Suomalaiset sikatuottajat voivat pahoin. Possun hinta ei vastaa työpanosta.
Ketju, myös ruokatuotantoketju yhtä heikko kuin sen heikoin lenkki. Ketjun heikoin lenkki on nyt tuottaja.
Tuottajien pahoinvointi nousi otsikoihin, kun sianlihan tuottaja Sami Yli-Rahnasto nosti tämän hetken lihan hinnan räväkästi julkisuuteen.
Kysyimme muutamalta tuottajalta, mitä kuuluu sikafarmareille.
Sami Yli-Rahnasto pyörittää nykymittakaavassa pientä sikalaa. Hän on kasvattanut possujaan vapaaporsitusmenetelmällä koko uransa ajan vuodesta 1994.
Yli-Rahnasto — possun hinta ei vastaa työmäärää
Kauhajokelainen Sami Yli-Rahnasto nosti esiin possujen huonon hinnan. Hän on tyytymätön teurastamon toimintaan. Yli-Rahnasto nosti esiin Ilkka-Pohjalaisen haastattelussa Snellmanin sikojen heikommat porsasmäärät, myös MT uutisoi Yli-Rahnaston ulostulosta. Yli-Rahnasto sanoo, että Snellmanin tuottajat käyttävät perimältään erilaista sika-ainesta, kuin HKScan ja Atria.
Tarkkaa tilastoa ei ole, mutta Yli-Rahnaston käsitys on, että emakon vuosituotoksessa Snellmanin tuottajien emakot tuottavat kuusi porsasta vähemmän, kuin kahden ison teurastamon emakkoaines. Snellman on maksanut parempaa tilityshintaa korvaamaan korkeampia tuotantokustannuksia, kuten GMO-vapaasta ruokinnasta aiheutuvista toimenpiteistä.
Yli-Rahnasto laskee, että porsaasta pitäisi saada enemmän ja lihan hinta pitäisi olla korkeampi, jotta Snellmanin tuottajat olisivat samalla viivalla muiden lihatalojen tuottajien kanssa.
Ero on ollut aiemmin tuottajien mielestä riittävä, mutta viime vuosina hintaero on pienentynyt ja pienenee.
”Possun hinta ei vastaa työmäärää” sanovat kaikki, myös HK:n ja Atrian tuottajat. Tuottajat ovat ahtaalla.
Sami Yli-Rahnasto ei ole ensimmäistä kertaa barrikaadeilla. Kuva vuosien takaa, kun allekirjoittanut järjesti Sami Yli-Rahnaston kanssa maajussien lakon Kurikassa. Huumoripitoinen lakko kesti kolme tuntia.
Lauri Köymäri on vähään tyytyväinen
Oripääläinen Lauri Köymäri siirtyi Snellmanin tuottajaksi 2012.
Hän ei ymmärrä Sami Yli-Rahnaston kritiikkiä, mitä hän ajaa takaa. ”En toki tunne miestä.” Köymäri on tyytyväinen yhteistyöhön Snellmanin kanssa. Tuottajahintojakaan hän ei moiti. Ainoa asia mitä hän kritisoi on genetiikka. ”Miksi tuottaja ei saisi itse valita haluamaansa spermaa?”
Hän aikoo laajentaa sikalansa tuplaten suuremmaksi tämän vuoden aikana ja siirtyä vapaaporsitukseen, jos ELY näyttää investointihakemukselle vihreää valoa.
Taloudellisesta tilanteesta hän ei valita. ”Kai minä olen vaatimaton”, Köymäri sanoo. ”Ei kukaan laajenna jos menee huonosti.”
Köymäri siirtyi Snellmanin tuottajaksi 2012 parempien ehtojen ja korkeamman hinnan takia. Tulos on tasaantunut eläinaineksen lantraannuttua. Alussa tilanne oli hyvä, kun eläinaines oli monirotuista ja tuotos korkea ja hinta parempi kuin muilla teurastamoilla.
Monirotuiset hoitavat ja imettävät porsaitaan paremmin ja ja pahnueet ovat isompia.
Kaksi vuotta siirtymän jälkeen hän yhtiöitti maatilansa, jotta verojen jälkeen jäisi myös rahaa velkojen maksuun.
Laurin isä Juhani aloitti kahdella emakolla 60-luvun alussa, sitten hän kasvatti sikalaansa 14 emakkoon. Joka uudistuksessa tuli tuplaten eläimiä lisää Seuraavaksi emakkoja oli 40 vuonna 1973. ”Silloin paikallislehti kirjoitti, että tälläisiäkö tehoyksiköitä meillä on tulevaisuudessa”, Lauri Köymäri nauraa.
1973 paikallislehti kirjoitti 40 emakon ”suursikalasta”, ettätälläisiäkö tehoyksiköitä meillä on tulevaisuudessa.
Laurin aikana 80 emakon sikala kasvoi 160 emakkoon. Nykyinen 320 sian emakkola laajenee vuoden vaihteeseen mennessä 650 emakon tuotantoon.
Köymärin sikalassa kasvaa emakkojen lisäksi samaan aikaan 1500 porsasta ja 1000 lihasikaa.
Työt aloitetaan aamuseitsemältä kolmen hengen voimin. Yhdeksältä juodaan aamukahvit ja iltapäivällä on hetki aikaa muille asioille ennen iltasikalaa.
”Tärkeintä on, että sikalasta ei saa olla kiire pois koskaan”. Peltotyöt ovat Köymärille viikoloppuharrastus, niihin hän ei halua panostaa, koska niihin hänellä ei ole himoa. ”Sinne saa hukattua kaikki rahat”.
Reijo Korpelalla on hymy herkässä vaikka bisnes kurittaa. Hän ei ole valittajaluonne, mutta sanoo asiat suoraan.
Reijo Korpela: Luisunut tilanne helppo korjata
Teuvalainen porsastuottaja Reijo Korpela alkaa olla valmis luovuttamaan työnsä seuraavalle sukupolvelle, mutta hän haluaa tilanteen paranevan.
”Työ on kivaa, mutta nyt tarvitaan jokin valonpilkahdus. Palkkaa pitää jäädä, jotta jatkuvuus olisi mahdollista”, 400 emakon sikalaa pyörittävä Korpela sanoo.
”Nyt tarvitaan jokin valonpilkahdus.”
”Teurastamoilla olisi oikea hetki satsata ja investoida tuottajiin ja sitä kautta tuotannon jatkajiin, seuraaviin sukupolviin. Joka teurastamossa on sama tilanne, hieno suomalainen järjestelmä kaipaa uutta vaalimista.”
Snellmanin tuottajaksi Reijo ryhtyi 11 vuotta sitten, koska siellä oli voimavarana perheyhtiön ilmapiiri.
Nyt hän kaipaa lisää vuorovaikutusta ja avoimempaa keskustelua.
”Tilanne on korjattavissa, kun kumpikin osapuoli alkaa kuuntelemaan toistaan hiukan enemmän. Tuottajat ovat tympääntyneitä tilanteeseen”, Reijo sanoo.
”Yli-Rahnaston Sami nosti asian esille: Olemme pattitilanteessa.”
Porsaita välikasvatusosastolla.
Äiti ei nyt jaksa
Sikafarmari ja perheenäiti haluaisi joskus hengähtää. Hän on miehensä kanssa kehittänyt sikalaansa vuosia. ”Vuosien varrella on fokusoitu oikeisiin asioihin ja kaikki panokset on sijoitettu possujen hyvinvoinnin kehittämiseen ja tilan tuottavuuteen”, hän kertoo.
Sikalassa näkee, että hyvinvointiin on satsattu jo sikalan rakennusvaiheessa 10 vuotta sitten. Ammattitaito on kova, tuotokset ovat likellä muiden teurastamoiden huippulukuja.
”Omaan hyvinvointiin rahaa ei riitä, eikä aikakaan riitä omaan elämään”, emäntä kertoo. Elämä on työtä työtä ja työtä. ”Tuottajat eivät koe elävänsä”, hän huokaa.
Lapsiperheen arki on toisenlaista, kuin muissa ammateissa. ”Usein kun lapsia pitäisi viedä harrastuksiin, hankala porsitus tai laitteen korjaaminen muuttavat suunnitelmat”.
”Usein joutuu sanomaan, että äiti ei nyt jaksa.”
Farmari haluaa pysyä nimettömänä.
Vaativan työn ja perheen yhdistäminen on vaikea yhtälö
Kun lapset näkevät kuinka huonosti isä ja äiti voivat, vaikuttaa myös seuraavien sukupolvien mielenkiintoon ryhtyä alalle. ”Ruokatuotannon jatkuvuuden kannalta olisi tärkeätä, että olisi tulevaisuutta”, farmari sanoo.
Raha olisi tärkein motivoija. ”En minä rikastumista tarkoita”.
Hän on toivonut kymmenen vuotta taloon pientä pintaremonttia, kesällä olisi esikoisen rippijuhlat. Remontti saa odottaa parempia aikoja.
Sikafarmari ihmettelee, miksi myyntimiehet eivät saa suomalaiselle ruualle lisäarvoa, vaikka esimerkiksi kansainvälisissä WQ-testeissä suomalaisen sian hyvinvointi on omaa luokkaansa, saparoita ei katkota, eikä antibiootteja käytetä kuin murto-osa eurooppalaisiin tuotantoeläimiin verrattuna?
2017 peltoviljelyä, sian ruokatuotantoa, kohtasi hermoja raastavat sateet ja märkyys. Seuraavan vuonna 2018 kesä oli äärimmäisen kuiva. Kalliita panostuksia ei saatu pellosta pois. 2017 lisäkustannuksia tuli rutkasti viljan kuivauksesta ja viljaa piti ostaa eläinten ruuaksi. 2018 heikkoa satoa jouduttiin paikkaamaan myös ostoviljalla.
Matalakatteisen alan takapakit otetaan omasta selkänahasta, tinkimällä omasta hyvinvoinnista.
Sikojen hyvinvointiin satsataan laajemmin, kuin yleisesti tiedetään. Tässä ruokintapaikan ja makuualueen erottaminen on toteutettu erillisellä ruokintatasanteella. Näin makuualue pysyy puhtaampana. Siat kulkevat mielellään rappuja pitkin.
Tuottajat ovat ruokaketjun heikoin lenkki
Emäntä sanoo ymmärtävänsä sen, että lihanjalostajan on investoitava uusiin tuotantotiloihin ja toimintaan. Hän ei missään nimessä halua syyttää ketään.
”Ketju yhtä huono kuin sen heikoin lenkki. Olisiko nyt aika investoida tuottajiin?”
Tuottajien hyvinvointiin, erityisesti jaksamiseen satsaaminen toisi koko ketjulle hyvinvointia. ”Motivoitunut tuottaja saattaa tuottaisi ehkä vähän enemmän ja parempaa laatua – koko ruokaketjulle lisäarvoa.
”Olisiko nyt aika investoida tuottajiin?”
Äänessä on väsymystä. ”Me olemme antaneet possuille kaiken energiamme.” Sunnuntai-iltapäivänä haastattelun päätteeksi possuille jaetaan vielä ylimääräisiä virikepahnoja.
”On niin mukava katsella hyppiviä iloisia possuja ja leppoisia emakkoja mutustelemassa keltaisia pahnoja, mutta joskus mietin, miksi teen tätä.”
Toimittajalta
Suomalainen teurastamon ja farmarin yhteistyö ainutlaatuista maailmassa
Muualla Euroopassa sianlihaa myydään huutokaupalla spottimarkkinoilla. Joka sikaerä kaupitellaan erikseen. Suomessa tällainen meklaritoiminta ei ole ollut koskaan käytäntö.
Suomalaiset teurastamot ovat maksaneet tilastojen mukaan pari-kolme prosenttia parempaa hintaa kuin muualla EU:ssa vuosikausia. Myös tuotantokustannukset ovat korkeammat.
Suomalainen systeemi perustuu tuottajan ja teurastamon pitkäaikaisiin sopimuksiin. Yhteistyösopimukseen kuuluu myös erilaiset neuvontapalvelut.
Teurashinnat ilmoitetaan tuottajille etukäteen ja hintaliikkeet ovat paljon maltillisempia kuin Keski-Euroopassa, jossa hintavaihtelut ovat huomattavan suuria.
Suomalaisille tulee kuva, että meillä olisi tuottajahinnat huonommat, kun esimerkiksi Saksassa, jossa on kovia hintapiikkejä. Seuraavaksi hinta saattaa painua pohjamutiin.
Teurastamo tietää mitä tilaa ja kuinka paljon, tuottajat tunnetaan. Teurastamolla on tietyt laatuvaatimukset, joissa tuottaja sitoutuu käyttämään esimerkiksi tiettyä eläinainesta ja tiettyjä rehuja.
Tuottaja tuottaa sitä, mitä ostaja haluaa ostaa. Esimerkiksi ennalta sovittu teuraspaino on hyvin tärkeä jatkojalostuksen kannalta.
Valta on siirtynyt tuottajalta teurastamolle, sittemmin kaupalle ja muutama vuosi sitten kuluttajalle.
Kauppa tilaa lihaa etukäteen muutamissa kuukausien jaksoissa. Ennen kesää tehdään esimerkiksi syksyn sopimukset. Joulukinkkutilaukset tehdään alkukesästä.
Yksi kipukohta kaupan sopimuksissa on se, että muuttuneisiin markkinoihin ei kyetä reagoimaan.
Sianlihan hinta on nyt kovan paineen alla. Yhtälöä on vaikea ratkaista ilman kuluttajan apua.
Ei kommentteja