Sianlihan tuottajahinta saa Saksassa tukea

Sianlihan tuottajahinta on Saksassa alempi kuin Suomessa, virallisesti. Valtio tukee verotukseen piilotetuilla tuilla kuitenkin sikataloutta runsaskätisesti. Saksalainen sianlihan tuottajahinta on tukijärjestelyjen ansiosta huomattavasti suomalaista korkeampi.

Saksassa valtio tukee sikamarkkinoita saparotuella, joka on maksimissaan 64 361 euroa per tila. Valtion verotekniset tukitoimenpiteet ovat asia, josta ei ole paljon huudeltu. Neuvonnan laskelmien mukaan nettohyöty on liki 6 euroa per sika, 2-3 euroa per porsas. Pelkästään nämä kaksi tukea tekevät maksimissaan yhteensä liki 90 000 euroa tilaa kohti.

Isolla maalla on EU:ssa eri säännöt, kuin pienellä. Voisiko Suomi kuitenkin toimia Saksan malliin? Vai onko Orwellin termein niin, että toiset ovat enemmän tasa-arvoisia kuin toiset?

Helpotetusta alv-tuesta ei ole tietoa kuin saksaksi, saksalaiset eivät todennäköisesti halua kaikkien ymmärtävän kaikkea. Tieto on ollut valtavan vaivan takana kaivaa. Järjestelmä on taitavasti rakennettu ja piilotettu.

Olisiko Saksan mallista opiksi otettavaa Suomessa, jotta elintaviketju saisi lisää elinvoimaa tässä tilanteessa, jotta oma ruokatuotanto olisi turvattu.

Artikkelissa lähdetietoja on kaivanut sikafarmari Timo Heikkilä Ruskolta.

Artikkeli julkaistu 5.8.2015

Miksi Suomi ei voisi maksaa saparotukea?

Ala-Saksissa otetaan käyttöön 16,5 euron saparotuki tiloilla, joilla on maksimissaan 1000 sikaa. Tuki tulee jokaiselle parttialle, maksimissaan 3,93 parttialle per vuosi. Yli 1000 sian sikalat saavat tukea vaiheittain alenevasti. 16,5 euron saparotuen saa maksimissaan 3930 sialle, jos tilalla on puremattomia häntiä vähintään 70%. Leikkamattomat ja leikatut siat on pidettävä erillään.

Osa Saksan tuesta tulee EU:n maaseutuohjelman rahoista, vaikka saparon leikkauskielto on direktiivissä määrätty.

Tässä on lisäksi se mahdollisuus, mitä saksalainen hyödyntää taitavasti: Isompi sikala voidaan jakaa useisiin yksikköihin eri yhtiöihin ja perheenjäsenten kesken. Tällöin tuki ohjaantuu moneen kertaan samalle tilalle.

Laajalti aineistoa saksalaisesta sikatuista kerännyt Timo Heikkilä, sikafarmari Ruskolta on asioista hyvin perillä. “Miksi Suomi ei maksa saparotukea. Suomella olisi aivan sama mahdollisuus maksaa saparotukea, mutta miksi EU on kieltänyt sen meillä?”

Saksalainen tukiviidakko on erittän vaikeaselkoinen. Siitä on vaikea tehdä tarkkaa selkoa, mutta se muistuttaa suomalaista alkutuotevähennystä, joka meillä oli ennen EU-aikaa. Tällöin tuottaja ei maksanut alvia tai liikevaihtoveroa, mutta ostaja sai tehdä 1,35-kertaisen liikevaihtoverovähennyksen.

Saksan MTK:n tärkeä lobbaustavoite on maatalouden helpotetun alv-järjestelmän säilyttäminen.

Ruuan alv 7%

Saksan normaali alv on 19%. Esimerkiksi ruuan, rehujen ja eläimien alv on 7 %. Liha myydään 9 % alvikannalla. Ostoissa voidaan tehdä vähennykset 19 %:n mukaan. Tämä lisää palautettavaa alvia tilojen rahakiertoon.

Verohelpotuksiin ovat oikeutettuja pienemmät tilat. Isompien tilojen vähennysoikeus alenee asteittain koon suurentuessa.

Peltopinta-alaa tuetaan myös, jos se on alle 60 hehtaaria, hedelmätiloilla 10 hehtaaria.

Tämän takia isompia tiloja on jaettu perheen jäsenten kesken pienempiin yksiköihin. Tavoitteena on myös vähentää verotoimiston töitä, kun alvi-ilmoituksia ei tarvitse tehdä.

Helpotettu verojärjestelmä Saksan malliin

Valtion helpotukseen oikeutettavalla tilalla myynnin alv on 10,7 %. Tila ei ole alv-velvollinen, joten tilan ei tarvitse tilittää alvia, mutta se ei saa silloin myöskään vähentää ostojen alvia. Neuvonnan laskelman mukaan nettohyöty järjestelmästä on 6 euroa per lihasika, 60 euroa per emakko, 2-3 euroa per porsas.

Hyöty oli ennemmin vielä isompi, koska verovähennysoikeus oli 13 %.

Järjestelmä suosii kotoista ruokintaa, kun rehuissakin on alv vain 7 %. Se suosii myös oman lannan käyttöä lannoitteena. Tällöin ostopanokset ovat minimissään.

Sianlihan tuet Saksassa

Saparotuki on maksimissaan 63 461 euroa per tila. “Summa  on valtava”, sanoo Atria Suomen varatoimitusjohtaja Jari Leija. “Osa rahasta on kansallista, mutta suuri osa tulee EU:sta myös meidän suomalaisten maksamana.”

Toinen erikoinen tuki on edellä mainittu ylisuuri alv-palautus, epäsuora rahallinen tuki jokaista lihasikaa kohti.

Aurinkoenergiatuki on kolmas tukimuoto, joka joidenkin laskelmien mukaan maksaa sikalan rakennusinvestoinnin 10 vuodessa. Nelljäs tuki, järeä biokaasutuki on myös sikatalouden kannattavuutta helpottava järjestelmä.

Sitten pitää muistaa halpa Itä-Euroopan halpatyövoima, joka tekee lihan jalostuksen halvemmaksi, kuin Suomessa. Ammattilihanleikkaajan työtuntikustannus sosiaalikuluineen on Suomessa noin 35-40 euroa teurastamolle. Saksassa lihanleikkaajan palkkauksessa ei ole minimipalkkaa. Työvoimakustannus on noin 10-15 euroa työnantajamaksuineen.

 Kauppakin tukee Saksassa sianlihan tuotantoa

Suomen sikataloudella on haasteita pärjätä saksalaisten tukien kanssa. Suomalainen kuluttaja luulee usein, että vain meillä tuetaan lihantuotantoa.

Suomalaiset keskisuuret lihanjalostajat saavat saksalaista sikakirjavaa todella halvalla.

Saksassa on vielä kaupan kanssa tuottajille kerättävä eläinten hyvinvointotukirahasto, johon kaupat pakotetaan ulkomainoskampanjalla (Ikea ja McDonalds). Tähän Lidl ( Schwarz Gruppe ) lupasi vielä 50% päälle, jos muutkin tulevat mukaan.

Lue linkki tästä.

Yhteenveto

Verohelpotus on suuri ja järjestelmä on toimiva. Alv-kikkailu antaa paljon mahdollisuuksia ja kiertoteiden käyttöä esimerkiksi jakamalla tila pienempiin kokonaisuuksiin.

Saksassa on juuri tukien takia yleistä kaksivaiheinen porsaskasvatus. Esimerkiksi isä voi toimia porsavälittäjänä poikansa ja oman tilan välillä. Tuet saadaan porsaille kahteen kertaan, kun alkukasvatussiat myydään 20-50 kiloisina ja toiseen kertaan 50-120 kiloisina.

Saksalainen saa verohyötynä paremman katteen kuin suomalainen virkaveli, vaikka sianlihalle maksettavat hinnat näyttäisivät alemmilta.

Saksankieliset termit:

– pauschalierende Landwirt = helpotusjärjestelmää käyttävä maanviljelijä
– optimierende Lantwirt = alv normaali laskentaa käyttävä maanviljelijä

Linkki englanniksi tästä. Linkissä on virheellinen tieto: Tuki tulee per parttia, ei per 1000 sikaa.

Artikkelissa mainittiin virheellisesti, että tuotantoeläinet hyvinvointineuottelukunta olisi esittänyt kiristyksiä. Kyseessä on valtioneuvoston asetus 2012.