupaa viedä eläimiä teurastettavaksi muualle, vaikka esimerkiksi Viron lainsäädäntö sen hyväksyisi.

Ulkomailla sikaloissa ei ole aina virikkeitä. Hännät on typistettyjä. Tilavaatimukset näyttivät kuvan ottohetkellä 2013 olevan ahtaat. Etelä-Euroopan lainsäädäntö on paljon löysempää, mutta se ei vaikuta kilpailuttamiseen Suomessa. Kuva Pohjois-Italiasta.
Ruotsissa ja Norjassa yhteiskunta ottaa vastuun, Suomessa yrittäjä
Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on samanlainen tapa torjua salmonellaa. Ruotsissa ja Norjassa valtiovalta kantaa taloudellisen vastuun salmonellasaneerauksista, Suomessa vastuu on maatalousyrittäjällä. Lihatalojen tarjoamista ryhmävakuutuksista ja tuottaja voi saada korvauksia 75 % saneerauksen kustannuksista.
Muualla EU:ssa salmonella hoidetaan antibiootein. Jos esimerkiksi tanskalaisessa sikalassa havaitaan salmonella, eläimet lääkitään antibiooteilla ja teurastetaan normaalisti. Lihaa voidaan tuoda vaikkapa Suomeen salmonellavapaana. Yleisen käsityksen mukaan Tanskassa on hyvin vähän salmonellavapaita sikatiloja.
Suomeen tuotavat liha- ja kananmunaerät on tutkittava lähtömaassa salmonellan varalta ja tuloksen on oltava negatiivinen. Ruotsilta ja Norjalta ei tällaista tutkimusta vaadita, koska siellä noudatettavat salmonellavalvontaohjelmat vastaavat Suomen tasoa ja ovat EU-komission hyväksymiä.
Kun salmonella iskee eläintilaan, vastuu eläinten hävittämisestä siirtyy käytännössä omistajalle.
Otetaan esimerkiksi 2000 sian lihasikala, joka on tyypillinen perhefarmi. Salmonellan vuoksi kaikki sikalan eläimet on tapettava ja vietävä Honkajoen raatokeräilyyn. Jos sikojen keskipaino on 75 kiloa, teuraskuormassa olisi 150 000 kiloa lihaa. 1,50 euron kilohinnalla tulomenetys on 225 000 euroa. Honkajoen laskut kustantavat kymmeniä tuhansia.
Jos eläimet tapetaan pulttipyssyllä, urakka on raaka. Verta tulee paljon, eikä sitä voi laskea maahan, vaan se on kerättävä talteen. Eläinten tarpeeton hävitys on myös eettinen kysymys ja kova paikka eläintenhoitajalle.
Kun sikayrittäjä Guy Bosaksen sikalassa todettiin salmonella 2019, sikojen hävityslasku oli yli 120 000 euroa. Ensimmäisen saneerauksen kohdalla teurastamo hoiti eläinten teurastuksen, seuraavalla kerralla yrittäjä joutui tappamaan eläimet tilalla. Raadot vietiin Honkajoelle destruktiolaitokselle.
Emakkosikalan saneeraus tuli kalliiksi
Salmonellasaneerauksen kustannukset saattavat nousta niin korkeiksi, että luukut joutuu laittamaan kiinni. Isossa emakkosikalassa saneerauksen kokonaislasku saattaa nousta miljoonaan tai kahteen, kun lasketaan pihamassojen vaihdot ja kuukausien puhdistus- ja desinfiointyö. Lisäksi siivoustyö on pirullisen työläs ja tarkka urakka.
Siankasvattaja kertoo: ”Härskiä suhmurointia toisen ahdingon kustannuksella. Mutta meillä farmareilla ei ole vaihtoehtoja.”
Hänen isoon emakkosikalaansa tuli salmonella. Miljoonavahingon omavastuu oli tuolloin, vuonna 2019, 1500 euroa. Nykyään se on 25 prosenttia.
Suuri ongelma muodostui vakuutuksen maksukatosta, joka on vuoden liikevaihdon verran, tässä tapauksessa 1,8 miljoonaa euroa.
Koska saneeraus oli vaikea, se kesti kauan ja maksoi paljon enemmän, maksukatto ylittyi. Kaikki eläimet hävitettiin, kun selvisi miten laajalle ja totaalisesti salmonella oli levinnyt rehuputkia myöden.
”Härskiä suhmurointia toisen ahdingon kustannuksella. Mutta meillä farmareilla ei ole vaihtoehtoja.”
Sikala todettiin puhtaaksi toukokuussa 2021, mutta salmonella löytyi uudelleen yhdestä huoneesta kahden kuukauden kuluttua.
Uuden vakuutuksen saa voimaan, jos sikala on puoli vuotta puhdas. Tässä tapauksessa farmari joutuu ottamaan kaiken omasta kassastaan, joka hupenee nopeasti.
Vakuutukset vastenmielisiä vakuutusyhtiöille, kalliit kustannukset myös teurastamoille
Suomessa teurastamoilla on salmonellan varalta yhteisvakuutus, joka kattaa 75 prosenttia vahinkojen kustannuksista. Loppu 25 prosenttia otetaan farmarin kassasta. Isossa eläinyksikössä se voi tarkoittaa 500 000 euron kulua. Saneeraus voi maksaa jopa kaksi miljoonaa. Kyse on kuukausien pilkuntarkasta työstä.
Farmarin kontolle jää kaikki murheet, eläinten hävitys ja vienti destruktiolaitokselle.
Salmonellavakuutukset ovat lihatalojen ja meijereiden ryhmävakuutuksia. Vakuutusmaksut ovat nousseet merkittävästi vahinkojen suuruuden takia. Viisi vuotta sitten vakuutusmaksu oli 40 senttiä per sika, tällä hetkellä se on jopa 2,5 euroa sikaa kohti.
Vakuutusyhtiöillä on halu irrottautua kalliista salmonellavakuutuksista, koska yhtiöt eivät ole hyväntekeväisyyslaitoksia. Atrian vakuutukset olivat aiemmin Lähi-Tapiolassa, HK:n Ifissä. Koska vahinkoja oli liikaa, firmat joutuivat vaihtamaan vakuutusyhtiöitä OP Pohjolaan. OP Pohjolakin haluaa irroittautua salmonellan ryhmävakuutuksista.
Snellmanin vakuutukset ovat Fenniassa.
Suomen erikoinen lainsäädäntö on vakuutusyhtiöille vaikea pala. Osa vakuutusyhtiöistä haluaa salmonellavakuutuksesta eroon. Jos vakuutusyhtiöt sanoisivat vakuutukset irti, vakuuttamisen vaihtoehdot olisivat vähissä.
Ruotsissa valtio maksaa salmonellan aiheuttamista kustannuksista 60 – 70 prosenttia bioturvatason mukaan, vakuutus loput. Latviassa valtio subventoi salmonellavakuutuksia 70 prosentilla.
Vakuutusmeklari ehdottaa valtiolle vastuuta
Vakuutusmeklari Tero Korhonen sanoo, että valtiolla pitäisi olla suurin vastuu, kuten Ruotsissa.
”Vakuutuksen tulisi tulla tuottajaa vastaan esimerkiksi vastuuajan pidentämisessä.”
Marinin hallitusohjelmaan on kirjattu salmonellariskin hallinta, mutta summa, jonka valtio pystyy satsaamaan salmonellan saneeraamiseen on todennäköisesti liian pieni vahinkojen määrään nähden. Tiloille voisi tarjota rahallista tukea salmonellan vastustamiseen.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä siirtää vastuun valtiolta muille toimijoille: ”Finanssialan on kehitettävä tuotteita (vakuutuksia) toimintavarmoiksi.”
CAP sallii 70 prosentin tuen viljelijöiden riskivakuutuksiin, kuten kasvitauteihin, satovahinkoihin ja eläintauteihin. Raha on silloin pois muusta CAP-rahasta. Miksi MTK ei näe tätä mahdolliseksi?, kysyy yksi sikayrittäjä.
Sikavassa on meneillään hanke, jossa on MMM:n avustuksella suunniteltu mallia keskinäisen rahaston perustamiselle: https://www.ett.fi/hankkeet/elaintautirahastohanke/. Rahaston perustamisen selvittely on kesken ja alustavat suunnitelmatkin muuttuneet matkan varrella.
Rahastoon liittyville tiloille olisi mahdollista saada lisäturvaa salmonellaryhmävakuutusten päälle saneerauskustannuksiin, ja osan kustannuksista tulisi valtion kassasta ja osa rahastosta.
Eläinten terveys Ry ETT:n toiminnanjohtajan Ina Topparin mukaan paljon on tekeillä sikasalmonellan vastustamisessa ja saneerauskeinoissa.
”MMM on ollut hyvin yhteistyössä ja Ruokaviraston ja Avien kanssa on pystytty kehittämään myös joustavia, tuotantoa säästäviä saneerauskeinoja. Joskus vain voi olla edullisempaa totaalityhjennys ja saneeraus kuin vuosien tuotanto päällä -saneeraus. Tässä asiassa valitettavasti jälkiviisaus on usein se paras viisaus – miten olisi kannattanut saneerata.”
Sikatalouden tilanne on ilman salmonellan tuomia vastuitakin suuri. Nuori sikafarmari Satakunnasta sanoo, että hänen 2000 sian sikalassaan on menot kasvaneet 40 000 euroa vuodessa. Tulot ovat pienentyneet saman verran.
Hän sanoo haluavansa irti salmonellavastuista. Talous ei kestä mahdollista vakuutuksen omavastuuta.
Jos valtio ei ota vastuuta ruokaketjun bioturvallisuudesta, alalta saattaa poistua merkittävä määrä ruuan tuottajia.

Ruokatuotanto lähtee pienestä liikkeelle. Kuvassa edellispäivänä syntyneitä virkeitä possuja. Emakon maidontuotanto antaa lähtöpotkun possun elämälle.
Farmareiden kommentteja
”Lainsäätäjä ei itsekään ole ymmärtänyt mitä on ollut tekemässä”.
”Farmari maksaa bioturvallisuuden, mikä pitäisi olla valtion tehtävä”.
”Miksi Suomi kaataa korkean kustannusrakenteen yrittäjän niskaan, samalla kun kilpailemme tuontilihan kanssa, jonka kustannukset ovat aivan toista luokkaa.”
”Suomalainen liha on uniikki tuote, jollaista löytyy vain Ruotsista ja Norjasta. Suomen valtiovalta on näistä ainoa maa, joka ei osallistu talkoisiin.”
Linkkejä aiheeseen.
https://www.ett.fi/salmonella-info/ajankohtainen-salmonellatilanne/
Ei kommentteja