Aikaa on kulunut kymmenen vuotta, kun ison kotieläintilan ympäristölupa pantiin vireille. Kunnan ympäristölupapapereihin tutustuminen alkoi kiinnostaa yhä enemmän.
Lupaprosessi alkoi, kun siat ja kalkkunat olisi haluttu muuttaa broilereiksi. Sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja valtion lupaviranomainen pitivät muutosta jopa ympäristöpäästöjen kannalta hyvänä.
Lantaa pidetään ympäristöä kuormittavana, eikä lannoitteena. Tähän näkemykseen nojaten muutos olisi ympäristön kannalta viisas viranomaisenkin kannalta, koska lantaa syntyy broilereilla vähemmän.
Mökkiläisen jarrutus
Farmari oli aikeissa ostaa naapurin mummonmökin, jotta hän saisi luparauhan. Kaupunkiseudulta oleva mökkiläinen puhui isännän ympäri. Hän lupasi ettei tule koskaan jarruttamaan ison kotieläintilan toimintaa.
Hänhän tulisi käymään vain satunnaisesti mökillään. Naapurien kertoman mukaan mökkiläinen viettää reilun viikon vuodessa mökissään kesäaikaan. Talviaikaan siellä ei käydä normaalisti ollenkaan.
Lupaus ei pitänyt.
Tämän jälkeen alkoi vuosien valitusprosessi. Lupaprosessi käydään nyt varmuuden vuoksi uudelleen alusta alkaen.
Vapaa-ajan asunto on ollut ostettaessa ison tilan vieressä.
Lupaprosessi – ei päätei häntää
Ely-keskus teki päätöksen, ettei eläinlajin muutos aiheuta YVA-menettelyä (Ympäristövaikutusten arviointi). Asiaa oli selvitetty myös ympäristökeskukselta. Valituskierteen edetessä Korkein Hallinto Oikeus päätti, että YVA olisi sittenkin pitänyt tehdä.
Asia lähti uudelle kierrokselle YVA-menettelyn kautta. Mökkiläisen valituskierre jatkui joka asteessa. Valitusprosessi palautui uudelleen käsiteltäväksi vuosien jälkeen. Siitä on taas uudelleenvalitusmahdollisuus joka vaiheessa.
Valittajalla on perusteina ollut meluhaitta, haju, kulttuurimaiseman pilaaminen ja tienkäyttöoikeuksiin liittyviä asioita.
Jos jotain positiivista haetaan, kallis YVA on nyt tehty, sitä ei tarvitse tehdä enää uudelleen.
Ympäristölupa niellyt rutkasti rahaa ja aikaa
Eläintilalla on tehty maavalli ”meluhaittojen ehkäisyyn” mökkiläisen vaatimusten mukaan kiinteistöjen välille. Kuvaavaa on, että maavalli on kutistunut vuosien jälkeen, mutta sen taakse on rakennettu korkea varaston seinä harmien suojaksi.
Valittaminen on ollut monella tavalla työläs kotieläintilalle. Lämpökeskuksen laitteet makasivat neljä vuotta pihalla. Tekeminen viivästyi valitusten takia. Laitteet odottivat pihalla asennusta koko ajan. Lämpölaitoksen paikkaakin on myöhemmin satunnaisen naapurin vaatimuksesta siirretty.
Prosessissa AVI on lupaviranomainen ja ELY on valvoja. Kunnan ympäristölautakunta antaa lausunnot.
Tavallinen tarina
Tarinoita, joissa valittaminen vaikuttaa lähinnä haitanteolta, on paljon. Tässä tapauksessa on kummallisinta se, että kun mökkiläinen osti kiinteistönsä, naapuritilalla oli jo mittavaa kotieläintoimintaa.
Ostaessaan vapaa-ajan kiinteistön, hän tiesi asuvansa eläintilan vieressä. Lupaus olla koskaan haittaamatta naapurin elinkeinoa ei pitänyt.
Kotieläintilalle on kertynyt maksettavaa lukuisten mökkien hinta. Investoinnit ovat viivästyneet. Lisäksi aiheeton valituskierre on syönyt henkisesti.
Valituskierre voidaan katkaista
Edellisessä atikkelissa esiin tuotu ajatus maatalouden suuryksikön kaavoittamisesta suojaisi jatkuvilta valituksilta, kun valitusmahdollisuus olisi vain kerran.
Jos tilalle laadittaisiin asemakaava tai yleiskaava, luvat haettaisiin kerralla. Nyt käytäntö on se, että halutessaan naapuri voi hidastaa jokaista laajennusprosessia vuosilla, jos ahkeraa viitseliäisyyttä piisaa.
Edellisessä artikkelissa esitetty ympäristölupien sälyttäminen kuntien vastuulle säästäisi rutkasti rahaa joka taholta. Silti kansalaisilla olisi oikeutensa turvata omat oikeutensa valittamalla.
Lue myös
http://www.maaseutumedia.fi/kaavoitus-kaipaa-jarkevoittamista/
Kommentti:
Pitkät lupaprosessit hidastavat investointeja
Kansantaloudellisesti ajatellen Suomessa haaskataan byrokratiaan valtavasti rahaa. Lupaprosessien järkevöittäminen vaatii maalaisjärkeä, mikä on tunnetusti ehtyvä voimavara.
Suomessa on paljon enemmän ympäristöluvan alaisia toimintoja, kuin muualla Euroopassa – 18000.
Lupaprossien sujuvuutta parantamaan on asetettu työryhmä, johon ei kuulu yhtäkään asianosaista, maatalouden edustajaa. ”Ympäristöministeriön edustaja sanoi, että todelliset kehittämispöydät ovat toisaalla”, kertoo Ilmajoen kunnan kaavoitusarkkitehti Kaisa Sippola. Toisin sanoen ruohonjuuritaso ei osaa kehittää oma ympäristöään niin hyvin, kuin se Bulevardin eteläpuolella osataan.
Samalla tavalla kotieläinten hyvinvointitoimikunnassa on koko kirjo järjestöihmisiä ja virkamiehiä, mutta ei yhtään elinkeinonharjoittajaa.
Olisiko syytä kysyä maalaisilta, jos maalaisjärkeä tarvitaan?
Artikkelia päivitetty 26.2. klo 19:22 ja 21:15
Isäntä ei ole antanut kommentteja tai haastattelua asian arkaluonteisuuden takia.
Ei kommentteja