Siementämättäjättämispäätös on uusi termi. Sikatalouden kannattamattomuus piinaa sikafarmareita. Tuottajahinta panee monen pohtimaan lopettamista.
Tuttava soitti eilen kysyäkseen, kaipaanko sikoja.
Hän sanoi esittäneensä monelle lopettaneelle saman kysymyksen ja saaneensa kaikilta saman vastauksen.
Saman hän sai myös minulta: ”En.”
Tapasin toisen sikafarmarin tänään. Morjestelun jälkeen hän sanoi keksineensä uuden termin: siementämättäjättämispäätös. Viimeinen emakko sai vihreällä sprayllä selkäänsä kirjaimet VS – viimeinen siemennys. Se on sitten viimeinen porsiva emakko heidän sukutilallaan. Sikojen suku ei jatku.
”Tilanne on aivan mahdoton”, farmari kiteytti. ”Mulla ei enää rahat riitä sianpitoon.”
Vaikka Marko Kriikkulalla on sikatalouteen kova usko, joskus hänenkin päänsä painuu. Uupumus ei ole syy downsiftata. Marko uskoo että tilan kohtuullisen uusi porsastuotantosikala pysyy kannattavana.
Sikatalous ei motivoi jatkamaan
Kolmas sikatuttava sanoi, että rahaa ei jää. Hänellä on useampi sata emakkoa ja lihasikoja. Tuotos hänellä on liki 30 vieroitettua porsasta per emakko per vuosi. Mikä tarkoittaa eurooppalaisittainkin jo kovaa tuotosta.
Siementämättäjättämispäätös-tuttava sanoi, että heinäkuun tuotantoraportti osoitti emakkoa kohti syntyvän 24,7 porsasta, mikä on pienelle sikalalle kova tulos. Sillä olisi ennen pankkitili pursunnut.
Jos työstä ei jää rahaa, ei se myöskään motivoi jatkamaan.
Siementämättäjättämispäätös on monella harkinnassa
Ne velattomat farmarit, joilla ei ole raskaita investointeja enää maksettavana ja tuotos kunnossa, pärjäävät nippanappa. Jokainen elinkeino, johon ei investoida eikä kehitetä, polkee paikallaan ja näivettyy.
Monella alasajo on harkinnassa. Lihasikalan alasajo onnistuu jotenkuten, mutta emakkosikalaa ei ole enää kannattavaa ajaa ylös, jos se on kerran lopetettu.
Hiljaiset lopettajat eivät näy otsikoissa eikä lööpeissä. Ovet vain laitetaan kiinni ja huokaistaan syvään.
Alasajo on myös kallis toimenpide ja vaikea tehdä hallitusti.
Sikakapulat ja muuta hullua
Saksassa viranomaiset pohtivat yhdessä tuumin miten sianlihatuotantoa voidaan auttaa ja kehittää. Suomessa viranopmaiset käyttävät energiaansa muun muassa pohtimalla, mikä puukapula sopii parhaiten sian virikkeeksi.
Puusepänverstailla on uusi tuote, sikakapulat.
Valvontaeläinlääkärit koettavat löytää mauserilla tai rullamitalla karsinan aidasta mittavirheitä ja farmareille köyttä kaulaan.
Eläinten hyvinvointi ajaa ihmisen hyvinvoinnin edelle.
Uusia viritelmiä viranomaisvaatimuksista on turha edes luetella. Ne ovat juuri sellaisia, kuin niitä laativat ihmisetkin ovat. Kaukana todellisesta elävästä elämästä.
Elämä ei ole komiikkaa, vaikka se joskus naurattaakin.
Onko kaduttanut?
Sikojen kanssa tehty työ oli usein mielekästä ja kiinnostavaa, mutta loppuaikana se tuntui pakkopullalta. Hyviä tekosyitä löytyi aina lähetä sikalasta muihin töihin.
Jos eläintenhoitotyö ei huvita, sitä ei kannata tehdä. Lopettamispäätös on vaikea tehdä. Sitä pitää kypsytellä pitkään.
Minua päätös ei ole kaduttanut, vaikka joskus porsaita unissani hoidankin ja emakkoja siemennän.
Lue Marko ja Katri Kriikkulan tehosikalasta tästä.
Artikkeli julkaistu 20.8.2015
2 Kommenttia
Sympatiani ovat sikalanpitäjillä. Aloitin maatilan pyörittämisen kymmenisen vuotta sitten ja olen tyrmistynyt miten byrokraattista ja millaista virkamiesrallia pyöritän – enkä hae/saa senttiäkään tukia. Tsemppiä kaikille!
Sympatiat pitäisi olla kaikilla tuottajilla. En tiedä onko sama tilanne edessä muillakin kuin maidontuottajilla. Byrokratian takia ei saa palkkaa kuin vasta ensi vuonna koska tarkastajat eivät suomessa kerkee joka paikkaan.
Hiphei suomi. Tiilikaiseen oli vähän uskoa mutta munaton mies.
-Tuomas Ilomäki