Sika ulkona – sikamaisia kokemuksia

Sialle lumi on luonnollinen ympäristö. Sen varpaita ei palele eikä kärsää kylmää.

Kysyin päivystävältä eläinlääkäriltä, voisinko laittaa vieroitetut emakot tissit täynnä ulos pakkaseen.

”Paremmin ne siat ulkona pärjäävät kuin märässä sikalassa”, provosoi eläinlääkäri. ”Vaikka on pakkasta on reilu kymmenen?” ihmettelin.

Siitä lähtien pidin emakoita ulkona toissa vuoden juhannukseen liki 20 vuotta, jolloin lopetin eläinten pidon.

Kuivaa ja tuulelta suojassa

Sika, toisin kuin nauta, kykenee kaivautumaan pahnoihin ja suojaamaan itsensä.

Sika tarvitsee runsaan pahnakerroksen, katon sateen suojaksi ja seinät nukkumapaikkaansa tuulen suojaksi.

Jos sikaa laidunnetaan tai tarhataan, tarvitsee se suojaisan nukkumapaikan, jossa on runsaasti kuivikkeita.

Lannan käsittely

Sika on siisti, jos se saa siihen mahdollisuuden.

Rakensin erillisen nukkumapaikan, jossa oli metrin kerros pahnoja.

Aidan toisella puolella oli juomapiste, jossa eläimet myös sontivat. Lannanpoisto tehtiin tarpeen mukaan etukuormaajalla.

Pahnoille siat eivät kovin paljon paskoneet. Pahnaosasto tyhjennettiin kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä.

Leväperäistä ruokintaa

Ruokinta tapahtui aluksi summittaisesti tyyliin ”sangosta kolmelle”. Yksilöasema olisi ollut vaihtoehto, mutta silloin 90-luvulla kokemukset niiden toiminnasta eivät olleet rohkaisevia.

Myöhemmin liemiruokkijan putket johdettiin ulos. Kun ruokintaventtiili oli ulkona ja putki tuli seinän läpi pitkään ruuheen, liemi ei jäätynyt.

Ryhmän vajaa 30 emakkoa söivät ruokansa kinastellen. Tiukan hierarkian takia jokunen laihtunut emakko jouduttiin ottamaan sisälle.

Sika on laumassa armoton. Jos jokin yksilö joutuu kiusatuksi, se ei pääse edes ruuhelle.

Kylmäpihatto sopii vain tiineille emakoille

Varmin tapa saada emakko kantavaksi, on pitää se parressa ainakin kolme viikkoa alkutiineyden ajan.

Jos emakko siemennettiin ulkona laumassa, siementäminen oli hankalaa ja luomisriski suuri. Karjulla oli oma karsina, johon se tuotiin päivittäin, jotta kiiman seuranta olisi ollut tehokasta. Joskus karju päästettiin vapaaksi laumaan astumaan kiimaisen leidin.

Joskus meillä oli pieni erä lihasikoja lyhyen aikaa pahnoilla, kun tilat olivat täynnä. Teurasautoon ohjaaminen oli taidetta, kun pakoreittejä oli joka puolella ja siat olivat tehneet juoksutreenejä päivittäin.

Sika vaistojensa varassa elävä laumaeläin

90-luvun puolivälissä teimme porsitusosastolla ison remontin. Remontin aikana emakot porsivat luonnonmukaisesti ulkona. Alkuaikoina kaikilla eläimillä ei ollut edes kattoa.

Kesän vesisateessa porsiva emakko teki upean, lämpimän pesän pahnojen sisälle. Pesä oli kuiva ja lämmin sateesta huolimatta.

Isojen tätien käytös oli yllättävän aggressiivista tunkeutujaa kohtaan, jos laumassa jollain oli porsaita. Monet kerrat otin spurtin lauma perässäni aidan yli ulos.

Joskus siat karkasivat. Ne pysyttelivät laumassa, joka oli helppo ohjata takaisin pahnoille. Toki mukana oli aina joku jukuripää, joka ei suostunut yhteistyöhön. Muovisaavi päähän ja sika menee kiltisti taaksepäin. Saavinkäyttäjän piti peruuttaa sikaa taiten kuin täysperävaunuyhdistelmää.

 

Sukulaisia siat eivät paljon noteeraa

Porsaat imivät parasta maidontuottajaa sukulaisuussuhteesta piittaamatta. Jos pahnueita oli useampia, saattoi jokin huono imettäjä olla tykkänään ilman porsaita. Toisen nisillä oli aina neljän ruuhka.

Porsastuotos laski katastrofaalisen alas. Koskaan ei löytynyt jälkeisiä tai kuolleita porsaita, vaan ne käytettiin ravinnoksi. Porsaat olivat alkuvaiheessa alttiita tapaturmille. Isot emakot talloivat pieniä, pahnojen peittämiä porsaita terävillä sorkillaan tahtomattaan.

Luonnonmukaiset olosuhteet eivät ole eläimen hyvinvoinnin kannalta aina oikeat.

Villit porsaat, niin hauskoja kuin kuvitella voi

Porsaat varttuivat laumassa. Ne tekivät aluksi tutkimusretkiä aidan raosta muutamien metrien päähän. Nopeasti kymmenien porsaiden lauma äityi koko ajan rohkeammaksi.

Kun tutkimusmatkailijat ulottivat retkensä porraspään kukkapenkkeihin, oli aika viedä ne sikalaan karsinaan. Sadan metrin retket olivat liikaa.

Kukkapenkki tuhoutui 50 aktiivisen porsaan toimesta silmänräpäyksessä. Vapaana vilistävät porsaat olivat hauskaa seurattavaa.

Pari kertaa on emakko osallistunut naapurin grillijuhliin kutsumattomana vieraana. Kun lähestyin eläintä, herkkäkuuloinen iso emakon lotjake meni nurkan taakse piiloon. Tunnisti ryökäle hoitajansa.

Grillivieraat muistavat tapauksen vielä vuosien päästäkin hyvin. Sika osaa viihdyttää vartaassa ja puutarhassa.

Ulkokasvatus vaatii erityisosaamista

Sikojen ulkokasvatus on esimerkiksi Ruotsissa ollut yleisempää kuin Suomessa.

Lihasikojen juoksuharjoitukset pitävät ne hoikkina ja kireäkroppaisina, eikä hitaalle kasvulle tahdo saada kuin suoraan kuluttajille markkinoimalla katetta, jos silloinkaan.

Erilaiset taudit, erityisesti madot ja loiset vaativat oman häätöruljanssinsa. Jos sikaa kasvatetaan laitumella, vaatii se nukkumakopit ja tiiviin betonialustan ruokintapaikalle.

Onko ulkosian kasvatuksesta bisnekseksi?

Sikojen myynti on tällä hetkellä lahjoitusta hyväntekeväisyyteen.

Sianlihan hinta on painunut alas, kun Venäjä on asettanut kaiken eurooppalaisen lihan tuontikieltoon.

Syynä on lähinnä juuri Venäjältä levinnyt afrikkalainen sikarutto, joka kolkuttelee jo Viron pohjoisosissa meidänkin portteja.

Halvimmillaan espanjalainen kinkku maksanut kaksi euroa kilo.

Vapaana juoksevat siat eivät pelasta maan ruokahuoltoa, mutta pienelle sikalalle, jossa osataan markkinointi, ne saattaisivat tuoda vähän lisäsärvintä.

Jos lihasikaa pidetään laitumella tai tarhassa ulkona, tarvitsee se enemmän ruokaa, vaikka pellosta saatu luomuruoka, juuret ja ötökät, täyttävätkin vatsaa. Rehuhyötysuhde on alempi ja päiväkasvu on huonompaa.

Lihan laadussa ei ole ruotsalaisten tutkimusten mukaan juuri eroa. Lihaksen sisäistä rasvaa on hiukan enemmän, samoin kuitua, eikä maitohappoja kerry lihaksiin edes teurastuksessa liikkuneelle eläimelle yhtä paljon kuin karsinassa kasvaneelle.

Lihan mureus, mehukkuus ja laatu eivät ruotsalaisten 90-luvun tutkimuksissa eroa tavanomaisesta.

Ruualla on toki aina tarina, jolla on merkitystä. Jos sika on kasvanut ulkona, lautasen äärellä tunnelma paranee.

Suomalainen ruoka kaipaisi tarinoita ja mielikuvia. Ruoka ei ole vain einesmateriaalin sullomista mahaportin ohi.

Artikkeli julkaistu 9.11.2014