Saksalainen sikadokumentti paljastaa karun ja ankaran keski-eurooppalaisen lihateollisuuden, jossa antibiootteja ei säästellä.
Suomalainen sianlihantuotanto on eettistä, läpinäkyvää perheyritystoimintaa. Ero on suuri, kun verrataan sitä saksalaisen dokumentin teolliseen antibioottien kyllästämään sikatuotantoon.
”Dokumentti antaa ajattelemisen aihetta”, kirjoittaa linkin lähettänyt lukija. ”Onko yli kaiken ihailtu kilpailu ja keskittäminen suuriin yksiköihin enää järkeävää?”, hän jatkaa.
Lukija päättää palautteensa: Riittääkö suomalaisten kilpailukyky, vai sammuttako viimeinen valot, jos perheviljelmät tapetaan sairaalla kilpailuttamisella?
Dokumentin linkkiin pääset jutun lopussa.
Saksalainen sikateollisuus sijoitusyhtiötoimintaa
Dokumentin mukaan 90 prosenttia Saksan sianlihan tuotannosta on siirtynyt kymmenien tuhansien sikojen lihatehtaisiin, joiden omistajina ovat sijoitusyhtiöt.
Siat elävät ahtaammin kuin direktiivi määrää. Kuvissa näemme ahtautta, kokoritilälattioita ja virikkeiden täydellistä puuttumista.
Dokumentin kuvissa näkyy ainoastaan typistettyjä häntiä, vaikka systemaattinen häntien katkominen on EU:ssa kielletty. Stressin ja agressioiden takia sioilta joudutaan katkomaan saparot hännänpurennan takia.
Saksalaisdokumentin sioilta on saparot katkottu.
Kannattavuusraja on 30 000 sikaa — Huikeat jättisikaloiden investointituet
Jättisikaloiden kannattavuusraja on dokumentin mukaan 30 000 sikaa. Työntekijöitä tehokkaassa pitkälle automatisoidussa tuotannossa on yksi per 2000 – 2500 sikaa.
Kun Saksa ei ollut omavarainen sianlihan tuotannon suhteen, 2005 – 2011 päätettiin antaa huikeita 50 prosentin tukia jättisikaloiden rakentamiseen. Entisen DDR:n alueella rakennuskustannusten investointituet ovat vieläkin 40 prosenttia.
Nyt Saksa on 120 prosentin omavarainen sianlihan suhteen ja lihaa riittää vientiinkin.
Linkki Saksan artikkeliin Saksan sianlihan piilotuista tästä.
Saksalainen sikateollisuus tuottaa ylenmäärin lantaa
Saksassa päätetiin purkaa eläinmäärään ja peltopinta-alan kytkentä, jotta pelloille voidaan levittää entistä suurempia lantamääriä. Lantaa tulee dokumentissa haastatellulta sikafarmilta 40 kuutiota päivässä.
Peltojen ylilannoituksen kustannukset maksaa veronmaksaja, ei sianlihan tuottaja.
Runsas sianlannan käyttö nostaa nitraattipitoisuuksia pohjavedessä. Pohjaveden hyvä nitraattiraja on 10 mikrogrammaa litrassa. Saksassa se on jo 70 – 80 mikrogrammaa, kun EU:n yläraja on 50.
Veden korkeasta nitraattipitoisuudesta aiheutuu syöpää ja ongelmia erityisesti lasten terveydelle. Dokumentissa kerrotaan, että jo 50 prosentilla Saksan pohjavesissä on liian korkeat nitraattipitoisuudet.
Dokumentin mukaan lantaa levitetään Saksassa ympäristöä säästämättä.
Saksalaiset perheyritykset väistyvät sikateollisuuden alta
Viiden vuoden sisällä 50 prosenttia saksalaisista sikatiloista on joutunut lopettamaan. Alhaiset sianlihan hinnat ovat painaneet kannattavuuden alas. Vain suuryksiköt kykenevät kamppailemaan sianlihan tuotannon kanssa, jossa ainoa kriteeri tuntuu olevan hinta.
Suurissa teurastamoissa teurastetaan parhaimmillaan 20 000 sikaa päivässä kuusi päivää viikossa. Pienet teurastamot ovat joutuneet lopettamaan tai ne ovat ajautuneet konkurssiin kannattamattomina.
Saksassa ei tunneta minimipalkkalakia. Teurastus on halpaa, kun kielitaidottomat työntekijät tekevät töitä kuuden euron palkalla, josta vähennetään puolet asunnon petipaikasta, ja esimerkiksi työvaatteista.
Kolme teurastamoa hallitsee Saksan sianlihamarkkinoita
Saksassa teurastetaan 60 miljoonaa sikaa vuodessa, Ranskassa 30 miljoonaa. Ranskalaiset sikatilat eivät ole tehneet voittoa vuoden 2008 jälkeen tiukentuneiden eläinsuojelu- ja ympäristömääräysten jälkeen. Teurastamoita on siellä lopetettu ja työttömyys kasvanut.
Ranskassa työntekijä maksaa teurastamolle 20 euroa tunnilta, kolme kertaa enemmän kuiin Saksassa. Suomessa työntekijäkustannukset ovat noin kaksi kertaa Ranskaakin suuremmat.
Ranskassa työntekijä maksaa teurastamolle 20 euroa tunnilta, kolme kertaa enemmän kuin Saksassa. Suomessa työntekijäkustannukset ovat noin kaksi kertaa Ranskaakin suuremmat.
Saksan sianlihamarkkinoista yli puolta hallitsee kolme jättiteurastamoa. 1960 saksalainen työntekijä tarvitsi yhden sianlihakilon ostoon 160 minuuttia, nyt työtä tarvitaan enää 24 minuuttia.
Dokumentissa esitellään lopuksi ruotsalainen suuri sikatila vertailukohdaksi. Ruotsalaisella sikatilalla ei katkota häntiä, siellä ei ole tautiongelmia eikä valtavaa lääkitystä.
Saksassa käytetään sioille 800 tonnia antibiootteja
Saksalaiset hybridisiat kasvavat nopeasti, mutta niiden vastustukyky on heikko. Antibiootteja käytetään varotoimenpiteenä tauteja vastaan 3 – 4 kertaa niiden eliniän aikana.
Viime vuonna Saksassa käytettiin huikeat 800 tonnia antiobiootteja eläimille. Jopa ihmiselle tarkoitettua reserviantibioottia, Kolesteliiniä käytettiin viime vuonna 28 tonnia. WHO rajannut reserviantibioottin vain ihmisten kriisitilanteisiin.
MRSA tappaa Saksassa 15 000 ihmistä
Lääkkeiden ylikäytön seurauksena on resistenssi. Jopa 20 prosenttia saksalaisen supermarketin sianlihasta sisältää MRSA-bakteereja.
Saksalaisista 10 prosenttia kantaa elimistössään MRSA:ta, jotka muuttuvat vaarallisisksi esimerkiksi leikkaustaen yhteydessä.
Kasvissyöjät ovat suurimmassa vaarassa, koska kasviksia ei kuumenneta. Vuodessa MRSA-bakteerin tappaa 15 000 ihmistä.
Lukijan kommentit sikadokumentista
Lukija, joka lähetti linkin dokumenttiin, kommentoi alla ruuan halpuutusta.
Tällaista toimintaa se halvan ruuan perässä juokseminen aiheuttaa. Tätäkö halutaan Suomeenkin S- ja K-ryhmän toimesta. Ehkä myös kilpailuviraston, juhanavartiaisten, anterovartioiden, timoharakoiden, eläinsuojelujärjestöjen ym. avustamana?
Pääasia, että ruoka ei maksa mitään.
Pääasia, että ruoka ei maksa mitään. Ei haittaa, vaikka Suomen elintarvikeklusteri kuolee, kun maailmalta saa niin halpaa ruokaa. ”Onhan tuottavuus kaupungeissa, varsinkin Helsingissä, niin paljon parempi kansantalouden kannalta, että maaseutu voidaan tyhjentää.”
Linkki dokumenttiin tästä. Armes Schwein – Fettes Geschäft | [HD] Deutsch Dokument
Linkki terveysmittari Welfare Quality-tuloksiin Suomessa.
Linkki artikkeliin, jossa ulkomaalaiset ihmettelevät suomalaisten sikojen hyvinvointia.
8 Kommenttia
Eläinaktivisti on näiden eläintehtaiden parhaita ystäviä jotka ajavat pieniä tiloja ahdinkoon mutta eläintehtaille ei aktivistit voi mitään siksi he hyökkäävät pienten ja puolustuskyvyttömien pientuottajien kimppuun ja raivaavat tietä factory farmingille.
Kyllä se on kapitalisti ja suurpääoma joka vaatii jatkuvaa tehostamista, lisätuottoa ja kustannusten minimointia ja sitäkautta myös tuottajahinnan laskua. Vaikka eläinaktivismiinkin liittyy oma problematiikkansa, on tosi että jos ketään ei kiinnostaisi tuotannon eettisyys ja eläinten hyvinvointi niin liha tuotettaisiin pelkästään näissä tehtaissa.
Tämä on täyttä totta jo Suomessakin!
Lihanauta, lypsykarja ja sianlihan tuotanto keskittyy jo nyt monessa paikassa suuriin tuotantolaitoksiin ja uusia rakennetaan kokoajaan.
Oy:t ja sijoitusyhtiöt ovat Suomalaisessa maataloudessa täyttä totta.
Ja maanviljelijät ne siellä on pääosassa. Tulisivat hyvin toimeen perheyrityksinä, pienemmillä karjamäärillä, mutta työn määrä vähenee suhteessa eläinmäärään ja tulos kasvaa.
Ahneus.
Sijoitusyhtiöt eivät pyöritä maatiloja. Osakeyhtiöt ovat perheyrityksiä, verotuskäytännöllisistä syistä.
Jos joku harjoittaa Suomessa maatalouttta, niin ahneus ei ole syy. Paljon helpompia konsteja löytyy olla ahne.
Koettaisit edes vähän pysyä totuudessa. Urpo.
Pari ongelmaa: Aldi/discountterit määrää tuottajahinnat, paikalliset ostavat monesti halpaa vs. laadukasta. Teollistamatonta possua on saatavilla paikallisilta lihakauppiailta jotka teurastavat ja tekevät tuotteensä itse. Hinnat moninkertaiset, mutta laatu huippua (paljon parempaa mitä teollisesti tuottettu marketti kura Suomessa ja lihan alkuperä oli ??).
Työvoiman vapaa liikkuvuus. Pitäiskö sille tehdä yhdessä jotain. Että se Saksan teurastakalin saisi kunnon palkan niin ei tarvis romialaisten tulla Saksaan vaan voisivat Romaniassa teurastaa sikansa.
Työntekijät tekevät jopa kaksi viikkoa putkeen ilman vapaapäiviä. Työpäivät ovat 12 – 14 tuntisia. On syytä epäillä onko lihanleikkajien ja teurastajien työnlaatu aivan kunnollista.